lauantai 6. maaliskuuta 2021

Horst: Salamanterin arvoitus, Clue-sarja 1

Clue-sarja


Ihan oikea dekkari ja ihan oikea murha


Cecilia löytää rannasta hukkuneen miehen, jolla on mystinen salamanteri-tatuointi. Poliisi näyttää epäilevän veneonnettomuutta, mutta Cecilia ja Leo haistavat palaneen käryä. Nuoret etsivät tutkivat jalanjälkiä kuolleen miehen ympärillä ja päättelevät syyllisten löytyvän Cecilian isän täyshoitola Helmistä. Ja oikeassahan he ovat. Syyllisiksi paljastuvat pari ulkomaalaista huumekauppoihin sekaantunutta miestä.


Salamanterin arvoitus ei ole oikeastaan lastenkirja vaan nuortendekkari. Rikos on ihan oikea murha, eikä varkaus kuten yleensä lastendekkareissa. Lisäksi Cecilian äiti on kuollut vuotta aiemmin ja löydetty hukkuneena ja rantavesistä ankeriaiden syömänä. Pieni lukuhiiri arvelee, että Cecilian äidin kuolemaan liittyy myös rikos, joka selviää seuraavissa Clue-sarjan kirjoissa.



Horst


Suositusikä kirjalle on 9-13, mutta ikähaarukka joustaa kummastakin päästä. Kirjan jännittävyys ja ahdistavuus riippuu lapsilukijasta. Kirjailija on huomaavaisesti sijoittanut Cecilian äidin kuoleman kuvailun heti alkuun, mikä tekee mahdolliseksi lukijan heti alussa päättää, haluaako kirjan lukea vai onko se liian ahdistava.


Persoonallisten piirteiden lisäksi kirjojen ahdistavuuden kokemukseen vaikuttaa lapsen aiemmin näkemä visuaalinen materiaali. Kirjaa lukiessa lapsi on kuningas ja luo mielikuvat itse. Näin niin kauan kuin taustalla ei ole televisiosta, peleistä tai vaikkapa Tiktok-videoista nähtyä ahdistavaa materiaalia, joka peilautuisi uudeleen esille kirjaa lukiessa. Lapsen oma turvallisuuden tunne on toinen tärkeä taustatekijä. Ihminen pelkää eniten sitä, mitä on joutunut kokemaan. 


Toisaalta vaikka tässä kirjassa käsitellään murhaa ja kuolemaa, ei se ole ollenkaan niin pelottava kuin Grimmin sadut, joita jostain syystä edelleen luetaan jopa päiväkodissa. Olennaista on kirjan neutraalin asiallinen suhtautuminen, joka etäännyttää lukijaa ehkä jopa valmistaen kestämään tätä paikoin vaarallista maailmaa.


Clue



Kirjassa käsitellään myös oikean ja väärän käsitettä. Voiko teko olla luvallinen, vaikka se olisi periaatteessa väärä, jos sen lopputuloksena saadaan hyvää aikaan? Missä raja kulkee? Voiko esimerkiksi hotellivieraiden tavaroita nuuskia ilma lupaa? Voiko varastaminen joskus olla hyvä teko?


Oikean ja väärän relatiivisuus tuottaa aikuisillekin vaikeutta, saati lapsille. Lapsille pyrimme asiat yleensä opettamaan selkeinä, mutta ihmiseksi kasvamiseen liittyy selkeiden asioiden muuttuminen monimutkaisiksi. Ja pohdittaviksi. Pohtimisen prosessi on henkisen kasvun edellytys.


Salamanterin arvoituksen kirjasinkoko on jo yhtä pientä kuin aikuisten kirjoissa. Samoin rivivälit ovat jo aikuisten kirjojen kokoisia. Helpotusta lukemiseen tuo kapea rivinleveys ja maltillinen sivumäärä 124. Teksti on sujuvaa ja lauserakenteet selkeitä. Kirjallisesti teksti on lähellä Enid Blytonin Viisikkosarjaa ja moni Viisikoista innostunut varmaan kiinnostuu myös tästä kirjasta.


