perjantai 6. toukokuuta 2022

Ennätyskerho, Vanhan junan aarre, Tittamari Marttinen

Tittamari Marttinen



Hyvän mielen kirja


Kesäisiä aurinkoisia päiviä. Rannalla, seinämuraalia maalaamassa, junakahvilassa. Kadonneiden esineiden etsintää, koiranpentuja ja uusien lapsien tapaamista. Harvinaisia turkoosikardinaali-lintuja, jotka osaavat maalata pyrstösulillaan. Läskipyörän testausta ja vahingossa voitettu pyöräilykilpailu. Haaveita uusista ennätyksistä ja hassuja aikuisia. 


Sitä kaikkea on Tittamari Marttisen Ennätyskerho-kirjasarjan uusin kirja. Pehmeää kesäidylliä. Sellaista, josta eka- ja tokaluokkalaiset voivat haaveilla kylminä talvipäivinä. Kavereita, ryhmähenkeä ja ylimääräisiä kahvilaherkkuja. Hyvää mieltä ja asioita, jotka paljastuvat tutuiksi ja turvallisiksi. 



Ennätyskerho


Mutta kaikki ei ole siltä miltä näyttää


Kirjan suurin oppi on se, että kaikki ei ole sitä miltä se näyttää. Pyöräkilpailun voittaja on voinut kiriä ensimmäiseksi metsästä ilman lähtöruutua. Varkaiksi epäillyt lapset eivät ole varkaita ja aikuisetkin muistavat asioita väärin. 


Toisaalta kaikki hyvä ei ole oikeasti pelkästään hyvää ja hyvillä asioilla voi olla huonoja seurauksia. Taideleiri on kunnostanut vanhan junavaunun kahvilaksi torille ja siksi vanhaa torikahvilaa pitänyt mies joutuu etsimään uuden työn uimavalvojana. 


Yritystoiminta ei oikein onnistu, kun kilpailijan ei tarvitse maksaa henkilöstökuluja ja veroseuraamuksia. Aikuinen lukija ymmärtää, että uimavalvojan työ on kausiluonteista ja pohtii mitä vanhan kahvilan omistaja tekee talvikauden. Taitaa työttömyyskortisto kutsua kesän mentyä. 


Kirjan nimi on hieman harhaanjohtava. Vanhassa junassa ei itse asiassa ole varsinaista aarretta, vaikka vanha juna sellaisenaan aarre onkin. Ehkä aarre on elämä itse, sellaisena turvallisena ja hyvänä kuin se kirjan sivuilla kuvataan? 


Kirja on suunnattu ala-asteen alimmille luokille ja siinä onkin kirjan suurin pulma. Rivivälit ovat liian pieniä monelle aivan vasta lukemaan oppineille. Rivinleveys on myös turhan reilun kokoinen. Muutama ylimääräinen sivu olisi kannattanut kirjaan kuluttaa. Toisaalta tämä on erinomainen kirja aikuisen ääneen luettavaksi ja sopii siten hyvin esikoululaiselle tai viskarille. 


Ennätyskerho

Mira Malliuksen kuvat ovat moderneja ja kirjaan sopivia. Tosin itse hieman petyin lasten maalaaman seinämuraalin kuvaan. Teksti loi minusta viidakkomaisemman ja hehkuvamman kuvan seinämuraaleista ja lintujen taiteilema abstrakti kuva puuttui. 


Pieni lukuhiiri on ehtinyt kasvaa kirjasta jo ohitse ja siksi hiiripisteet olivat kahdeksan. Tässä kirjassa ei ole vauhtia vaan viipyilevää turvallista kesäilyä. Sellaisenaan kirja on erinomainen kesäpala rauhallisemmille lapsille.



Maria


Lukupäivä 25.4.2022

Julkaisuvuosi 2022


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvostelu, kirja-arvio

Kesäkioski, Lauri Hirvonen

Kaikki tiet vievät Roomaan. Vaiko sittenkin kesäkioskille? Bretagnenbassetti  Jeppe ottaa hatkat jäniksen perään. Ai ai, Emilian isää. Ei aj...