Clue, Hopeakaivoksen arvoitus, Horst

Järki vai tunteet?

Ja nyt ei ole kyse Jane Austenin epookkidraamasta vaan Horstin koululaisille suunnatusta dekkarista. Onko oikein noudattaa aina järkeä vai voiko elämän lävitse kahlata pelkillä tunteilla? Miten löytää tasapaino?

Hopeakaivoksen arvoituksessa Celilia, Leo, Une ja Egon-koira jatkavat vauhdikasta vuottaan Celilian isän omistaman Täyshoitola Helmin ympäristössä. Vanhasta hopeakaivoksesta löytyy uusia jälkiä hämärästä toiminnasta. Lahdella seilaa epäilyttäviä laivoja tekemässä arkeologisia merisukelluksia ja Leo erehtyy ostamaan varastetun puhelimen, joka ei tietysti toimi. Sinne meni säästöt.

Kuten arvata saattaa, varastettuja puhelimia säilytetään vanhassa kaivoksessa, mutta meriarkeologeissa ei ole mitään hämärää. Puhelinvarkaat jäävät kiinni kiitos lasten aktiivisen toiminnan, mutta huonosti meinaa käydä siinä vaiheessa, kun rikolliset räjäyttävät hopeakaivoksen käytävän kiinni ja lapset jäävät maan alle. 

Onneksi ilmanvaihdon vuoksi vanhoissa kaivoksissa on useampia aukkoja maan pinnalle eivätkä seikkailijat joudu tekemään seuraa kaivokseen nälkään ja janoon aikoinaan kuolleille kaivosmiehille. Ahtaan paikan kammosta kärsivälle hiostavaa luettavaa.

Horstin dekkareiden yksi parhaista puolista on se, että ne herättelevät nuorta lukijaa pohtimaan maailmaa. Pitääkö aina ajatella järjellä? Pitääkö kaikkia sääntöjä totella? Platonin mukaan järki ja logiikka antavat aina saman vastauksen, kun taas tunteet, näkemykset ja mielipiteet vaihtelevat.

Toisaalta, jos jotain on elämä minulle opettanut on se, että järkeä ja logiikkaa voi käyttää eri tavalla ja näin lopputuloskin on erilainen. Onko Platon siis väärässä?

Kirjassa käytetään esimerkkinä sitä, pitääkö valita ns. järkevä ja työllistävä ammatti vai pitäisikö vain seurata omaa sisäistä ääntään riippumatta valintojen järkevyydestä. Mutta mikä nyt on järkevä ammatti kullekin?

Jollekin on hyvin järkevää valita huonosti työllistävä taiteilijan ammatti, koska yksinkertaisesti on niin lahjakas, ettei tarvitse miettiä työllistymistä. Toiselle taas taidemaalarin ammatti johtaa suureen kärsimykseen, kun lahjoja ja taitoa ei ole riittävästi. Missä raja kulkee? Se, mikä on loogista, on niin erilaista kullekin. Ja lopputuloksen tietää vasta vuosien päästä. 

Entä mitä tapahtuu, jos ostaa halvalla varastetun tavaran? Horstin mukaan sillä lisää rikoksen uhrin kärsimystä ja harvoin edes saa sitä, mitä on ostanut. 

Meiltä varastettiin kerran tuore soutuvene. Ostaja oli laittanut ostoilmoituksen ja varkaat tekivät työtä käskettyä. Vene ehti olla venerannassa massiivisin lukoin vain parisen viikkoa. Ilmaisia lounaita ei juuri ole ja ostaja tajusi kaupat tehtyään, että varastettuhan se vene oli ja otti poliisiin yhteyttä. 

Täytyy nostaa hattua tällaiselle rehellisyydelle. Me ehdimme saada vakuutuksesta rahat, mutta ostaja menetti sekä veneen että rahansa. Mutta voiko nukkua yönsä hyvin tietäen, että on ostanut varastetun tavaran? En minä ainakaan.

Tästä kaikki opimme, että ostoilmoituksia ei kannata arvotavarasta laittaa ja uutta venettä ei meille enää tuohon rantaan tule. Hienoja pyöriäkään ei enää kannata hankkia, kun ne joka tapauksessa täällä päin varastetaan. Tylsää. 

Horstin clue-dekkarit sopivat hyvin kouluopetukseen, koska ne tarjoilevat filosofisia päänavauksia hauskassa ja jännässä muodossa. Teksti on normaalikokoista, mutta lauserakenteet selkeitä ja helppolukuisia. Hopeakaivoksen arvoituksen loppupuoli oli jännä ja mukaansatempaava. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle täydet 10 hiiripistettä. Teksti edellyttää jo sujuvaa lukutaitoa, mutta clue-kirjat ovat lyhyehköjä, vain noin 120 sivuisia. Yhteislukuun nämä sopisivat hyvin ala-asteen ylimmille luokille ja yläasteen alkuun. 

Tämän kirjan lopussa pohjustetaan jo sarjan seuraavaa osaa, Metsään kätketty arvoitus, jota jäämme innolla odottamaan.

Rikollisen tie kehdosta hautaan

Hummerivarkaat, lavastettu sieppaus ja John Stuart Mill

Ihan oikea dekkari ja ihan oikea murha

Maria 

Lukupäivä 15.3.2022

Julkaisuvuosi 2022 suomeksi (norjaksi 2014j

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvostelu, kirja-arvio

LukuPalat: Aavepartio ja viemärin hirviö, Roope Lipasti ja Mari Luoma

 

Vessajuttuja lonkerot jumissa

Mitä tapahtuu, jos jätevettä ei puhdista? Vesistö rehevöityy? Mikromuovi kulkeutuu kalojen kautta ihmisiin? 

Ei, vaan lemuhirviö ilmestyy paikalle.

Ihan totta. Paha haju houkuttaa Ragnarök-hirviön saastuneelle rannalle ja hirviön lonkerot vievät jäätelötuutin kädestäsi. Katastrofi!

Mutta ei hätää, Aavepartio eli Alpi, Joona ja Aava hoitaa tilanteen. Harmillisesti lemuhirviö ehtii hävitä ennen kuin Aavepartio on saanut organisoiduksi sukellusveneen tutkimaan meren pohjaa. Mutta ei kauas. 

Kaupungin vessanpöntöt tukkiutuvat. Seuraa suuri pissahätätilanne, kun kukaan ei uskalla enää istahtaa pöntölle vapautumaan oman kehon jätteidenkäsittelyn lopputuotoksista.

Aavepartio tekee retken viemäriputkistoihin ja vapauttaa sinne jumiin jääneen lemuhirviön ja pormestari lupaa, ettei viemärivettä enää päästetä puhdistamatta mereen. 

Ranta pelastettu. Kaikki hyvin.

Aavepario ja viemärin hirviö- kirjan juoni on mitä mainioin. Juuri sopivassa määrin (eli paljon) vessajuttuja lisäämään eka- ja tokaluokkalaisten lukuintoa. Entä mikä olisi kamalampaa kuin mennä yöllä vessaan pohtien tuleeko pöntöstä käärme tai hirviön lonkero? 

Kirja kuvituksineen on suunnattu pojille, mutta juoneen on piilotettu rohkea ja älykäs pikkusisko Aava, johon tyttölukijat voivat helposti samaistua. Itse asiassa Aava on porukan rohkein ja järkevin. 

Lukupalojen tuttuun tyyliin teksti on selkeää ja helppolukuista. Pieni lukuhiiri piti kirjasta täyden kymmenen hiiripisteen verran.

Esimerkin voima

Mari Luoman kuvat ovat vauhdikkaita ja niissä on monia hyviä oivalluksia. Kuvitus on minulle osittain ongelmallinen. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan lapsille pitäisi tarjota kansainvälisen netti-tv-pelimaailman vastapainoksi normaalipainoisia ja terverakenteisia ihmishahmoja. 

Pin up- tyyppisiä hoikkauumaisia naishahmoja ja steroideja syöneitä lihaskimpaleita ei lastenkirjojen kuvitukseen kerta kaikkiaan enää tarvita. 