Horst kirjoittaa myös toista lasten dekkarisarjaa, pienen lukuhiiren lempisarjaa Etsiväkaksikkoa, joka on suunnattu vähän nuoremmille lukijoille 7-11 v (arvosteluja löydät täältä ja täältä.). Itse suosittelen lukemaan ensin Etsiväkaksikko-sarjaa ennen tähän Clue-sarjaan tarttumista. Clue sarja on sen verran todentuntuinen, että saattaa olla parempi kokeilla salapoliisikirjojen lukemista alkuun vähän kevyemmällä linjalla. Clue-sarjan jälkeen voi jo siirtyä Agatha Christien kirjoihin, joskin itse pidättäytyisin niissä ikärajassa 11-12+.


Kuvitusta ei ole, mutta sisäkansissa on houkutteleva kartta alueesta ja täyshoitolan pohjapiirrokset. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 10 pistettä ja jää odottamaan jatko-osien lukemista.


Horst

Clue







Maria


Lukupäivä 26.2.2021

Julkaisuvuosi 2015


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit, kirja-arvio, arvostelu


keskiviikko 3. maaliskuuta 2021

Tamsyn Murray Elephant Emergency Tanglewood Animal Park

Tamsyn Murray


Mitä teet, jos saat parin elefantin sijasta kokonaisen lauman?


Tanglewoodin eläintarha on rakkaudella ja huolellisuudella pidetty eläintarha, jonka eläimistä suurin osa tulee pelastettuina muista eläintarhoista. Zoe on eläintarhan pitäjien tytär ja kirjan sankari. Suunnitelmissa on ollut tarjota koti parille elefantille, mutta niitä saadaankin kokonainen lauma. Elefanttien lisäksi Zoe saa kaupan päälle uuden kaverin Oliverin. Voisiko mikään mennä paremmin? 


Ei oikeastaan, sillä niin hienoja hetkiä elefanttien kanssa vietetään. Draaman tuntua tuo elefanttilauman matriarkka-johtajan hammaskipu, jonka löytymisestä on kiittäminen Zoeta, jonka oma hammas joutuu kirjassa hammaslääkärin poran alle. Zoe löytää myös hetkeksi kadonneen elefantti-pienokaisen. Taitava tyttö.


Tanglewood Animal Park sopii lapsille, jotka rakastavat eläimiä ja ovat kiinnostuneet niistä syvällisesti. Kirjassa kerrotaan elefanttien elintavoista ja käyttäytymisestä laajalti ja asiantuntevasti. Eli jonkinlaista luonnontieteellistä kiinnostuneisuutta olisi hyvä lukijalla olla. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 10 pistettä.


Tamsyn Murray



Teksti on CEFR A2 tason ylempää reunaa ja ahkera A1 englannin lukija voisi tähän tarttua ehkä kuudennella luokalla. Kirjasimet ovat jo normaalia kokoa, samoin rivivälit ja rivinleveys. Teksti on kuitenkin selvää ja isompaa kuin aikuisten uusissa pokkareissa, joita allekirjoittanut ei meinaa enää nähdä lukea ollenkaan. Englantia äidinkielenään tai lähes äidinkielenään lukeva voi tarttua kirjaan heti kun pystyy, mutta 9+ ikä lienee keskimääräisin. 


Tanglewood Animal Park koostuu kolmen kirjan sarjasta, joista Troublesome Tiger-arviointi löytyy täältä.  Kolmas osa on vielä lukematta. Valitettavasti näitä ei ole suomennettu, mutta saman kirjailijan Wild-sarja löytyy suomennettuna isoista kirjastoista. Sekin on eläintarhaan sijoittuva joskin luonteeltaan vähän erilainen. Pieni lukuhiiri luki yhtä kirjaa jonkin matkaa, mutta kirjassa keskityttiin alussa enemmän hankalaan sisarussuhteeseen kuin eläimiin ja se jäi luultavasti siksi kesken.



Maria



Lukupäivä 1.3.2021

Julkaisuvuosi 2017


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

tiistai 2. maaliskuuta 2021

Juha-Pekka Koskinen Haavekauppias

Juha-Pekka Koskinen


”Kun ihminen haaveilee liikaa, hänestä tulee haave. Ja kun aikaa kuluu, hänestä jää jäljelle - aave”


Juha-Pekka Koskinen kirjoittaa syvällisiä. Ja samalla jännän lastenkirjan. Kukapa ei olisi joskus halunnut jäädä haaveisiinsa. Mutta jos on liikaa haaveissaan jää elämä elämättä. 



Juha-Pekka Koskinen


Kellontekijä Vallon onnistuu luomaan aikaspiraalin ja vangitsemaan sen kelloon, jonka avulla haavekauppiaalta haaveen ostanut voi siirtyä elämään haavettaan outoon haavemaailmaan.  Ensin kokeillen ja lopulta haaveeseen lopullisesti vangiksi jääden. Kaupat on erehtynyt tekemään Amalia-mummo, joka haluaa elää vielä kerran kauan sitten kadonneen miehensä kanssa. 


Sami, Liisa ja Joni lähtevät pelastusretkelle hakemaan Amaliaa takaisin. Eikä matka ole helppo. Sami jää haavemaailmaan vangiksi ja melkein joutuu ikävän haavekauppiaan oppipojaksi. Pelastus kuitenkin koittaa ja Amalia saadaan tuotua takaisin elävään maailmaan. Onneksi ennen kuin Amalia ja Sami ehtivät muuttua aaveiksi ja hävitä.


Haavekauppias on kirjoitettu vähän vanhemmille lapsille (9+), mutta soveltuu osalle nuoremmistakin. Juoni saattaa olla vähän pelottava, kirjan kansikin on täynnä mystisiä aavekuvia. Toisaalta kirjan voi myös vähän nuorempi lapsi lukea tulkiten sitä oman kehitystasonsa mukaan. Pienelle lukuhiirelle se oli 10 pisteen seikkailutarina ilman suuria pohdintoja, mutta isommalle lapselle tämä saattaa avautua aivan eri tavalla. 


Aikuista koskettaa kirjan perusta eli se, että haaveet ovat haaveita, mutta elämä on tässä elämässä ja nyt. Ajan olemuksen käsittelystä tulee mieleen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka. Ei sinänsä ihme, onhan kirjailijalla myös matemaattinen yliopistokoulutus tehtynä.


Juha-Pekka Koskinen


Teksti on jo verrattavissa helppolukuiseen aikuisten kirjaan. Tekstin koko, rivivälit ja rivin leveydet ovat jo kutakuinkin normaaleja. Sivuja on 148. Ulko- ja sisäkansien aavemaiset kuvitukset ovat kirjailijan tyttären Miranda Koskisen käsialaa. Ne ovat outoja ja pelottaviakin, joten tämä ei ihan jokaikiselle sovellu. Minulle kuvat, ehkä tekstikin, olisivat olleet liian pelottavia ala-astelaisena, mutta jokainen katsoo kuvia omasta kokemusmaailmastaan käsin. Usein on niin, että asiat muuttuvat pelottaviksi vasta, kun pelkoa on kokenut keskimääräistä enemmän todellisessa elämässä. 


Koskisen toisen kirjan arvioinnin voit lukea täältä. Kolmas osa löytyy täältä. Miten hyviä lastenkirjoja meillä onkaan. Olemme onnekkaita. Meillä on pieni kielialue ja silti paljon todella hyviä kotimaisia lastenkirjoja. Tämä kirja on yksi hieno esimerkki.



Maria



Lukupäivä 24.2.2021

Julkaisuvuosi 2013


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

maanantai 1. maaliskuuta 2021

Lou Treleaven, Secret Spaniel, Maverick Chapter Readers

Lou Treleaven


Salainen spanieli


Huimaa mitä tahtia Brittein saarten lapset opetetaan lukemaan englantia. Oppiminen alkaa jo päiväkodissa ja käytännössä kaikki oppivat lukemaan vaikeustasoittain järjestettyjen lukukirjojen avulla. Nämä  ns. Reading Schemes jakautuvat 20 tasoon alkaen 3-4 vuotiaille tarkoitetuista kirjoista ja päätyen ensimmäisen kouluasteen (primary school) viimeiselle luokalle eli 10-11 vuotiaisiin. Tosin epäilen vanhvasti, että ikäryhmän loppupäässä näitä lukukirjoja käytetään vähemmän.


