TietoPalat, Pienet suuret keksinnöt, Jade Haapasalo

Kuka keksi muovailuvahan?

Tämä iso lukuhiiri suorastaan riemastui lukiessaan TietoPalojen uusinta lisäystä lasten tietokirjojen maailmaan. Keksintöjen maailma ei ole täynnä vain suuria mullistavia löytöjä vaan lukemattomia pieniä elämää rikastavia oivalluksia.

Kuka on keksinyt muovailuvahan? Entä lakritsin? Rubikin kuutioiden keksijän joku ehkä tietää, mutta kuka muistaa 15-vuotiasta Chester Greenwoodia, joka keksi päällystää pienet metallikehikot lämpimällä kankaalla ja suojata siten korvansa talvipakkaselta? Näin korvaläpät olivat syntyneet. The rest is history.

Tai että Monopolin kehittäjä oli 1800-luvulla syntynyt Elisabeth Maggie, kirjailija ja feministi, joka kehitti pelin osoittaakseen haittapuolet rahan keskittymisessä harvoille. Ja niinhän Monopolissa käy. Peli loppuu, kun rahat ovat kertyneet voittajalle. Ja lopputuloksena on usein lihava riita.

Miten näin hauska ja hyödyllinen kirja onkaan tullut kirjoittajille mieleen? Pienen lukuhiiren hiiripisteet olivat 10 ja iso lukuhiiri antaisi pisteitä mielellään enemmän. Kirja on oikeasti hauskaa luettavaa. Teksti on selkeää ja sitä ei ole aukeamalla liikaa. Kaisu Sandbergin kuvat ovat moderneja ja hauskoja. Lopussa annetaan tietoa tuleville keksijänaluille. Kannen myyntipuhe ”helposti hotkaistava tietokirja” pitää paikkansa. 

Ai niin, se muovailuvaha. Se oli alunperin tapetinpesuainetta, jolla sai hiilitahrat pois tapetista. Lämmitystekniikan muuttuessa pesuaine jäi tarpeettomaksi, mutta pesuaineen kehittäjän Noah McVickerin sukulaispojat keksivät käyttää ainetta muovailuvahana. Harmillisesti sukulaispoikien nimiä ei kerrottu, sillä hehän ne todelliset keksijät olivat. Sitäkään ei kerrota, mikä poikien äiti tuumasi pesuaineen ottamisesta leikkikäyttöön.

Maria 

Lukupäivä 23.5.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvostelu, kirja-arvio

Kesäkioski, Lauri Hirvonen

Kaikki tiet vievät Roomaan. Vaiko sittenkin kesäkioskille?

Bretagnenbassetti Jeppe ottaa hatkat jäniksen perään. Ai ai, Emilian isää. Ei ajokoiraa voi päästää vapaaksi! Jopa wikipedia tietää, että ”vapaanapitäminen saattaa olla metsästysvietin vuoksi vaikeaa”. 

Eikä koiraa löydy mistään. Emilia kirjoittaa kadonnut-ilmoituksen ja kuulee, että kaikki tiet vievät Roomaan. Eli jos Jeppe vain jaksaa niin Roomasta sen voisi löytää? Rooman matkaan tarvitaan rahaa ja Emilia perustaa kaverinsa Oliverin kanssa kesäkioskin. 

Salaperäinen litistäjä tuhoaa kioskin öisin ja kaverukset ovat kelpo etsiviä syyllistä etsiessään. Aikuinen lukija toki arvaa heti, että syyllinen on Jeppe, joka ei tiedä Roomasta vaan nauttii vapaudestaan vohvelitaikinalla ja mustikkapiirakalla höystettynä. Vapaus ei loppupeleissä ole niin kovin kivaa ja lopulta Jeppe saadaan yöllä kiinni. Laihtuneena ja sotkuisena, mutta terveenä ja yhtä suloisena kuin aiemmin. 

Kesäkioski on hauskaa lukemista vasta lukemaan oppineille. Eli sitten kun LukuPalat onnistuu ongelmitta, voi tarttua tähän verrattain paksuun kirjaan. Teksti on suurikokoista ja selkeää. Rivinvälit ovat reiluja ja rivinleveys maltillinen. Lauri Hirvosen teksti on paikoin hulvattoman hauskaa ja erittäin jouhevaa. Varmasti juuri sopiva 6-9-vuotiaille. 