Tutkimusnäyttöä nähdyn kuvamateriaalin valitettavasta yhteydestä anoreksiaan ja ruumiinkuvanhäiriöön on paljon. Esimerkiksi 2015 Miika Mattolan lukiolaisiin keskittyvästä opinnäytetyöstä löytyy kattavat viitteet tutkimusnäyttöön.  https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/103231/Mattola_Miika.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Anoreksia on valunut perfektionististen tyttöjen sairaudesta koko ikäluokan ongelmaksi. Ruumiinkuvan häiriöt ja kauneuskirurgian kasvu ovat suuria ongelmia. Ongelmia, joita vastaan pitäisi taistella eikä sulkea silmiä ja mennä virran mukana.

Maria

Lukupäivä 14.2.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

TOP5 parhaat lastenkirjat 2021 by pieni lukuhiiri

Erikoisen vuoden päätteksi erikoisen hyviä lastenkirjoja

Niitä on ilmestynyt paljon. Pieni lukuhiiri ihastui moneen ja odottaa lempparisarjoilleen jatkoa ensi vuonna. Suomalainen kirjallisuus hakkasi tänä vuonna käännöskirjallisuuden mennen tullen. Poikkeuksena ovat mahtavat suursuosikit eli Horstin dekkarit.. 

Miksi suomalainen on parempi?

Suomalaisen ja pohjoismaisen lastenkirjallisuuden erottaa anglosaksisesta kirjojen arvomaailma. Tyttöjen kirjallinen asema on meillä parempi. Sukupuolilla ei tehdä niin suurta eroa ja maailma on ylipäänsä avarampi ja tasapuolisempi. 

Kirjoissa on usein sivumausteena yhteiskuntakritiikkiä ilman, että kirja muuttuisi melankoliseksi tai ”kehittäväksi”. Minä ainakin inhosin lapsena kirjoja, joiden selkeä tavoite oli vanhemman äänellä opettaa. 

Englannin kielisessä lastenkirjallisuudessa toistetaan usein ympäröivän yhteiskunnan ahtaita normeja tai sitten kirjoitetaan vaikeista asioista oikein huutomerkkien kanssa. Mikä tylsyys!

Kaikki TOP5 listan kirjat saivat pienen lukuhiiren arvioissa täydet 10 hiiripistettä. Pieni hiirulainen pitää jännityksestä ja hieman yllättäen kauhusta.

Painetun kirjan häviämistä on ennustettu kauan, mutta onneksi puheet ovat olleet liian suuria. Lasten hukkuminen älypuhelimiin on todellinen ongelma, mutta sitä vastaan voi taistella. Olen vakaasti sitä mieltä, että lapset tarvitsevat kirjoja yhtä paljon kuin happea. Kirjat auttavat, lohduttavat ja opettavat. Ne tuovat myös helpoimmalla mahdollisella tavalla koulumenestystä. 

Mutta jos koko päivän viettää älylaitteen kanssa, ei lapsi koskaan pääse siihen tilanteeseen, että tietäisi tarvitsevansa tarinoita. Siihen tarvitaan sitä kuuluisaa tyhjyyttä ja tylsyyttä,  jossa luova toiminta vasta alkaa. Ja aikuiselta sitä kuuluisaa luonteenlujuutta, sillä älypuhelimesta tulee ruumiimme jatke varsin helposti itse kullekin. Tunnen piston sydämessäni ja huokaan. Tätäkin kirjoitan älylaitteella.

Lukemista voi helpottaa kannustamalla ja palkitsemalla lasta. Kuuden kirjan lukudiplomeja voi kerätä myös kotona. Pelkästään koululäksyjen lukeminen ei kovin pitkälle riitä ja sujuva ja nopea lukutaito kehittyy vasta vuosien lukemisen jälkeen. Eikä se onnistu ilman lukemista. 

Mutta nyt riittää turha puhe ja hypätään kirjojen maailmaan.

1. IIK! Plattilan noita ja Demonikuiskaaja, Anu Holopainen

Unettomia öitä tarjolla

Pienen lukuhiiren kirjalistan kultasijalla on Anu Holopainen IIK! -sarjan kaksi osaa. Kuuluisien kauhuelokuvien hengessä kirjoitetut kirjat, eritoten Demonikuiskaaja oli sen verran jännittävä, että siihen kannattaisi laittaa kunnollinen kauhu-varoitus. 

Kirjat ovat lyhyitä ja tuoliin naulaavia ja todellakin, jännittäviä, joten jos lasta ei millään meinaa saada lukemaan, niin näistä on hyvä aloittaa. 

Jos lapsesi on taipuvainen painajaisiin ja lukenut vähän, niin ihan 8-vuotiaan käteen näitä ei kannata laittaa, ellei halua useana iltana keskustella siitä, onko demoneja ja noitia olemassa. Meneehän se ilta tietysti niinkin, mutta saattaa olla, että omaan sänkyynsä saa tehdä tilaa pienelle kukkujalle.

The Blair Witch Project ja Emily Rosen Riivaaja

2. Apassit-sarja Sielunlinnun arvoitus, Tapani Bagge, Carlos da Cruz

Muistatko Monrepos’n?

Luultavasti et, sillä Annikki Tähden ikoninen levytys on jo vuodelta 1955 enkä tiedä, mistä laulun sanat ovat pääkoppani jääneet. Viidennessä Apassi-kirjassa seikkaillaan vuoden 1910 Viipurissa ja juuri Monrepos’n kartanossa. Lapset käyvät vanhanajan seanssissa henkiä tapaamassa, selvittävät hypnoosin historiaa ja käyvät meduusan luolassa. Eikä vauhtia ja vaaratilanteita puutu. 

Vihulainen on järjestänyt ison pelottelushown saadakseen mangaani-kaivoksen pystyyn Monreposin alueelle. Nyt kun politiikassa lyödään peistä Suomen kaivoslainsäädännön uudistamiseksi (vihdoin!) niin tämä kirja on nykyajan hermolla.

Apassit-sarjan kirjat hurmaavat runsaalla Carlos Da Cruzin kuvituksella ja jännittävillä juonillaan. Kuvia on niin paljon, että kirjat sopivat lahjakirjoiksi myös vähän lukeville lapsille. Vaikea kuvitella, että juoni ei pitäisi pinteessä 8-11-vuotiasta. Kirjat on kirjoitettu ensisijaisesti pojille, mutta pari tyttösankariakin on otettu mukaan ja pieni lukuhiiri nosti kirjat hopeasijalle.

Sarjan aiempin osien arviot:

Steampunkin henkeä 1910 Helsingissä

Aulangon aalloilla

Kannibalismia ja Runeberg Junior palkinto

3. Immu ja kylmä kyyti, Marjut Brunila

Aaveita ja rikollisia

Neljäs Marjut Brunilan Immu-kirja yhdistää tuttuun tapaan aaveita ja salapoliisitarinan. Nyt seikkaillaan Uudenkaupungin maisemissa ja käydään veneilemässä Kylmäpihlajan majakalla. 11-vuotias Immu kokee kauhua kirkkomaalla ja selviää veitsestä kaulalla. Uimataidolle löytyy kysyntää, kun pitää pelastaa salaseura Klaanin jäsen rikollisten kourista. 

Immu-kirjat ovat jännittäviä koululaiskirjoja 9-13 vuotiaille sekä pojille että tytöille. Teksti on normaalikokoista, mutta selkeää. Lisämausteena kirjoissa sivutaan monenlaisia sosiaalisia ongelmia ja samalla opetetaan tunnetaitoja. 

Lukuhiiren suosikkiresepti, Immu ja kylmä kyyti

Aiempien osian arviot:

Kummituksia, varkaita ja vähän historiaa

Pyörävarkaita, kummituksia ja uusi kännykkä

4. Pet Agents Pinnan alla ja Lumen saartamat, Riina ja Sami Kaarla sekä Anders Vacklin

Ympäristötietoutta ja talvinen matkailumainos

Pet Agents on suomalainen kirjasarja suuren maailman tyyliin. Sarjan sankari on Kati-e, koodaava elektroniikkaspesialisti, joka rakastaa eläimiä. Yhdessä kavereiden ja luomansa Ti-bot -robotin kanssa Kati-e syventyy merenalaiseen maailmaan ja Lumen saartamissa kuvitteelliseen Lapin maisemaan (joka sijaitsee kummallisesti junamatkan päässä New Yorkista!?). 

Kuvat ovat lumoavia ja puolet kirjojen tenhosta. On vaikea kuvitella tyttöä, joka ei näistä pitäisi. Eläimistä pitävälle pojalle kirjat sopivat myös, Kati-e:n kavereissa on myös yksi poika. Hyviä lahjakirjoja siis. 

Voiko Joulupukki asua junamatkan päässä New Yorkista? No ei voi. Ei todellakaan voi.

Pinnan alla

Aikaisempien osien arviot:

Täältä tullaan lemmikit ja Kadonnut Kenttä

Varkaan jäljillä

Peliin kätketyt

5. Villitalo taistelee, Siri Kolu

Suuri seikkailu ja mystinen kasvutarina

Villitalo taistelee oli eriskummallinen lukukokemus minulle. Pieni lukuhiiri luki sen seikkailutarinana, mutta minulle kirja avautui aivan eri tavalla. 

Kirjassa unelmien pitsihuvilat ottavat jalat alleen ja lähtevät karkuun HeadTech-pahista. Asukkaat tietysti seuraavat mukana. Itämeri-tourneen ja taisteluvalmennuksen jälkeen talot käyvät vihollisensa kimppuun ja kirjan sankari Tomtom hyppää vihollisen rakentamaan taloon ja kääntää sen isäntäänsä vastaan. 

Taistelu tietysti voitetaan, vihollinen katuu ja talot palaavat paikalleen, joskin arvatenkin aika kasa puutöitä täytyy reissun jälkeen tehdä. 

Minulle kirja avautui varhaisteinin kasvutarinana hyväksymään itsensä ja sukupuolisuutensa. Taustalla on erilaisten perheiden kavalkadi ja kerrassaan mysteerisiä hahmoja. Tästä on annettava erityiskiitos kirjailijalle; kerrankin taustaperheitä, joista varmasti jokainen lapsi löytää omansa. Kirjan mystiikka on siinä, että se avautuu eri ikäisille lukijoille eri tavalla vaikka osa ratkaisuista olikin vähintään mielenkiintoisia.

Kirja on trilogian päätösjakso, joskin loppusivulla annetaan mahdollisuus jatko-osiin.

Seikkailusta, evoluutiosta ja persoonapronomista

Lisäkirjasuosituksia löytyy TOP5+ parhaat lastenkirjat/käännöskirjallisuus-jutusta

Ihana lukuvuosi 2022 sinulle lukijani!

Lukemisiin!

Maria

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu, lastenkirjablogit

Parhaat lastenkirjat 2021

Villitalo taistelee, Siri Kolu

 

Seikkailusta, evoluutiosta ja persoonapronominista

Villitalot ovat taloja, jotka eivät suostu pysymään perustuksillaan maassa kiinni vaan tiukan paikan tullen ottavat ritolat omilla vaihtojaloillaan. 

Liikuntakyvyn lisäksi salaperäinen herra Böök on suunnitellut niihin toinen toistaan oudompia salatemppuja. Harvat ja valitut lapsiasukkaat pystyvät ohjaamaan taloja ruoreilla. Tässä trilogian viimeisessä osassa talosta löytyy vaihtokaappeja, joiden avulla teleportaatio onnistuu sekä esineillä että lapsilla. Kätevää, eikö?

Kaikki olisi aivan somaa, mutta yhden asukasperheen isä Harri Hyss-Sumelius on kääntynyt pahuuden tielle ja yrittää HeadTech-yrityksellään ottaa kiinni ja vangita talot omia luihuja suunnitelmiaan varten. Ja jotta siinä ei olisi riittävästi, aikoo hän tuhota myös talojen lapsi-asukkaat. Arvatenkin tästä seuraa aika kasa talojuoksua eri jaloilla ja eri maastoissa.

Joskus on lähdettävä pois tullakseen takaisin entistä vahvempana

Tässä kirjassa talot seilaavat Suomenlahdelle pienelle saarelle. Siellä väliaikaisessa turvassa HeadTechiltä on lapsilla aikaa kehittyä talojen tuntijoina ja puolustustaistelijoina. 

Talot viestivät lapsille unien kautta ja Tomtom, sarjan pääosan haltija, ymmärtää ja hyväksyy oman erityislaatuisen tehtävänsä käydä pimeyden voimia vastaan tulevassa taistelussa. 

Kun kaikki on valmista, talot suuntaavat takaisin Suomeen ja haastavat HeadTechin lopulliseen koitokseen. Taistelussa kohdataan Harri Hyss-Sumeliuksen suunnittelema uusi villitalo, varjotalo, joka ei toimi kunnolla ilman ohjaajaa. 

