”Kun ihminen haaveilee liikaa, hänestä tulee haave. Ja kun aikaa kuluu, hänestä jää jäljelle - aave”
Juha-Pekka Koskinen kirjoittaa syvällisiä. Ja samalla jännän lastenkirjan. Kukapa ei olisi joskus halunnut jäädä haaveisiinsa. Mutta jos on liikaa haaveissaan jää elämä elämättä.
Kellontekijä Vallon onnistuu luomaan aikaspiraalin ja vangitsemaan sen kelloon, jonka avulla haavekauppiaalta haaveen ostanut voi siirtyä elämään haavettaan outoon haavemaailmaan. Ensin kokeillen ja lopulta haaveeseen lopullisesti vangiksi jääden. Kaupat on erehtynyt tekemään Amalia-mummo, joka haluaa elää vielä kerran kauan sitten kadonneen miehensä kanssa.
Sami, Liisa ja Joni lähtevät pelastusretkelle hakemaan Amaliaa takaisin. Eikä matka ole helppo. Sami jää haavemaailmaan vangiksi ja melkein joutuu ikävän haavekauppiaan oppipojaksi. Pelastus kuitenkin koittaa ja Amalia saadaan tuotua takaisin elävään maailmaan. Onneksi ennen kuin Amalia ja Sami ehtivät muuttua aaveiksi ja hävitä.
Haavekauppias on kirjoitettu vähän vanhemmille lapsille (9+), mutta soveltuu osalle nuoremmistakin. Juoni saattaa olla vähän pelottava, kirjan kansikin on täynnä mystisiä aavekuvia. Toisaalta kirjan voi myös vähän nuorempi lapsi lukea tulkiten sitä oman kehitystasonsa mukaan. Pienelle lukuhiirelle se oli 10 pisteen seikkailutarina ilman suuria pohdintoja, mutta isommalle lapselle tämä saattaa avautua aivan eri tavalla.
Aikuista koskettaa kirjan perusta eli se, että haaveet ovat haaveita, mutta elämä on tässä elämässä ja nyt. Ajan olemuksen käsittelystä tulee mieleen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka. Ei sinänsä ihme, onhan kirjailijalla myös matemaattinen yliopistokoulutus tehtynä.
Teksti on jo verrattavissa helppolukuiseen aikuisten kirjaan. Tekstin koko, rivivälit ja rivin leveydet ovat jo kutakuinkin normaaleja. Sivuja on 148. Ulko- ja sisäkansien aavemaiset kuvitukset ovat kirjailijan tyttären Miranda Koskisen käsialaa. Ne ovat outoja ja pelottaviakin, joten tämä ei ihan jokaikiselle sovellu. Minulle kuvat, ehkä tekstikin, olisivat olleet liian pelottavia ala-astelaisena, mutta jokainen katsoo kuvia omasta kokemusmaailmastaan käsin. Usein on niin, että asiat muuttuvat pelottaviksi vasta, kun pelkoa on kokenut keskimääräistä enemmän todellisessa elämässä.
Koskisen toisen kirjan arvioinnin voit lukea täältä. Kolmas osa löytyy täältä. Miten hyviä lastenkirjoja meillä onkaan. Olemme onnekkaita. Meillä on pieni kielialue ja silti paljon todella hyviä kotimaisia lastenkirjoja. Tämä kirja on yksi hieno esimerkki.
Maria
Lukupäivä 24.2.2021
Julkaisuvuosi 2013
Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/
Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti