”Niin kuin ihmislapset asuttawat maan päällistä kuorta, asuttawat männinkäiset sen alaista puolta.”
”Veli hyvä, milloin on jotakin mennyt pieleen?...”
”Aina, joka ikinen kerta!”
Juha-Pekka Koskinen jatkaa loistavaa tarinaansa Samin, Liisa ja Jonin seikkailuista tarinalla vanhasta kartanosta.
Samin ja Liisan vanhemmat lähtevät kiertueelle ja lapset menevät Jonin luokse. Jonin isä häviää hänkin menoilleen ja kolmikko päätyy Jonin isoisän Albertin siskon Marian jättimäiseen vanhaan kartanoon.
Kaikki olisi muuten hyvin, mutta Maria on kovin lyhyt ja outo ja lapset lukitaan yöksi huoneisiinsa. Kun Liisa katoaa ja käytävästä kuuluu satoja pienten jalkojen askelia, ollaan selvästi pulassa. Ja pahassa pulassa.
Kartanon alla on männinkäisten kultakaivos. Luit ihan oikein, kultakaivos. Miten muuten vanhaa kartanoa olisi varaa ylläpitää ja korjata? Liisa on joutunut hovimestarin vangiksi ja oikea Maria on hypnotisoituna kultakaivoksen työnjohtajana. Vale-Maria on männinkäisten johtajatar.
Tähän saakka kaikki on suhteellisen suoraviivaisen mutkikasta ja jännää. Jopa Harry Potterin kirjat pyrkivät mieleen. Mutta sitten alkaa ”varsinainen sekasotku” kuten pieni lukuhiiri loppua kuvasi. Maria ei olekaan hypnotisoituna vaan ihan omasta tahdostaan jäänyt insinöörin hommiin. Liisa täytyy kuitenkin pelastaa ja männinkäisille sattuu pikku moka ja koko kartano uhkaa valua kaivoskuiluun.
Korvike-Maria eli männinkäisten kuningatar vapauttaa Liisan kaulapannasta ja kaikki juoksevat pakoon. Kartano romahtaa......mutta ei romahdakaan sillä tukipilari on saatu ajoissa pystyyn. Ja näin on lopussa kaikki hyvin. Ainoa ongelmien aiheuttaja eli hovimestari ottaa hatkat ja hyvä niin.
Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 10 pistettä. Minusta tarina kantoi erittäin hyvin melkein loppuun saakka. Jännitys kuitenkin purettiin ehkä vähän liian helposti. Kartanon romahtamisen peruuttaminen vei terää jännitykseltä.
Teksti on normaalin kokoista ja rivivälit ovat normaaleita. Rivinleveys on normaalia kapeampi, mikä helpottaa lukemista. Vaikka kirjassa luodaan hyvin jännityksen ilmapiiri ja vaarantunne, se puretaan kuitenkin hyvissä ajoin ennen loppua, joten kirja ei ole liian jännittävä pienellekään lukijalle. Parhaiten tämä sopii 9+ ikäryhmään jo ihan tekstin pienuudenkin vuoksi.
Kuvia ei ole muuta kuin sisäkansissa (kuvitus Miranda Koskinen) ja niiden tyyli jatkaa aiempien osien kuvia. Kirjat voi lukea myös eri järjestyksessä, mutta suosittelisin näille silti järjestyksessä lukemista.
Maria
Lukupäivä 10.3.2021
Jukaisuvuosi 2015
Sarjan muiden osien arviot löytyvät täältä:
Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com
Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit
Kirja-arvostelu, kirja-arvio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti