Puhuva pipo, palava patukka ja vessanpöntöksi muuttuva poika
Tuula Kallioniemen uudessa kirjassa vilisee hullutuksia ja järjettömyyksiä alakoululaisten iloksi. Kaikki 11 lyhyttä tarinaa palkitsevat lukijansa naurulla. Jokainen tarina on vain 5-6 sivua pitkä eli nämä sopivat vähän aikaa sitten lukemaan oppineelle tai vähän vanhemmalle koululaiselle, jolle lukeminen tuottaa edelleen hankaluuksi tai joka ei jaksa keskittyä pitkiin tarinoihin.
Juttujen aiheet on selvästi valikoitu ajatellen niitä, joita lukemisen imu ei ole vielä vienyt mukanaan. Varastettu suklaapatukka syttyy taskussa palamaan ja puuhun heitetty pipo puhumaan. Kiusattu tyttö muuttuu jättiläiseksi ja vankilassa ollut isä kuninkaaksi. Näiden tarinoiden pitäisi koskettaa jokaista koululaista, jonka elämä ei aina ole ihan niin yksinkertaista ja helppoa.
Kaunein tarina kertoo tytöistä, jotka ovat epävarmoja ulkonäöstään. Se, kuten muutkin kirjan tarinat ovat hienoja tarinoita nuoruuden ongelmista. Oivaltamisen ilo jää lukijalle, mutta nämä ovat juttuja, joita mielellään lukisin tai luetuttaisin monenlaisissa hankalissa tilanteissa. Kirja sopii niin tytöille kuin pojille.
Harri Tarkan kuvat ovat hienoja ja oivaltavia, mutta epäilen, että kansikuva ei ole kohderyhmälleen paras mahdollinen. Kaipasin siihen enemmän liikettä ja räväkkyyttä. Pelkään, ettei pelkkä pipon kuva innosta koululaisia tarttumaan kirjaan. Tai ainakin pipon puhekyky olisi pitänyt havainnollistaa paremmin.
Mitään tieteellistä tutkimusta minulla ei tietenkään ole ja mielelläni kuulisin kirjastonhoitajilta minkä tyyppiset lapset valitsevat tämän kirjan käteensä.
Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 8,5 hiiripistettä. Hän ei pitänyt tarinoista, joissa oli kiusaamista ja muuta epäreilua käytöstä. Vessanpönttötarina oli lukuhiiren mielestä paras. Kallioniemen kirjoista pieni lukuhiiri sinänsä pitää ja Reuhurinteet ovat yleensä kymmenen hiiripisteen arvoisia. Kannen kuva ei innostanut aivan samoista syistä kuin jo arvelin.
Alkuun pieni lukuhiiri luki käytännössä kaiken, mutta nykyään kirjan kannen kuvituksella on suuri merkitys. Vanhanaikainen tai lapsellinen kannen kuvitus tai toisaalta fantasiaan viittaava kansi ei innosta. Joskus tarina paljastuu paremmaksi kuin kuva on antanut odottaa ja kirja on saa paljon kiitosta jälkikäteen.
Toisaalta pieni lukuhiiri on jo oppinut lukemaan kannen kuvituksen kirjoittamattomia viestejä kirjan sisällöstä varsin oikein. Kansikuvat noudattavat usein tarkkaan kirjan lajityyppiä. Kuvan tarkoitus on kertoa lukijalle, minkä tyyppinen tarina kirjan sivuilta avautuu ja yleensä tässä onnistutaan varsin hyvin.
Voi tietysti pohtia, missä vaiheessa tylsän toiston raja ylitetään kansikuvien vahvassa normituksessa. Käytännössä kansikuva silti helpottaa luettavan kirjan valintaa varsinkin tilatessa kirjoja Amazonista. Tosin minua on jo monta kertaa huijattu kansikuvalla ostamaan toisen- tai kolmannen luokan tekeleeksi osoittautunut opus. Myyntikikka siis sekin.
Maria
Lukupäivä 24.3.2022
Julkaisuvuosi 2022
Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com
Kirja-arvostelu, kirja-arvio
