Pyörävarkaita, kummituksia ja uusi kännykkä.
Ja yksi kissa.
Kissat ovat viisaita eläimiä. Mistä tietää, jos ne kaikki tietävät menneisyydestä ja näkevät tulevaisuuteen niin kuin Immun Figaro-kissa?
Firago on kätevä apuri Immulle, kun tämä seikkailee pyörävarkaiden ja aaveiden maailmassa. Tässä kirjassa on kolme pääjuonta. Yksi on perinteinen etsivä-juoni, jossa selvitetään pyörävarkauksia ja hommataan samalla isälle parempi työpaikka. Toinen on salaperäinen aaveiden kanssa kohtaaminen, kun hukkuneelle tytölle palautetaan haudan taakse kaulakoru. Ja kolmas on pääsy salaisen kaveriklaanin jäseneksi.
Kun näihin lisätään vielä, että Immu saa kirjan aikana sekä uuden kännykän että uuden maastopyörän, niin luulisi juonen olevan aika monen ala-asteikäisen mieleen.
Ja onhan se. Kirja on suunnattu vähän vanhemmille ala-asteikäisille ja selvästi myös pojille. Kuvia ei ole (muutenhan se olisi ”lastenkirja”) ja kirjasinkoko, rivivälit ja rivin leveys ovat jo normaaleja. Teksti on sujuvaa ja lauserakenne selkeää. Voisi ajatella kirjan sopivan Enid Blytonin Viisikoiden ystäville. Jotain samankalataisuutta olen huomaavinani.
Kirja soveltuu parhaiten jo sujuvasti lukeville, jotka pystyvät keskittymään pitempään tarinaan. Sivuja on 184. Mitään estettä sinänsä ei ole nuorempienkin tätä lukea. 7-vuotiaan lukuhiiren mukaan kirja ei ollut pelottava ollenkaan.
Lukuhiiri sanoi kirjaa viihtyisäksi ja luki sen melkein yhteen menoon, joten juoni on riittävän tarrautuva. Lukuhiiripisteitä kirja saa 9 pistettä ja lukuhiirelle jäi vain yksi kysymys. ”Saako näitä lisää?”
Maria
Lukupäivä 31.1.2021
Julkaisuvuosi 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti