TietoPalat, Pienet suuret keksinnöt, Jade Haapasalo

Kuka keksi muovailuvahan?

Tämä iso lukuhiiri suorastaan riemastui lukiessaan TietoPalojen uusinta lisäystä lasten tietokirjojen maailmaan. Keksintöjen maailma ei ole täynnä vain suuria mullistavia löytöjä vaan lukemattomia pieniä elämää rikastavia oivalluksia.

Kuka on keksinyt muovailuvahan? Entä lakritsin? Rubikin kuutioiden keksijän joku ehkä tietää, mutta kuka muistaa 15-vuotiasta Chester Greenwoodia, joka keksi päällystää pienet metallikehikot lämpimällä kankaalla ja suojata siten korvansa talvipakkaselta? Näin korvaläpät olivat syntyneet. The rest is history.

Tai että Monopolin kehittäjä oli 1800-luvulla syntynyt Elisabeth Maggie, kirjailija ja feministi, joka kehitti pelin osoittaakseen haittapuolet rahan keskittymisessä harvoille. Ja niinhän Monopolissa käy. Peli loppuu, kun rahat ovat kertyneet voittajalle. Ja lopputuloksena on usein lihava riita.

Miten näin hauska ja hyödyllinen kirja onkaan tullut kirjoittajille mieleen? Pienen lukuhiiren hiiripisteet olivat 10 ja iso lukuhiiri antaisi pisteitä mielellään enemmän. Kirja on oikeasti hauskaa luettavaa. Teksti on selkeää ja sitä ei ole aukeamalla liikaa. Kaisu Sandbergin kuvat ovat moderneja ja hauskoja. Lopussa annetaan tietoa tuleville keksijänaluille. Kannen myyntipuhe ”helposti hotkaistava tietokirja” pitää paikkansa. 

Ai niin, se muovailuvaha. Se oli alunperin tapetinpesuainetta, jolla sai hiilitahrat pois tapetista. Lämmitystekniikan muuttuessa pesuaine jäi tarpeettomaksi, mutta pesuaineen kehittäjän Noah McVickerin sukulaispojat keksivät käyttää ainetta muovailuvahana. Harmillisesti sukulaispoikien nimiä ei kerrottu, sillä hehän ne todelliset keksijät olivat. Sitäkään ei kerrota, mikä poikien äiti tuumasi pesuaineen ottamisesta leikkikäyttöön.

Maria 

Lukupäivä 23.5.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvostelu, kirja-arvio

Tietopalat, Mikä on robotti? Laura Ertimo ja Aapo Ravantti

Mistä tietää tulleensa vanhaksi? 

No tietysti siitä, kun pienten koululaisten tietokirjassa on itselle uusia asioita.

Onneksi ei sentään kovin montaa. Onhan noista nykyteknologian ihmeistä tullut uutisjuttuja luettua. Mutta silti, tekniikka on mennyt eteenpäin niin paljon, että huimaa. 

Silloin kun minä synnyin olivat puhelimet  kierrettävällä numerovalinnalla ja yhden kaverin kotona oli vielä sitäkin vanhempi puhelinkaunotar. Monessa toimistossa oli vielä käytössä reikäkorttikone ja laajamittainen siirtyminen tietokoneisiin oli vasta käynnissä. 

Ja nyt tietokoneista on siirrytty robotiikan kokonaisvaltaiseen hyväksikäyttöön. Oulun yliopistossa tutkitaan Guoying Zhaon johdolla miten tekoäly pystyy tunnistamaan ihmisten tunteita ja miten tunteet saadaan mukaan tekoälyn ja ihmisten väliseen kommunikaatioon. 

Ei tässä hirveän kaukana enää olla tunteita simuloivasta ja itsenäisestä robotista. Puhdasta scifiä. Pelottavaa.

”Mikä on robotti?” on suomalaisin voimin tehty helppolukuinen tietokirja kaikesta siitä, mitä robotiikka tällä hetkellä on. Ja aivan loistava kirja onkin. Teksti on selkeää, kappaleet lyhyitä ja kuvia on paljon. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 9 hiiripistettä. 