Yleisin kouluissa käytössä oleva lukusarja on ”Read with Oxford: Biff, Chip and Kipper”, jonka avulla pieni lukuhiiri oppi englantia lukemaan. Loistava sarja, jossa asteittain vaikeutuva teksti on tehty luonnolliseksi ja moderniksi.


Englanti ei ole helppo kieli lukemaan oppimisen kannalta ja sen oppiminen vaatii paljon enemmän toistoja kuin suomen oppiminen. Englantia opetellaan melkein joka puolella maailmaa, joten markkinoita näille lukemaanoppimiskirjoille on. 


2009 perustettu Maverick Publishing lähti kilpailuun mukaan vuonna 2020 omalla Chapter Readers- sarjalla, joka pääsi meille lukuun kiitos loistavan kirjastojärjestelmän ja hyvän sisäänostajan. Toivottavasti kirjat saavat huomiota ala-asteen A1 englannin opettajien keskuudessa, koska pelkällä englannin koulukirjojen lukemisella on vaikea saavuttaa hyvää kielitaitoa.


Maverick Chapter Readers


Miten Maverick pärjää kirjamarkkinoilla?


Tarinan tähti on luku- ja kirjoitustaitoinen Maddy-spanieli, joka yhdessä Hamlet-kissan kanssa tekee kaikki omistajansa Miken kotityöt. Eihän toki yksin asuva mies voi Englannissa tehdä kotitöitään itse! Kaupungissa järjestetään koiranäyttely ja edellisen vuoden voittaja ilkeä Brutus kuulee kauhukseen Crufts-voittajan Sweetikinsin osallistuvan. Brutus pistää Maddyn asialle sillä Sweetikinsin osallistuminen on peruttava. Muuten Brutus ei voita. 


Maddy käy tapaamassa Sweetikinsiä Lontoossa turhaan, mutta lopuksi paljastuu, että Sweetikins ja hänen omistajansa Tamsin Parker-Smetherington ovat tuomareina kisassa, eivät osanottajina. Pahaksi onneksi Brutus ehtii sulkea Maddyn ja Sweetikinsin varastoon. Brutuksen hammaskalusto loukkantuu puuhassa ja voittomahdollisuudet lentävät taivaan tuuliin. Sweetikins hommaa turvamiehen vapauttamaan heidät ja loppujen lopuksi Maddy voittaa ”Koira, jonka haluaisin ottaa mukaan kotiini” palkinnon ja pullon Sweetikinsin uusinta nimikkoparfyymiä.


Kirjassa on hienot kuvat ja teksti on kutakuinkin jouhevaa, joskin jotkin sanat tuntuvat jälkikäteen ympätyiltä. Vähitellen vaikeutuvien kirjasarjojen ongelma on se, että teksti saattaa menettää osan jouhevuudesta, kun kirjailija keskittyy ottamaan tiettyjä vaikeita sanoja tekstiin mukaan. Tätä ongelmaa ei ole Biff, Chip and Kipper-kirjoissa. 


Kappaleet ovat lyhyitä ja kirjainkoko lähes normaalia. Rivivälit ovat isoja ja kirjan lopussa on muutamia kysymyksia lukemisen ymmärtämisen varmistamiseksi. Kirja toimii teknisesti ahkerilla A1 englannin lukijoilla hyvin. Ehkä viimeisellä ala-asteen luokalla? Teksti on CEFR A2 tasoa. Lukutaso on harmaa eli 13 Englannin lukuasteikolla.


Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 9 pistettä, mutta aikuisen silmään tarina ei ole kovin kummoinen. Varsinaista salapoliisityötä ei oikeastaan ole. Maddy kuluttaa aikansa kotitöissä ja lähtee oitis reisuun, kun ikävä poikakoira vähän verbaalisesti kovistelee. Miksi ihmeessä? Harva tyttö taitaa enää Suomessa hyväksyä kyselemättä tällaiset rakenteet.