Kun villitalot on motitettu, Tomtom ymmärtää tehtävänsä ja hyppää varjotaloon ohjaten sen isäntäänsä vastaan. Talo rikkoontuu ja Harri Hyss-Sumelius kumma kyllä itkee ja on pahoillaan. Kaikki on taas hyvin.

Se oli siinä. 

Vai oliko sittenkään? Villitalo on kirja, jossa on muutakin.

Evoluutio, ihmisyys ja taistelu

Ihminen on sosiaalinen ja sotaisa eläinlaji. Meille taitaa olla evoluution myötä sisäänasetettu haave löytää oma pieni yhteisömme erillään muista. Yhteisö, jonka kanssa selvitä vaikeuksista ja taisteluista toisia ihmisiä vastaan. Ehkä se on sitä, mitä me olemme aikojen alusta saakka tehneet? 

Ihmislajin menestyksen syinä on arveltu olevan kykymme toimia ryhmänä metsästyksessä ja taistelussa sekä kykymme luoda kulttuuria. Ehkä me juuri siksi jo lapsena viehätymme tarinoista, joissa yhdessä ryhmänä valmistaudutaan taisteluihin?

Sillä Villitalo-sarja on pitkälti sosiaalisten taisteluryhmien luomista. Ensin taloyhteisöjä on vain yksi, sitten niitä tulee toinen lisää ja lopulta taloja on 7. Tämä pienen kylän kokoinen ihmisryhmä on lopulta valmis voittoisaan taistoon. Taisteluun valmistautumiseen kuuluu harjoittelua, tutkimista ja tietenkin ruokajuhla Blytonin Viisikon henkeen pakkopaaston jälkeen.

Kuka minä olen, mitä minusta tulee?

Toinen lapsilukijan haave, mihin kirja vastaa, on toive oman paikkansa löytämisestä maailmassa. Oman erityisyyden löytäminen ryhmässä toimien. Villitalot määräävät jokaiselle lapselle aseman, jossa tämän erityistaidot voivat kukoistaa. 

Kirjassa on runsaasti luonteita, joihin samaistua. Dunia on luontainen johtaja sekä hyvässä että pahassa ja Tomtom se vastahakoinen sankari, joku johon lapsi voi samaistua. Se, joka löytää sisältään salaisen taidon, jolla nousta sankaruuteen. Voisin kuvitella, että lapsi lukiessaan etsii kavereidensa piirteitä lapsijoukosta. 

Erilaisia perheitä

Kirjaa voidaan lukea myös erilaisten perheiden kavalkadina. On uusperhettä, kahden isän perhe, ydinperhe, kahden aikuisen perhe sekä mystinen yksineläjä Siimes. Ja yksi särkynyt perhe eli Hyss-Sumeliukset. Tämä kirja haluaa kertoa, että tällainen tämä maailma todellisuudessa on. Monimuotoinen ja silti yhteensopiva. 

Loppuratkaisussa hyvät Villitalot ja Tomtom voittavat ja Harri Hyss-Sumelius menettää kaiken, myös itse luomansa varjotalon. Hyss-Sumelius on halunnut olla suuri keksijä sekä omistaa ja luoda jotain uutta ja elävää tekniikan avulla. Samalla hän on unohtanut oman poikansa ja oman perheensä ja sen, että on luonut jo jotain uutta ja ainutlaatuista yhdessä vaimonsa kanssa eli oman poikansa.

”Tämän minä halusin [varjotalon] tämän mitä sinulla on.” ”…halusin, että syntyisi älyllinen olento, jonka minä olen saanut aikaan.” Harri Hyss-Sumelius sanoo.

”…sellainen on tuolla sisällä.” ”…poika [Harto] , jonka sinä olet luonut yhdessä minun kanssani.” ”…kaikki voisi olla ihan toisin.” Vastaa Silke, Harrin vaimo.