Tarinasssa on surullinen elementti eli Jepen häviäminen, mutta kirjailija selvästi pyrkii häivyttämään surun taka-alalle siihen saakka kunnes ollaan lähellä Jepen löytymistä. Aluksi tämä ratkaisu tuntui minusta oudolta. Tokihan kaikki perheenjäsenet ovat kamalassa surussa ja hädässä, kun rakas koira häviää. Vaikea kuvitella, että siinä tilanteessa pystyisi kesäkioskia pitämään. Mutta kirjan lopulla tajusin, että todellisuutta on pakko hieman keventää, jotta kirja ei olisi ahdistava lapsilukijalleen.

Lauri Hirvonen on itse piirtänyt mustavalkoiset kuvat ja ne ovat oikein onnistuneita. Värikuvat olisivat olleet hieno juttu. Ehkä seuraavaan osaan? Kannen kesäisen keltainen väritys on kutsuvaa ja kirja tuntuu kädessä hienolta. Kaikin puolin onnistunut kesäkirja. 

Tekstiä voi aivan hyvin lukea ääneen nuoremmallekin lapselle tai vaikka lukea vuorolukuna lapsen kanssa, jos lukemiseen tarvitaan vähän enemmän kannustusta. Jos yhden neuvon voisin antaa kaikille vanhemmille, niin se olisi se, että kannustakaa lastanne lukemaan. Lukeminen on tärkein asia, joka auttaa lastanne koulutiellä. Ja jokainen lapsi tarvitsee palkintoja tasonsa mukaisesta lukemisesta. Kehuja, leluja tai vaikka ihan rahaa. 

Kirja sopii erinomaisesti sekä tytöille että pojille. Emilian isä on Portugalista kotoisin, joten myös maahanmuuttajataustaiselle lapselle löytyy samaistumiskohde. Hiiripisteet olivat kahdeksan. Pieni lukuhiiri arveli, että on kasvanut kirjasta jo ulos ja pisteet olisivat olleet vuotta aiemmin suuremmat. Kirja sopii siis parhaiten 7-8 vuotiaille.

Maria

Lukupäivä 9.5.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkijrablogi

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

Pipo puussa, Tuula Kallioniemi

Puhuva pipo, palava patukka ja vessanpöntöksi muuttuva poika

Tuula Kallioniemen uudessa kirjassa vilisee hullutuksia ja järjettömyyksiä alakoululaisten iloksi. Kaikki 11 lyhyttä tarinaa palkitsevat lukijansa naurulla. Jokainen tarina on vain 5-6 sivua pitkä eli nämä sopivat vähän aikaa sitten lukemaan oppineelle tai vähän vanhemmalle koululaiselle, jolle lukeminen tuottaa edelleen hankaluuksi tai joka ei jaksa keskittyä pitkiin tarinoihin. 

Juttujen aiheet on selvästi valikoitu ajatellen niitä, joita lukemisen imu ei ole vielä vienyt mukanaan. Varastettu suklaapatukka syttyy taskussa palamaan ja puuhun heitetty pipo puhumaan. Kiusattu tyttö muuttuu jättiläiseksi ja vankilassa ollut isä kuninkaaksi. Näiden tarinoiden pitäisi koskettaa jokaista koululaista, jonka elämä ei aina ole ihan niin yksinkertaista ja helppoa. 

Kaunein tarina kertoo tytöistä, jotka ovat epävarmoja ulkonäöstään. Se, kuten muutkin kirjan tarinat ovat hienoja tarinoita nuoruuden ongelmista. Oivaltamisen ilo jää lukijalle, mutta nämä ovat juttuja, joita mielellään lukisin tai luetuttaisin monenlaisissa hankalissa tilanteissa. Kirja sopii niin tytöille kuin pojille.

Harri Tarkan kuvat ovat hienoja ja oivaltavia, mutta epäilen, että kansikuva ei ole kohderyhmälleen paras mahdollinen. Kaipasin siihen enemmän liikettä ja räväkkyyttä. Pelkään, ettei pelkkä pipon kuva innosta koululaisia tarttumaan kirjaan. Tai ainakin pipon puhekyky olisi pitänyt havainnollistaa paremmin. 

Mitään tieteellistä tutkimusta minulla ei tietenkään ole ja mielelläni kuulisin kirjastonhoitajilta minkä tyyppiset lapset valitsevat tämän kirjan käteensä. 

Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 8,5 hiiripistettä. Hän ei pitänyt tarinoista, joissa oli kiusaamista ja muuta epäreilua käytöstä. Vessanpönttötarina oli lukuhiiren mielestä paras. Kallioniemen kirjoista pieni lukuhiiri sinänsä pitää ja Reuhurinteet ovat yleensä kymmenen hiiripisteen arvoisia. Kannen kuva ei innostanut aivan samoista syistä kuin jo arvelin. 

Alkuun pieni lukuhiiri luki käytännössä kaiken, mutta nykyään kirjan kannen kuvituksella on suuri merkitys. Vanhanaikainen tai lapsellinen kannen kuvitus tai toisaalta fantasiaan viittaava kansi ei innosta. Joskus tarina paljastuu paremmaksi kuin kuva on antanut odottaa ja kirja on saa paljon kiitosta jälkikäteen. 

Toisaalta pieni lukuhiiri on jo oppinut lukemaan kannen kuvituksen kirjoittamattomia viestejä kirjan sisällöstä varsin oikein. Kansikuvat noudattavat usein tarkkaan kirjan lajityyppiä. Kuvan tarkoitus on kertoa lukijalle, minkä tyyppinen tarina kirjan sivuilta avautuu ja yleensä tässä onnistutaan varsin hyvin. 

Voi tietysti pohtia, missä vaiheessa tylsän toiston raja ylitetään kansikuvien vahvassa normituksessa. Käytännössä kansikuva silti helpottaa luettavan kirjan valintaa varsinkin tilatessa kirjoja Amazonista. Tosin minua on jo monta kertaa huijattu kansikuvalla ostamaan toisen- tai kolmannen luokan tekeleeksi osoittautunut opus. Myyntikikka siis sekin.

Maria

Lukupäivä 24.3.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvostelu, kirja-arvio

Operaatio Sirkus, Etsiväkaksikko, Horst

Älkäätten himoitko lähimmäistenne omaa

Oletko koskaan ihmetellyt keräilijöiden intohimoa vanhoihin leluihin? 

Minä olen, monta kertaa. Onko sillä nyt niin suurta merkitystä, onko LPS-hahmo harvinainen mäyräkoira vai söpö lintu? Muovin paloja yhtä kaikki. Onneksi pienen lukuhiiren kaverit eivät luultavasti lue tätä blogia…

Taidan olla tunteettomuudessani vähemmistössä sillä vanhat lelut ovat oikeasti arvokkaita. Löytyy paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan järjettömiä summia, jotta vihdoin aikuisena saisivat kaappiinsa sen kaikkein hienoimman nuken tai lego-lentokoneen. Mitä minä tiedän? En mitään.

Operaatio sirkuksessa varastetaan arvokkaita ja ainutlaatuisia nukkeja. Tarkemmin sanoen Kultakutri ja kolme karhua-sadun mesikämmeniä. Kultakutri-nukkeja tehtiin aikoinaan iso kasa, mutta karhuja vain ainokaiset. Ja koska keräilybisneksessä harvinaisuuksien arvo kasvaa, on kontioiden hinta kivunnut korvaamattomaksi. 

Varas omistaa yhden Kultakutrin ja yrittää kepulikonstein tuoda Kultakutrilleen kolme karhua seuraksi, jotta saman sadun hahmot saisivat jakaa viereiset paikat keräilykaapissa. Keräilyhimo voi olla suorastaan sairaus!

Sirkustirehtöörinä leipänsä ansitseva varas saa lopussa tavallaan haluamansa, mutta hahmojen yhteinen keräilykaappi sijaitsee museossa eikä sirkusvankkureissa. Karhujen omistajat tajuavat, että kaikkien kolmen karjun paikka on yhdessä, Kultakutrin vieressä.

Horstin etsiväkaksikko-kirjat ovat oivia ensimmäisiä kokonaisia lukukirjoja Lukupalojen jälkeen. Teksti on isoa, rivivälit isoja ja vauhdikkaita värikuvia on jokaisella sivulla. Lukijakunta on laaja ja kirjat sopivat yhtä lailla tytöille kuin pojille. Kirja tuntuu arvokkaalta kädessä ja sopii hyvin lahjakirjaksi.

Etsiväkaksikko-sarjassa ei ole ollut lainkaan huteja ja tämäkin kirja on pienen lukuhiiren mielestä täyden kympin kirja. Mysteeri on, mistä Horst keksii näitä toinen toistaan hauskempia juonia. Sarjan kirjoista oma suosikkini on edelleen Manneken Pis-patsaan varkaus kirjassa Operaatio pronssipatsas Kun Manneken Pis housut sai.

Jos kaipaa lisää jännitystä Etsiväkaksikkojen jälkeen voi uppoutua Baggen Apassit-sarjaan.

Kun lukutaito on kehittynyt sujuvammaksi, suosittelen Juha-Pekka Koskisen kummituksia vilisevää Mysteerijengiä. Dekkari-fanien kannattaa lukea Horstin Clue-sarja. Ja lopuksi jos uskaltaa, voi avata jonkun Juha-Pekka Koskisen muusta tuotannosta, josta suosittelen erityisesti Kirottua kartanoa.

Maria

Lukupäivä 6.3.2022

Julkaisuvuoksi suomeksi 2022, norjaksi 2016

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

Kirja-arvio, kirja-arvostelu, parhaat lastenkirjat

LukuPalat: Neppari ja pupukahvila, Taru Viinikainen ja Netta Lehtola

Yrittäjyyden ensiaskelia pupunkorvissa

Mietitäänpä hetki. Mistä eka- ja tokaluokkalaiset tytöt haaveilevat? Yritystoiminnasta? 

Ei kai sentään? 

Itse asiassa aivan juuri siitä. Pieni lukuhiiri kavereineen suunnittelee eläintenhoitolaa varsin asiantuntevasti. Jotkut ikäryhmän tytöistä aivan varmasti suunnittelevat kahvilatoimintaa, kuten Nella Pauliina eli Neppari kaverinsa Jeppiksen kanssa. 

Entäpä yllätyksistä? 

No aivan varmasti. Lukuisat ovat ne kerrat, kun olen kuullut pienen lukuhiiren suunnittelevan yllätyksiä ja lahjoja kavereilleen. Uuden Nepparikirjan toinen kantava juoni on yllätyssynttäreiden järjestäminen Nepparille.

Uusin Neppari-kirja koostuu pupuista (tietysti!), leipomisesta, pupukahvilasta, liiketoiminnan ongelmista, yllätyssynttäreistä ja uskosta ystävyyteen. Kirjan pitäisi siis osua varsin hyvin eka- ja tokaluokkalaisten tyttöjen elämään. Toisin sanoen kohtuullisen varma lahjakirja.

Teksti on Lukupalojen tapaan selkeää ja helppolukuista. Kirjan tarkoitus on selvästi opettaa lukemista hauskalla tavalla. Vaikka tekstiä on vähän, kieli on rikasta. Esimerkkinä vaikkapa ilmaisut: ”kailottaa” ”käkätimme” ”naatteja” ”nauroi katketakseen”.

Netta Lehtolalla on oma kuvitustyyli, josta joko pitää tai ei. Kiitokset siitä, että päähenkilöiden nenät ovat erilaisia eikä siloteltuja. Ja siitä, että hahmot ovat normaalipainoisia. Hyviä samaistumiskohteita siis. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle kymmenen hiiripistetä. Ei ihme.

Ainoa ongelma on se vanha tuttu eli tytöt ovat kirjoissa hameissa ja pojat housuissa, kun todellisessa elämässä tytöt käyttävät nykyään suurimmaksi osaksi housuja ja shortseja. Erot tämänikäisten tyttöjen ja poikien pukeutumisten välillä ovat lähinnä värillisiä. 

Poislukien ne harvat tytöt, jotka äiti on selvästi pyntännyt yhtä suureksi prinsessakopioksi kuin äiti itse on Kardashian-kopio. Mutta se onkin siten jo toinen tarina kaukana, kaukana Neppari-kirjan lämpimästä tunnelmasta.

Maria

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

LukuPalat: Aavepartio ja viemärin hirviö, Roope Lipasti ja Mari Luoma

 

Vessajuttuja lonkerot jumissa

Mitä tapahtuu, jos jätevettä ei puhdista? Vesistö rehevöityy? Mikromuovi kulkeutuu kalojen kautta ihmisiin? 

Ei, vaan lemuhirviö ilmestyy paikalle.

Ihan totta. Paha haju houkuttaa Ragnarök-hirviön saastuneelle rannalle ja hirviön lonkerot vievät jäätelötuutin kädestäsi. Katastrofi!

Mutta ei hätää, Aavepartio eli Alpi, Joona ja Aava hoitaa tilanteen. Harmillisesti lemuhirviö ehtii hävitä ennen kuin Aavepartio on saanut organisoiduksi sukellusveneen tutkimaan meren pohjaa. Mutta ei kauas. 

Kaupungin vessanpöntöt tukkiutuvat. Seuraa suuri pissahätätilanne, kun kukaan ei uskalla enää istahtaa pöntölle vapautumaan oman kehon jätteidenkäsittelyn lopputuotoksista.

Aavepartio tekee retken viemäriputkistoihin ja vapauttaa sinne jumiin jääneen lemuhirviön ja pormestari lupaa, ettei viemärivettä enää päästetä puhdistamatta mereen. 

Ranta pelastettu. Kaikki hyvin.

Aavepario ja viemärin hirviö- kirjan juoni on mitä mainioin. Juuri sopivassa määrin (eli paljon) vessajuttuja lisäämään eka- ja tokaluokkalaisten lukuintoa. Entä mikä olisi kamalampaa kuin mennä yöllä vessaan pohtien tuleeko pöntöstä käärme tai hirviön lonkero? 

Kirja kuvituksineen on suunnattu pojille, mutta juoneen on piilotettu rohkea ja älykäs pikkusisko Aava, johon tyttölukijat voivat helposti samaistua. Itse asiassa Aava on porukan rohkein ja järkevin. 

Lukupalojen tuttuun tyyliin teksti on selkeää ja helppolukuista. Pieni lukuhiiri piti kirjasta täyden kymmenen hiiripisteen verran.

Esimerkin voima

Mari Luoman kuvat ovat vauhdikkaita ja niissä on monia hyviä oivalluksia. Kuvitus on minulle osittain ongelmallinen. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan lapsille pitäisi tarjota kansainvälisen netti-tv-pelimaailman vastapainoksi normaalipainoisia ja terverakenteisia ihmishahmoja. 

Pin up- tyyppisiä hoikkauumaisia naishahmoja ja steroideja syöneitä lihaskimpaleita ei lastenkirjojen kuvitukseen kerta kaikkiaan enää tarvita. 

Tutkimusnäyttöä nähdyn kuvamateriaalin valitettavasta yhteydestä anoreksiaan ja ruumiinkuvanhäiriöön on paljon. Esimerkiksi 2015 Miika Mattolan lukiolaisiin keskittyvästä opinnäytetyöstä löytyy kattavat viitteet tutkimusnäyttöön.  https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/103231/Mattola_Miika.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Anoreksia on valunut perfektionististen tyttöjen sairaudesta koko ikäluokan ongelmaksi. Ruumiinkuvan häiriöt ja kauneuskirurgian kasvu ovat suuria ongelmia. Ongelmia, joita vastaan pitäisi taistella eikä sulkea silmiä ja mennä virran mukana.

Maria

Lukupäivä 14.2.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

Tietopalat, Mikä on robotti? Laura Ertimo ja Aapo Ravantti

Mistä tietää tulleensa vanhaksi? 

No tietysti siitä, kun pienten koululaisten tietokirjassa on itselle uusia asioita.

Onneksi ei sentään kovin montaa. Onhan noista nykyteknologian ihmeistä tullut uutisjuttuja luettua. Mutta silti, tekniikka on mennyt eteenpäin niin paljon, että huimaa. 

Silloin kun minä synnyin olivat puhelimet  kierrettävällä numerovalinnalla ja yhden kaverin kotona oli vielä sitäkin vanhempi puhelinkaunotar. Monessa toimistossa oli vielä käytössä reikäkorttikone ja laajamittainen siirtyminen tietokoneisiin oli vasta käynnissä. 