Englannin koko luokkayhteiskunta kirjoitetaan tässä kirjassa staattiseksi ja vahvasti olemassa olevaksi rakennelmaksi. Mikä tietysti pitää paikkansa. Edes Tamsin Parker-Smitherington ei ole vahingossa Tamsin. Tamsin on lyhennelmä nimestä Thomasina, joka kuuluu samaan yläluokan nimikategoriaan kuin Archie, Barnaby ja Beatrix. Kirjassa tavataan myös Hamlet, kadulla asuva halvaantunut koira. 


Pohjoismaalaisen hyvinvointiyhdyskunnan jäsenenä Englantilainen luokkayhteiskunta tuntuu aina yhtä hankalalta asialta. Erityisesti silloin kun modernissa lastenkirjassa olemassa olevia rakenteita ei millään lailla haasteta. Tämän kirjan viesti on, että jokainen tuntekoon paikkansa. Muutos ei ole mahdollinen.



Maria


P.S. Ihan pakko suositella samalla loistavaa analyysiä englantilaisesti yhteiskunnasta antropologi Kate Foxin ”Watching the English” kirjan muodossa. Kirjan lukemisen jälkeen mikään brittiläinen fiktio ei ole enää entisellään.


Lukupäivä 28.2.2021

Julkaisuvuosi 2020


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogit, kirjablogi


sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Paula Noronen: Supermarsu lentää Intiaan, Supermarsu ja roskaavat ryökäleet

Paula Noronen



Räävitöntä koululaishuumoria lämpimällä sydämellä


Emilia, 11 vuotias tyttö, muuttuu supermarsuksi juomalla lemmikkimarsunsa Marsu-Halosen juomavettä. Ja supermarsulla on supervoimia, joiden avulla ongelma kuin ongelma ratkeaa. 


Kun Suomeen valittiin 2006 toiselle kaudelle ensimmäinen nainen presidentiksi, oli jo korkea aika kertoa jokaiselle tytölle, että vain taivas on rajana. Jos vain tarttuu hetkeen ja sydän on puhdasta kultaa. Supermarsu-sarjan ensimmäinen kirja julkaistiin 2007 ja siitä asti supermarsu on ollut keskuudessamme. Ja supermarsujen pomo, jättiläismarsu, jonka voi löytää Lahdesta hyppyrimäen nokasta. Jos siis kuuluu niihin harvoihin ja valittuihin, joissa on sankariainesta pikkaisen enemmän kuin tavallisessa tallaajassa. Valitettavasti kuulun itse tukevasti jälkimmäisiin jästeihin. Ei näy hyppyrin nokassa marsun marsua minun silmilläni.


Paula Noronen



Ensimmäisessä Supermarsu-kirjassa Emilia ratkoo kiusatun koulukaverinsa Simonvitsikilpailuongelman ja tekee kurinpalautuksen sosiaalitoimiston työntekijöille. Maailman paras vitsi hankitaan Intiasta ja sosiaalivirkailijoita kiristetään kohtelemaan mummoja hyvin uhkaamalla viedä heidän lempikahvimukinsa.


Samalla tutustutaan sarjan perushahmoihin. Ilkeään Rasvis-Anteroon ja superkuulon omaavaan matematiikka-neroon Simoon. Sekä tietysti Emilian sairaanhoitaja-äitiin ja isään, jonka uusi naisystävä muistuttaa vanupuikkoa ja jonka Emilia on ristinyt Vanupuikko-Anneliksi.


Roskaavien ryökäleiden seikkailujuonessa maapallolle sataa muoviroinaa avaruudesta. Syylliset ovat  sinisen planeetan kuningas 2 ja kuningas 3, joiden mahtikäskyllä muoviroina valmistuu ja ammutaan meidän planeetallemme. Jäteongelman luova ratkaisu. 


Paula Noronen



Mitä tuumaavat avaruusoliot meidän omasta avaruuteen ampumastamme roinasta? Erittäin oivaltavaa tekstiä Paula Noroselta. Tälläkin hetkellä maapallolla tutkijat koettavat kaikin keinoin keksiä, mitä tehdä meidän ihmisten avaruusroskille. Nykyään satelliitit ovat pahassa pulassa kaiken sen avaruusjätteen keskellä, mitä vanhoista satelliiteistä ja avaruusaluksista on maapallon kiertoradalle jäänyt.