Lopussa Silke lähtee hiljalleen kävelemään merenrantaan kuin odottaen miestään ja Harri lähtee perään. Anteeksiannolle avataan ovi. Sopia kysyy, onko se järkevä ratkaisu? Harton isä on kuitenkin käytännössä yrittänyt tappaa muutaman talollisen lapsia eikä ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta omaan poikaansa. Muuttuvatko sellaiset miehet? Heräävätkö he yhtäkkiä todelliseen maailmaan ja muuttuvat empaattisiksi perheenisiksi? En usko. Tulevaisuuden psykologien ja psykiatrian resursseja säästettäisiin parhaiten, jos lapsille annettaisiin malli muuhunkin kuin ainaiseen anteeksiantoon. 

Eikä siinä vielä kaikki

Kirjaa voi lukea myös sukupuolisen identiteetin rakentumisen tarinana. Eli pääsemme salaperäiseen Siimes-hahmoon. Siimes on yksinasuva pianisti, joka on villitalojen luojan sukua. Tomtom ihailee Siimestä, mutta kuka hän oikein on? Yritin pieneltä lukuhiirelta tiukata, onko Siimes mies vai nainen, mutta ei osannut pieni lukuhiirikään vastata. 

Siimes saa soitollaan villitalot virittäytymään taistelussa uudelle tasolle. Taistelussa Tomtom vastaa tuntemattoman kutsuun ja siirtyy Varjotaloon, jota hän tuntee ymmärtävänsä. Voidaanko ajatella, että Varjotalo symboloi myös lapsen kehittyvää seksuaalisuutta, tuntematonta minuutta, jonka kanssa on tultava kasvaessa yhdeksi? 

”Hei talo, kysyin ujosti. Voinko minä olla sinun kipinäsi?”

Koko kirjan ajan sukupuoleton Siimes on lopussa nainen iltapuvussa ja korkeissa kengissä, huulet punattuna hymyilemässä. Onko tämän tarkoitus symboloida sitä, että Siimes pystyi vihdoin talotaistelun jälkeen näyttämään todellisen minänsä muille? 

Mutta se ei vielä kerro, onko tarkoituksena ymmärtää asia niin, että Siimes, naiseksi syntynyt, pystyy lopussa antamaan ilonsa ja naiseutensa hehkua? Vai, että Siimes, mieheksi syntynyt, pystyy lopussa vapautumaan kahleistaan ja näytäytymään todellisen sukupuolensa mukaisena? Ensimmäinen vaihtoehto olisi muuten loogisempi, mutta kukaan pianisti ei kaikesta pahasta vapautuneena soita flyygelia korkokengillä, joten ehkä on kuitenkin kyse jälkimmäisestä vaihtoehdosta? Suomalaiselle naiselle harvemmin korkokengät symboloivat naiseutta. Sen sijaan transmiehillä asia taitaa olla toisin.

Joka tapauksessa koko pohdintaa ei olisi ilman rakasta suomen kieltämme. Olemme onnekkaita, kun meillä on vain yksi persoonapronomini. Se antaa suuremman vapauden sekä kirjojen että todellisen maailman ihmisille tulla kohdatuksi ensisijaisesti ihmisinä.

Paksu kirja isolle lukijajoukolle

Villitalo-kirjat ovat jo oikeita paksuja kirjoja, sivuja on peräti 282. Teksti on normaalikokoista ja selkeää. Siellä täällä on Johanna Lumpeen mustavalkoisia kuvia, jotka sopivat tarinan henkeen erinomaisesti. Kirjan voi lukea 8-vuotias seikkailutarinana ja toisaalta 12-vuotias löytää siitä varmasti enemmän tunnepohjaa sukupuoliselle kasvamiselle ja erilaisten ihmisten ymmärtämiselle. Pieni lukuhiiri antoi kirjoille 10 pistettä ja vuoden 2021 pienen lukuhiiren suomalaisten kirjojen listauksessa kirja pääsi sijalle 5.

Villitalo taistelee on selvästi trilogian kolmas osa, mutta viimeisillä sivuilla kirjalija antaa mahdollisuuden neljännelle osalle, joskin neljännen osan kirjoittaminen ei kirjan symboliikka huomioon ottaen ole välttämättä helppoa.

”Jos jossain on vääryys…villitalot lähtevät apuun.”

Maria

Lukupäivä (27.10.21 pieni lukuhiiri ja 27.12.21 iso lukuhiiri)

Julkaisuvuosi 2021

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu, parhaat lastenkirjat