Maistuvaa maantietoa ja assosiaatioiden rakentelua
National Geographic Kids ja Usbornen luontotietokirjasarja ovat luonnontieteiden lempisarjamme. Joskus kauan kauan sitten omassa nuoruudessani maantieto opetettiin pieninä osakokonaisuuksina. Tänä vuonna Suomi ja seuraavana vuonna Pohjoismaat. Kolmantena ehkä Eurooppa ja vasta sitten muu maailma. Eikä se toiminut kovin hyvin. Kokeiden jälkeen unohdin suurimman osan.
National Geographic Kids kirjat lähtevät tyystin toisesta lähtökohdasta. Tavoitteena on opettaa kerralla koko laaja kokonaisuus. Ei täydellisesti eikä tarkasti, vaan assosiaatiotekniikkaa käyttäen suuremmasta pienempää kohti käyden.
Little Kids First Big Book of the World (suomennettuna Ensimmäinen kirja maailmasta) on suunnattu virallisesti 5-8 vuotiaille, mutta se sopii myös vanhemmille lapsille. Erityisesti jos kirjaa halutaan käyttää englannin kielen harjoitteluun.
Se käsittelee käytännössä koko maapallon. Kaikki mantereet, kaikki maat, pinnan muodot, nähtävyydet ja eläimet. Tavoitteena on luoda koko aihealueelle kuvin assosiaatioita, joiden kylkeen on helppo rakentaa pienempiin yksityiskohtiin meneviä tietoja lapsen kasvaessa.
Asiaa voisi kuvata vaikka niin, että otetaan iso valkoinen lakana ja kuvitellaan, että se on koko maailma. Vanhanaikaisella tekniikalla opetettaisiin sieltä ensin se pieni Suomi-nurkka, sitten siitä vierestä ne Pohjoismaat jne jatkaen kohti koko maapalloa.
National Geographicissä laitetaan kuvia koko lakanan alueelle kattaen koko maailman. Seuraavana vuonna vahvistetaan muistijäljet ja tarkennetaan niiden viereen lisää tietoa. Ja näin jatketaan, kunnes koko lakana on täynnä.
Tällaiselle opetustekniikalle on varmasti olemassa joku hieno nimi, mutta kun en ole opetusalan ammattilainen, en sitä tiedä. Ehkä joku lukija tietää ja ystävällisesti lisää kommentteihin?
Kirjan voi antaa lapselle selailtavaksi, mutta se sopii erinomaisesti opetuskäyttöön. Kiitos koronan olen saanut itse perehtyä opettamiseen kotikoulussa ja aikuista kyllä opettamiseen tarvitaan. Aikuisen pitää myös etsiä sopivat youtube-videot ja tehdä lapselle ajattelemaan ohjaavia kysymyksiä, jotta muistijälki todella jäisi.
Ihminen oppii parhaiten silloin kun hän haluaa oppia. Silloin kun opetettava asia kiinnostaa. Maantiedossa se ei ole vaikeaa. Mikä voisikaan olla mielenkiintoisempaa, kun alueena on koko maapallo ja käytettävissä kirja, jossa on loistavia kuvia ja lisäksi koko netin visuaalinen maailma?
Big book of the world on jaettu mantereisiin. Jokaisesta mantereesta käsitellään maat, pinnanmuodot, eläimet, säät, ihmiset ja nähtävyydet. Lopuksi on hauskoja aktiviteettejä, jotka tosin olivat suunnattu enemmän ikäsuosituksen alempaan päähän.
Tekstiä on hyvin vähän ja se on isoa. Todella isoa. Tekstiä on niin vähän, että netin lisätietoja kannattaa käyttää hyväksi varsinkin ikähaitarin ylemmässä päässä, muuten kirjan anti jää pienemmäksi. Kuvat ovat loistavia ja niihin kannattaa paneutua. Ne eivät ole vain kuvia vaan ne ovat niitä muistijälkiä, joihin on tarkoitus koko maailman hahmottaminen kiinnittää.
Australian yhteydessä olemme tutustuneet tietenkin Uluruun.
Crown-of-thorns sea star puolestaan on koralleja tuhoava meritähti.
Ihastelimme söpöjä vesinokkaeläimiä, jotka muuten ovat nisäkkäitä, jotka munivat munia. Aina oppii uutta.
Ja mittailimme vallabeiden kokoa ja totesimme, että kenguru pystyisi hyppäämään pienen asuntomme keittiöstä aivan olohuoneen takaseinään.
Luimme kirjan yhdessä ja opin itsekin paljon. Ajauduimme erilaisille sivupoluille ihmettelemään tätä maailmaa aivan yhtä innoissamme.
Tällaiset kirjat saavat vain huokaisemaan, kuinka ihanaa on se, että olemme niin etuoikeutettuja, että meillä on kirjoja ja netti. Ja kiitos koronan, meillä on myös aikaa, tuota ennen koronaa niin kortilla ollutta maailman tärkeintä luonnonvaraa.
Maria
Lukupäivä 10.3.2021
Julkaisuvuosi 2015
Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com
Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit
Kirja-arvio, kirja-arvostelu
Kertakaikkiaan fantastista 🧡 Olen kovasti miettinyt maantietoa viime aikoina, ja sen opettamista. Luku- ja kirjoitustaitoa maahanmuuttajille opettaessani olen huomannut että muutamat eivät tiedä mikä on maanosa, en tiedä ovatko koskaan saaneet tutkia karttoja. Suomalaisille itsestään selvyyksiä. Tulee itselle mukavia näkökohtia ja opettamisen iloa kun voi avata muille maantieteellisiä asioita. Kiitos taas tästäkin bloggauksesta!
VastaaPoistaKiitos sanoistasi :) Joskus sitä automaattisesti olettaa, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet, mutta eihän se niin mene. Osa maahanmuuttajista, ainakin naisista, ei ehkä ole edes päässyt kunnon kouluun vanhassa kotimaassaan? Sinulla on erittäin tärkeä asema, olethan varmaan yksi tärkeimmistä kantasuomalaisista, jolta maahanmuuttaja oppii. Monelle karuista oloista tuleville naisille voi tuntua aivan ihmeelliseltä tämä meidän maailmamme kaikkine tietoineen ja mahdollisuuksineen, joita me emme aina itse edes huomaa arvostaa.
VastaaPoista