Ro (androidirobotti) ja Botti (tietokoneohjelma) esittelevät robotiikan virstanpylväät selkeästi, helppolukuisesti ja kiehtovasti. Jokaisella aukeamalla kerrotaan uudesta robottityypistä. Tarina lähtee vuonna 1954 kehitetystä Unimatesta, joka oli yksinkertainen teollisuuden kokoamislinjalla käytetty robottikäsi ja ja päättyy humanoidiin taiteilijarobotti Ai-Daan. Mukana ovat niin hoivarobotti Paro kuin robottikoira Aibo.

Mitä tunteita Paron ja Aibon videot sinussa lukijani herättävät? Itse tulen jotenkin surulliseksi siitä, kun ihminen kiintyy ohjelmoituun olioon, mutta jos Paro luo rauhaa ja hyvää ympärilleen, niin mikä minä olen moittimaan?

Asia on painavaa, joten kirja sopisi hyvin opetuskäyttöön ala-asteen ylemmille luokille, vaikka Tietopalat onkin ensisijaisesti suunnattu vähän nuoremmille lapsille. Tunnin voisi rakentaa erilaisten youtube-videoiden varaan ja laittaa lapset näyttelemään eri robotteja. Kotiläksyksi sopisi pieni pohdinta robotiikan eettisistä ongelmista tai robotiikan tulevaisuuden ennustaminen. Mitä vielä on keksimättä? 

Kirjan suurin anti on kapean ja vahvan tekoälyn käsittely, missä tuodaan esille tekoälyn kehittämisen eettinen ongelma. Tätä voisi jäädä pohtimaan vaikka kuinka kauaksi aikaa, mutta oikeasti asia on päivänpolttava. Luommeko monsteria, joka syö meidät? Miten paljon tekniikan kehitys vaikuttaa ihmisyyteen? 

Facebook ja muut pikaviestintäkanavat ovat jo muuttaneet ajatteluamme ja kommunikaatiotamme lyhytjänteisemmäksi ja terävämmäksi. Olemme osin unohtaneet toisten huomioimisen. Mitä tapahtuu, kun robotteihin yhdistetään inhimillinen vahva tekoäly? Ja jos sen avainkoodi annetaan jollekin rahasta mielipiteitä muokkaavalle yritykselle? Esimerkkinä tällaisesta yrityksestä on kohujen myötä konkurssiin ajautunut Cambridge Analytica tai Koch Industriesin i360, sekin syvällä poliittisessa vaikuttamisessa. Kuinka paljon ajattelustamme on sen jälkeen enää omaamme?

Lopuksi meitä lukuhiiriä viihdyttänyt video Yhdsvalloissa kehitetyistä roboteista, joiden tulevaisuuden versiot voivat muuttaa sodankäynnin muistuttamaan Star Wars-elokuvia. Spot-robotin on kehittänyt Yhdysvaltalainen Boston Electronics, mutta ilmeisesti Spotin tulevaisuuteen sodankäynnin mullistajana ei Yhdysvallan armeijassa enää uskota, koska yrityksen on ostanut japanilais-korealainen suuryritys Softbank, omanlainen monsteri sekin.

Maria

Lukupäivä 7.2.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu, parhaat lastenkirjat

Tara Binns, Lisa Rajan

 

Tara Binns pelastaa maailman. Kirja kerrallaan.

Sankareita tarvitaan. Todellisia sankareita, sellaisia kuin Tara Binns. He eivät hyppää lihasten pullistellessa ja viitta hulmuten rikollisten perään vaan kehittävät tätä maailmaa paremmaksi.

Tara Binns on tyttö, joka löytää ullakoltaan mystisen vaatearkun. Arkku imaisee hänet toinen toistaan suurempiin seikkailuihin. Uudessa maailmassa Tara on mm. keksijä, koodaaja, salapoliisi, lääkäri, lentäjä tai insinööri. 

Jokaisessa kirjassa Tara hyppää suoraan johonkin ammattiin apunaan kaksi nuorta ammattilaista Aisha ja Ortez. Yhdessä he ratkaisevat visaisen ongelman luovalla tavalla. Kerrankin sankari, joka oikeasti saa jotain aikaiseksi! 

Tara Binns on tyttö, mutta näissä kirjoissa sukupuoli ei ole olennainen eikä sukupuolta tehdä käytöksellä tai sanoin. Taralla on poikkeavan kauniit hiukset ja Alessia Trunfion kuvituksessa on viitteitä tietynlaisesta pehmeydestä, mitä tytöille suunnatuissa kirjoissa usein on, mutta teksti on sukupuolineutraalia ja keskittyy toimimiseen ja tekemiseen. Kirjat sopivat siis kummallekin sukupuolelle. 

Usein on niin, että pojilla ei lueteta tyttösankarien kirjoja, mutta tytöt lukevat poikasankarien kirjoja. Ehkä olisi jo aika muuttaa asenteita?

Englanninkielisissä maissa lukemaan opitaan moniportaisilla lukuohjelmilla johtuen tietysti englannin kielen hankalasta kirjoitusasusta. Opettaessani pientä lukuhiirtä lukemaan englantia käytin itse Oxford Owl lukuohjelman Biff, Chip and Kipper-kirjoja sekä Ladybirdin Read-It-Yourself-sarjaa. Nämä kumpikin ovat ainakin osittain liian lapsellisia käytettäväksi meillä koulun A-englannin opetuksessa ala-asteen ylemmillä luokilla. 

Tara Binns-kirjat sen sijaan sopisivat mielestäni oikein hyvin kouluenglannin opetukseen. Binns-kirjat ovat Collinsin kustantamon Big Cat lukuohjelman tasoilla 12-17. Ne ovat sopivan mittaisia eli tasosta riippuen 30-50 sivua ja runsaasti kuvitettuja. 

Jokaisen kirjan lopussa on opettajalle tehty opetusohje-ehdotus, joka tukeutuu vahvasti ilmiöpohjaiseen oppiaineita yhdistävään opetukseen. Vai onko oikea termi projektioppiminen? Ehkä joku alan ammattilainen osaisi kommentoida jutun loppuun?

Kirjat ovat menestyneet englannin kielisessä maailmassa varsin hyvin ja ovat voittaneet palkinnonkin (Teach Primary Award 2020) ja käännökset ruotsiksi ovat luvassa. Ehkä joku päivä myös suomeksi? Ihan hyvin näitä voisi käyttää myös suomenkielisinä koululukemistona.

Lisa Rajan on lontoolainen tutkija, tieteen popularisoija eli yleistajuistaja, kirjailija ja liberaalidemokraatti poliitikko. Tara Binnsin kokeilemat ammatit ovat Englannissa yleensä miesten miehittämiä ja Rajan halusi luoda kirjallisen esikuvan tytöille miesten maailmaan. 

Meillä asiat ovat osin toisin. Eläinlääkäreistä suurin osa on naisia ja lääkäreistä jo enemmistö valmistuvista. Mutta naista näkee lentokapteenina vielä harvoin ja insinööreiksi kaivataan lisää naisia. Ja totta se on. Olisi varmasti kaikille parempi, jos ammatit jakautuisivat sukupuolten välillä tasaisemmin. Ainakin laitteet olisivat helpompia käyttää.

Kirjoja on julkaistu viime vuosina useita. Seuraavassa käyn lyhyesti lävitse lukemamme. Olen lisännyt kuvia opetusohjeista mukaan siltä varalta, että joku harkitsisi kirjojen opetuskäyttöä. Harmillisesti en saa teknisistä syistä lisättyä kuvia niin paljon kuin haluaisin. Pahoittelut siitä!  Toivottavasti näistä olisi jo hyötyä ja iloa!

Kohti parempaa maailmaa

Taso 12 High-flying Pilot

Tara ystävineen ratkaisee lentäjinä reitin myrskyssä ja löytää kulta-aarteen. Opetusohjeessa ehdotetaan mm. uutisjutun kirjoittamista dramaattisista tapahtumista.

Taso 12 Vigilant Vet

Eläinlääkäriasemalla löydetään kadonnut marsu ja seurataan käärmeen munien syntymistä sekä operoidaan lukon syönyt koiranpentu. Opetusohjeissa etsitään tietoa maitokäärmeistä ja tehdään juliste.

Taso 13 Eco-energy Expert

Tara muuttaa tuulimittarin pienoisvesivoimalaksi. Opetusohjeissa kehotetaan yhdistämään vesivoimaan ja tuulivoimaan tutustuminen samaan oppituntiin. 

Ensimmäiseltä sivulta löytyy osoitus siitä, miten ketteriä kirjojen kirjoittaja ja kustantaja ovat. Kun luimme pienen lukuhiiren kanssa Tara Binns kirjoja, tuumasimme, että ympäristöinsinööri puuttuu ammattikavalkadista. Rohkaistuin ja laitoin viestiä kirjoittajalle facebookin kautta. Ja kuinka ollakaan, Lisa Rajan kirjoitti tämän kirjan. Ja meidän nimemme ikuistettiin idean tuojina ensimmäiselle sivulle. Käsittämätöntä, mutta todella hienoa. 

Taso 13 Double-quick Doctor

Kirjassa ollaan sairaalamaailmassa ja Tara pelastaa pähkinäallergiasta kärsivän tytön hengen. Opetusohjeissa kehotetaan kirjoittamaan päiväkirja ja tekemään juliste toimintaohjeista hätätilanteessa. 

Taso 13 Intrepid Inventor

Tara ystävineen jää jumiin palavaan tehdashalliin ja keksii kengät, joilla voi kiivetä pitkin seinää. Opetusideoissa tutustutaan keksimiseen ja luovaan ideointiin.

Taso 14 Big Idea Engineer

Tara suunnittelee ilmatyynypuvun autojen törmäystestihallissa. Opetusideoissa ehdotetaan mainoksen tekemistä ja suuriin insinöörisaavutuksiin tutustumista.

.

Taso 15 Bright spark Scientist

Tara suunnittelee uuden aurinkopaneelimaalin. Kirja on julkaistu vuonna 2019 eikä ajatus ole enää hirveän kaukana juuri kehitystä joustavasta aurinkopaneelista.

Opetusohjeissa tehdään mainos ja ehdotetaan Nobel-palkintojärjestelmään perehtymistä.

Taso 15 Mighty Mountain Ranger

Kirjassa selviydytään lumivyörystä ja pelastetaan vuoristomaisema ahneelta yrittäjältä. Opetusohjeissa tutustutaan maapallon lämpenemiseen ja tehdään mainos.

Taso 16 creative Coder

Tara saa hakkerin kiinni ja osallistuu uuden pelikonseptin suunnitteluun. Opetusideoissa tehdään pelimainos ja suunnitellaan peli. Tämä kirja olisi selvästi usean oppitunnin mittainen. 

Taso 17 Clued-up Detective

Kirjassa pidätetään autovaras ja apurina toimii neuvokas Dylan-poika. Opetusohjeissa kehotetaan kirjoittamaan tutkimusraportti tapahtuneesta ja tekemään ulkona kengänjälkitutkimuksia salapoliisin tavoin.

Kirjoista on vaikea valita suosikkeja, koska ne ovat kaikki erittäin hyviä. Jos joku pitäisi valita, niin meille se olisi High-flying Pilot tai Vigilant Vet. Clued-up Detective oli myös erinomainen. Yhteistä kaikille kirjoille on päättelykyvyn kehittyminen ja ongelmista selviytyminen.

”We did it….It was scary, but we did it!”

Toinen lukemamme englannin kielinen opetuskäyttöön sopiva sarja löytyy täältä: Usborne Beginners 

Maria

Julkaisuvuodet 2019, 2020, 2021

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

Riina ja Sami Kaarla, Anders Vacklin: Pet Agents, Lumen saartamat

Voiko Joulupukki asua junamatkan päässä New Yorkista? No ei voi. Ei todellakaan voi.

Lumen saartamat alkaa tuttuun Pet Agents tyyliin. Kati-e ja Ti-bot ystävineen pelastavat lampeen jäätyneen joutsenen ja lukija oppii uutta eläinmaailmasta. Tervapääskyt nukkuvat lentäessään eivätkä käy maan pinnalla kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa. Käsittämätöntä, mutta totta. 

Apus apus, Pohjanmaan maakuntalintu, ei edes ole pääsky, vaan kiitäjä, joka nousee parin kolmen kilometrin korkeuteen kahdesti vuorokaudessa ja liitelee sieltä luultavasti nukkuen alas. Ruokailukin sujuu pitämällä lentäessä suuta auki ja epäonniset hättiäiset löytävät tiensä linnun mahaan. 

Eläinten suojeluyhdistyksen talo on pulassa. Ulkona uhkaavat kauhakuormaajat purkupäätöksen kanssa. Kati-e lähtee kavereineen etsimään pohjoisessa lomailevaa talon omistajaa rouva Frangia pelastaakseen kodittomien eläinten kotitalon.

Sitten tulee ongelma. Pohjoiseen mennään junalla. Pohjoinen kuulostaa nimeä myöten (Kuukkelivaara) Suomen Lapilta, mutta ei sinne nyt mitenkään voi matkata New Yorkista junalla. Suomalainen henkinen katastrofi uhkaa, jos kirja käännetään joskus englanniksi ja lukuisat pienet amerikkalaislapset alkavat uskoa Joulupukin löytyvän Kanadasta. 

Lumen saartamissa vasta tajuan, että sarjan henkilöhahmot ovat vahvasti todellisuuspohjaisia. Ja tyhmä kun olen, tajuan sen vasta, kun pohjoisen noita on kirjaimellisesti nimetty Paqpa:ksi (suosittu pelitubettaja tiedoksi kirjoittajan kanssa yhtä tietämättömille aikuisille). Kuka lienee Puupää-hahmo? Kirjan alussa näkyvät Dahlia ja Shadow ovat varmaan kirjan tekijät ja varmaan muillekin hahmoille löytyy esimerkit todellisesta elämästä. Mielenkiintoista on se, että kirjassa on Kati-e:n isän kuva. Isä on astronauttina Mir-asemalla. Äidistä ei ole tietoa, mutta ehkä se tietohippunen on mennyt minulta ohitse aiemmissa kirjoissa.

Pieni lukuhiiri piti kirjasta, kuten aiemmistakin Pet Agentseista. Hiiripisteet ovat 10. Tämä kirja oli pienen lukuhiiren mukaan vauhdikkaampi kuin sarjan edellinen osa ja siksi jopa parempi. 

Teksti on selkeää, rivivälit reiluja ja kuvia, jotka ovat yhtä kauniita kuin kaikissa aiemmissakin kirjoissa, on paljon. Jokainen sivu on suoranainen taideteos. Rekikoirakuva toimisi jopa digiprinttitrikoona. Kirja sopii minusta 7-11-vuotiaille sekä tytöille että pojille, jos vain lukija on eläinrakas. Lahjakirjapotentiaalia tälläkin.

Uutta on lisätekijä Anders Vacklin, joka on Tammen mukaan tieto- ja näytelmäkirjailija. Pakko pohtia, mistä tämä johtuu ja miten se tulee vaikuttamaan kirjasarjaan? Ja onko sillä kenties jo ollut vaikutusta? Oma tuntuma lukijana on se, että lisätekijät yleensä tarkoittavat kirjasarjojen teollistumista ja lässähtämistä. Ehkä kyse on laajemmasta brändäyksestä ja siitä, että samasta kaivosta yritetään saada vettä isommalle joukolle? Joskus se toimii, joskus ei. Nähtäväksi jää. 

Lopuksi päästään kirjan ongelmiin. Pohjoisen noidan Paqpan esiintyminen on päälleliimatun oloinen, vaikka Paqpa onkin ihanasti piirretty. Ja loppuosa kirjasta on liian matkailumainoksen oloinen. On savusauna, jossa ihan oikein heitetään ensin häkälöyöyt. On avantouintia, on erämökkiä ja se oikea Joulupukki tietenkin. Ongelma matkailulle on tietysti se, että markkinointi sataa ulkomailla Kanadan laariin.

Suurin ongelma on kuitenkin se, että miten tällaisessa kirjasarjassa, jossa luontoa ja eläimiä kunnioitetaan ja jossa koko kirjan kantava ajatus on ihmisten maapallolle aiheuttamat ongelmat, voidaan lopettaa kirja jättimäisiin ilotulituksiin, joita kaikki ihailevat varauksetta? Ilotulitukset ovat hirveitä sekä luonnoneläimille että kotieläimille ja se määrä roskia ja myrkkyjä, mitä ne kylvävät ympäristöön on suorastaan hävettävä. Puhumattakaan ilotulitteiden valmistamisen ympäristövaikutuksista. Monet kaupungit ovat jo siirtyneet laservaloihin, miksi ei Pet Agents? 

Kirjasarjan kaikkien osien arvostelut löytyvät täältä

Maria

Lukupäivä 4.12.2021

Julkaisuvuosi 2021

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu, parhaat lastenkirjat