Voi kunpa kaikki maapallon muoviroskat olisivat oikeastikin sinisen planeetan roskaavien avaruusolioiden maahan dumppaamia. Ja voi kun niistä päästäisiin eroon yhtä helposti kuin Supermarsu-kirjassa. Kahden koiran avulla. (Ikuinen koirat vs kissat viisauskilpailu kiepsahti vahvasti koirien voittopisteille). Ja tietysti Emilian, joka supermarsuna lentää avaruuskapselilla siniselle planeetalle. Supermarsun voimissakin havaitaan tässä kirjassa raja; supermarsukaan ei pärjää avaruudessa tyystin ilman tekniikan apua.


Seikkailujuonet ovat vain pieni osa supermarsu-kirjojen viehätystä. Kipakka, suorastaan räävitön koululaishuumori tulvii joka suuntaan. Huumori kumpuaa sekä koululaismaailmasta että erinäisistä isoista ja pienistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Ja kaikista niistä haasteista, mitä kasvamiseen kuuluu. Vanhempien avioero ja uudet suhteet, kiusaaminen, ihastuminen ja mustasukkaisuus ovat vain pieni osa käsitellyistä teemoista. Ihailen sitä, miten Noronen saa yhteen kirjaan mahtumaan niin paljon. Kirjassa rikotaan kaikenlaisia rajoja, mutta pohjimmiltaan se ohjaa hyvään. Paha saa palkkansa ja hyvillä oivalluksilla saavutetaan mainetta. 


Sipermarsu ja roskaavat ryökäleet



Paula Noronen

Supermarsu ja roskaavat ryökäleet



Teksti on taattua Paula Norosta ja kirjat sopivat parhaiten 9+ ikäryhmään. Emilia on ikuisesti 11 ja niin lienee moni kirjan lukijakin. 


Pieni lukuhiiri antoi 10 pistettä kummallekin kirjalle. Onneksi näitä on vielä lukematta. Erityisesti pieni lukuhiiri nauroi täi-vitsille. Emilia kavereineen kerää täitä päästään ja myy ne saksalaiselle miehelle, joka rakentaa niistä talon. Voiko hullumman hauskaa ollakaan?


Kirjojen kuvittaja ja kustantaja ovat matkalla vaihtuneet. Gummeruksen vanhemmat kirjat on kuvittanut Pauliina Mäkelä ja Tammin leivissä kuvittajana on Terese Bast. Uudemman kirjan kuvitus on tietysti modernimpaa. Mäkelän kuvitustyyli ei tämän talon lukuhiiriin iskenyt, mutta en tiedä, mitä olisimme tuumanneet kuvista aikamatkalla vuonna 2007. 


Mielenkiintoista on, että vuoden 2007 ensimmäisesssä kirjassa teksti on pienempää ja rivivälit pienempiä ja vuoden 2018 supermarsussa teksti on isompaa ja helppolukuisempaa. Ja vuoden  2018 kirjassa osa keskusteluista on jo tekstiviestein, mikä toimii oikein hyvin.


Paula Noronen



Onko kohderyhmä nuorentunut vai ovatko kohderyhmän lukutaidot huonontuneet kymmenessä vuodessa? 


Paula Norosen Tagli ja Telle sarjaa löytyy täältä ja täältä.

Norosen helppolukuinen Yökoulu-sarja löytyy täältä.



Maria


P.S. Supermarsu-elokuva tehtiin vuonna 2018, mutta se on meillä katsomatta.



Lukupäivät 16.2 ja 28.2.

Julkaisuvuodet 2007 ja 2018


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

Paula Noronen Supermarsu ja Lööppilehmän tapaus, Outo toveri ja Kutistuva koulu

Supermarsu ja elämän suuret viisaudet Paula Noronen on suomalaisen lastenkirjallisuuden kuningatar. Ei siitä pääse mihinkään. Ei ole meillä ...