Ja nyt tietokoneista on siirrytty robotiikan kokonaisvaltaiseen hyväksikäyttöön. Oulun yliopistossa tutkitaan Guoying Zhaon johdolla miten tekoäly pystyy tunnistamaan ihmisten tunteita ja miten tunteet saadaan mukaan tekoälyn ja ihmisten väliseen kommunikaatioon. 

Ei tässä hirveän kaukana enää olla tunteita simuloivasta ja itsenäisestä robotista. Puhdasta scifiä. Pelottavaa.

”Mikä on robotti?” on suomalaisin voimin tehty helppolukuinen tietokirja kaikesta siitä, mitä robotiikka tällä hetkellä on. Ja aivan loistava kirja onkin. Teksti on selkeää, kappaleet lyhyitä ja kuvia on paljon. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 9 hiiripistettä. 

Ro (androidirobotti) ja Botti (tietokoneohjelma) esittelevät robotiikan virstanpylväät selkeästi, helppolukuisesti ja kiehtovasti. Jokaisella aukeamalla kerrotaan uudesta robottityypistä. Tarina lähtee vuonna 1954 kehitetystä Unimatesta, joka oli yksinkertainen teollisuuden kokoamislinjalla käytetty robottikäsi ja ja päättyy humanoidiin taiteilijarobotti Ai-Daan. Mukana ovat niin hoivarobotti Paro kuin robottikoira Aibo.

Mitä tunteita Paron ja Aibon videot sinussa lukijani herättävät? Itse tulen jotenkin surulliseksi siitä, kun ihminen kiintyy ohjelmoituun olioon, mutta jos Paro luo rauhaa ja hyvää ympärilleen, niin mikä minä olen moittimaan?

Asia on painavaa, joten kirja sopisi hyvin opetuskäyttöön ala-asteen ylemmille luokille, vaikka Tietopalat onkin ensisijaisesti suunnattu vähän nuoremmille lapsille. Tunnin voisi rakentaa erilaisten youtube-videoiden varaan ja laittaa lapset näyttelemään eri robotteja. Kotiläksyksi sopisi pieni pohdinta robotiikan eettisistä ongelmista tai robotiikan tulevaisuuden ennustaminen. Mitä vielä on keksimättä? 

Kirjan suurin anti on kapean ja vahvan tekoälyn käsittely, missä tuodaan esille tekoälyn kehittämisen eettinen ongelma. Tätä voisi jäädä pohtimaan vaikka kuinka kauaksi aikaa, mutta oikeasti asia on päivänpolttava. Luommeko monsteria, joka syö meidät? Miten paljon tekniikan kehitys vaikuttaa ihmisyyteen? 

Facebook ja muut pikaviestintäkanavat ovat jo muuttaneet ajatteluamme ja kommunikaatiotamme lyhytjänteisemmäksi ja terävämmäksi. Olemme osin unohtaneet toisten huomioimisen. Mitä tapahtuu, kun robotteihin yhdistetään inhimillinen vahva tekoäly? Ja jos sen avainkoodi annetaan jollekin rahasta mielipiteitä muokkaavalle yritykselle? Esimerkkinä tällaisesta yrityksestä on kohujen myötä konkurssiin ajautunut Cambridge Analytica tai Koch Industriesin i360, sekin syvällä poliittisessa vaikuttamisessa. Kuinka paljon ajattelustamme on sen jälkeen enää omaamme?

Lopuksi meitä lukuhiiriä viihdyttänyt video Yhdsvalloissa kehitetyistä roboteista, joiden tulevaisuuden versiot voivat muuttaa sodankäynnin muistuttamaan Star Wars-elokuvia. Spot-robotin on kehittänyt Yhdysvaltalainen Boston Electronics, mutta ilmeisesti Spotin tulevaisuuteen sodankäynnin mullistajana ei Yhdysvallan armeijassa enää uskota, koska yrityksen on ostanut japanilais-korealainen suuryritys Softbank, omanlainen monsteri sekin.

Maria

Lukupäivä 7.2.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu, parhaat lastenkirjat

Widmark LasseMaijan Etsivätoimisto Kullan arvoitus ja Elokuvan arvoitus

Widmark rules

Widmarkin kirjat ovat niin hauskoja, että ne tulee itsekin luettua. Tänään kaivauduin Kullan arvoitukseen ja luin modernista näyttelijätyön treenauksesta Elokuvan arvoituksessa. 

Kullan arvoitus

Miten tehdä onnistunut kultaryöstö? Vallilan kaupunkiin on tullut 250 kiloa kultaa ja se kärrätään pankkiholviin. Kulta katoaa yön aikana ja Lasse-Maijan etsivätoimistolla on kädet täynnä työtä poliisimestarin apuna. 

Valvontakamera näyttää pankkiholvia sisältä päin ja syyllisiä ei näy. Silti kulta on hävinnyt. Nerokkaat varkaat ovat varastaneet kullan käyttäen kulkemiseen sitä pientä kaistaletta huoneesta, joka ei valvontakamerassa näy. Koko ajan avonaisen holvin oven päälle on viritetty harmaa lakanakopio. Rakeisessa valvontakameranauhassa ei lakanaa erota oikeasta ovesta. 

Syyllisiä on tällä kertaa peräti kolme. Yksi heistä peräti itse pankinjohtaja. Pahaksi (tai hyväksi) onneksi varkaiden pakomatka keskeytyy rengasrikkoon ja ohi ajava poliisipartio korjaa varkaat talteen. Vararengas kun on jäänyt kultaharkkojen alle ja ketä tahansa poliisia epäilyttäisi kultaharkkoja pientareelle latova kolmikko.

Elokuvan arvoitus

Vallilaan tulee kuuluisa elokuvaryhmä kuvaamaan siirappista filmiä. Yhtä aikaa optikkoliike herättää kummallista mielenkiintoa. Salaperäinen parrakas mies haluaa käydä kaikki silmälasit lävitse. Myös ne jotka ovat varastohuoneessa. 

Elokuvan kuvauksissa narrataan poliisimestari uudenlaiseen tunnenäyttelykokeeseen eli lukittuun häkkiin yön ajaksi. Ja sinä yönä optikkoliikkeessä käy varkaita. Silmälaseja ei kuitenkaan viedä. Mutta mistä onkaan kyse? 

Juoneen liittyy Amerikasta aikoinaan Vallilaan muuttanut timantteja kyseenalaisin keinoin hankkinut mies, joka on piilottanut aarteensa uuden talonsa kellariin. Ja tuo kellari on juuri nykyisen optikkoliikkeen alapuolella. Ennen kuolemaansa hän on jättänyt nuorelle sukulaiselleen viestin, jossa kertoo, missä aarre on ja nyt tuo nuori sukulainen on elokuvatähti, näyttelijätär. 

Lasse ja Maija huijaavat syyllisen esille. Pohdittavaksi jää, miksi kuuluisa elokuvanäyttelijätär tarvitsee enempää rahaa. Ja mitä luonnenäyttelyn saralla olisi poliisimestarilla vielä ollutkaan opittavaa vietettyään yön häkkilintuna.

Widmark on vasta lukemaan oppineiden kirjallisuuden yksi peruspilari. Teksti on isoa, rivivälit isoja ja rivillä ei ole montaa sanaa. Kuvia on paljon, lähes joka sivulla ja uudemmissa painoksisssa kuvat ovat värikuvia. 

Helena Willisin kuvat eivät ole minun makuuni, mutta eihän näitä vanhempia varten tehdäkään. Pieni lukuhiiri antoi kirjoille kympit. Lisää Widmarkkeja löytyy täältä.

Lasse-Maijan etsivätoimiston lisäksi kannattaa muistaa lainata myös Nelli Rapp -kirjoja   Lisää Lasse-Maijan etsivätoimistoa löydät täältä.

Kaikkien lasten iloksi Widmarkeja on paljon, joten ihan heti ne eivät lopu. Toisaalta nämä ovat niin hyviä, että ne silti loppuvat. Ainakin pikku lukuhiiri on kahlannut kaikki lävitse. Onneksi näitä voi lukea aina uudelleen. 

Maria

Lukupäivät 14.10.2020 ja 31.10.2020

Julkaisuvuodet 2006 ja 2020 (ruotsiksi 2019)

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/?m=1

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Kirja-arvostelu, kirja-arvio