Mysteerijengi, Kirjaston kiusanhenki, Juha-Pekka Koskinen

Kuka pelkää kummituksia?

Korruptoitunut kirjastonhoitaja Mölläri kutsuu tietämättään aaveet kiusaamaan Helsingin Richardinkadun kirjaston yörauhaa. Poltergeist paiskoo kirjoja lattialle vaaralliseen tahtiin. 

Ennen kuin kirjat vallan hajoavat räyhähengen käsittelyssä Mölläri palkkaa suklaapalkalla Mysteerijengin eli Nicon, Mimosan ja Iivon selvittämään sotkun. Mysteerijengi laittaa aaveet aisoihin ja paljastaa Möllärin kirjavarkaaksi ja valekirjastonhoitajaksi. Aijai. Työpaikka on menetetty, mutta minulla on tunne, että Mölläristä ei ole viimeistä sanaa vielä kuultu.

Opimme myös, että Kansalliskirjaston johtaja Ekholm on varsinainen velho ja asettanut kummituksilta voimat vievän loitsun estämään kirjahaamujen kirjastokäynnit. Opimme myös, että muistinmenetyssuihkeita todella on olemassa ja ihan tavallisissa suihkepulloissa. Mistä lie Mölläri sellaisen hankkinut? 

Taitaa olla kokonainen aaveiden ja kirjastonhoitajiien verkosto sinänsä varsin viattomien vanhojen kirjastojen taustavoimissa? Huh huh.

Mysteerijengi sanailee keskenään Juha-Pekka Koskisen jouhevaan tyyliin. Älykkäänä apuvoimana toimii isotäti Elina, jonka kotoa löytyy varsin kattava kokoelma vanhoja nahkakantisia arvoteoksia. 

Nico rakastaa suklaata, mutta onneksi kirjassa muistetaan korostaa xylitol-purkan ja laadukkaan hampaidenharjauksen merkitystä. Nicolla ei ole vielä yhtään reikää. Juuri yhden hampaani menettäneenä tunnen katumusta. Miksi, oi miksi, en harjannut hampaita paljon paremmin nuoruudessani? 

Kirjasta kirjaan

Kirjaston kiusanhenki on kirja kirjoista, kirjastosta, kirjastonhoitajista ja haudan taakse jatkuvasta tiedonjanosta. Jokainen kirjafani nauttii kuvitellessaan vanhan nahkakantisen ja koukerokirjaimisen opuksen avautuvan eteensä. 

Kirjastonhoitajien kannattaisi lukea kirja varsinaisen kohderyhmän lisäksi. Ehkä omassa kirjastossa voi vielä vierailla etsimässä oikeita opuksia tuonpuoleisesta? Entä onko jossain salaisessa paikassa tulevien kirjastonhoitajien Tylypahka, jossa opetetaan aaveiden karkotusloitsuja?  

Richardinkadun kirjasto on oikeasti ihana. Ainakin oli noin 25 vuotta sitten, kun siellä viimeksi kävin. Vanha kirjoista elävä ja niitä hengittävä rakennus, joka tuntuu sisältävän jotain syvempää ymmärrystä maailmasta. Onneksi se on vielä kirjastokäytössä eikä myyty ja muutettu asunnoiksi tai investointipankin etäkonttoriksi.

Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 9 hiiripistettä. Yhden pisteen miinus tuli siitä, että kirja oli liian lyhyt. LOL. Sanoisin, että ei kovin suuri miinus kirjalle. Mutta tosissaan, kun mietin, niin kirjan jännittävin osuus olisi saanut olla pidempi. Alussa jännitykseen päästiin vähän hitaasti käsiksi ja sitten kun herkkukohdat tulivat, ne valuivat silmien ohitse liian nopeasti. 

Kirjan ulkoasu on onnistunut. Saana Nyqvistin kansi ja siellä täällä olevat värikuvat sopivat erinomaisesti tyyliin. Kirjan koko kädessä pidettäväksi on myös sopiva. Paperi on paksua ja rivinleveys on mukavan kokoinen ja reunojen reilut sisennykset luovat arvokkaan tunnelman. 

Uusia opittavia sanoja tulee lapselle sopivaan tahtiin ja ne muistetaan selittää selkästi. Kuten bibliofiili ja esoteerinen. Teksti on normaalikokoista, mutta rivivälit reilut. Kirja sopii parhaiten jo sujuvasti lukeville ala-asteikäisille ja pitkiä kirjoja karttaville hieman vanhemmille nuorille.

Toivottavasti kirja löytää tiensä kirjastojen lukudiplomilistoihin! Tämä on myös erinomainen lahjakirja. Kirjassa on laadun tuntua ja juoni on sopivan jännittävä ja hauska.

Kirja on painettu Suomessa. Kirjapainotyöläisten jälkeläisenä suomalainen painotyö lämmittää aina sielua. Se tuo myös työtä painokoneiden keskelle. 

Juha-Pekka Koskinen on matemaatikon koulutuksen omaava tuottelias kirjailija, joka on kirjoittanut paljon lasten- ja nuortenkirjoja muun tuotannon ohessa. Hieman Mysteerijengin kohderyhmää vanhemmille lapsille on suunnattu Samin, Liisan ja Jonin seikkailukirjat, joiden arviot löytyvät täältä:

”Niin kuin ihmislapset asuttawat maanpäällistä kuorta, asuttawat menninkäiset sen alaista puolta.”

”Kun ihminen haaveilee liikaa, hänestä tulee haave. Ja kun aikaa kuluu, hänestä jää jäljelle - aave.”

Hönttejä ja kultamaatuskoja.

Ja jos Mysteerijengi miellyttää, kannattaa ehdottomasti tutustua Horstin Clue-dekkareihin.

Ihan oikea dekkari ja ihan oikea murha.

Hummerivarkaus, lavastettu sieppaus ja John Stuart Mill

Rikollisen tie kehdosta hautaan

Maria 

Lukupäivä 13.2.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvostelu, kirja-arvio, parhaat lastenkirjat

Juha-Pekka Koskinen Kirottu kartano

”Niin kuin ihmislapset asuttawat maan päällistä kuorta, asuttawat männinkäiset sen alaista puolta.”

”Veli hyvä, milloin on jotakin mennyt pieleen?...”

”Aina, joka ikinen kerta!”

Juha-Pekka Koskinen jatkaa loistavaa tarinaansa Samin, Liisa ja Jonin seikkailuista tarinalla vanhasta kartanosta. 

Samin ja Liisan vanhemmat lähtevät kiertueelle ja lapset menevät Jonin luokse. Jonin isä häviää hänkin menoilleen ja kolmikko päätyy Jonin isoisän Albertin siskon Marian jättimäiseen vanhaan kartanoon. 

Kaikki olisi muuten hyvin, mutta Maria on kovin lyhyt ja outo ja lapset lukitaan yöksi huoneisiinsa. Kun Liisa katoaa ja käytävästä kuuluu satoja pienten jalkojen askelia, ollaan selvästi pulassa. Ja pahassa pulassa. 

Kartanon alla on männinkäisten kultakaivos. Luit ihan oikein, kultakaivos. Miten muuten vanhaa kartanoa olisi varaa ylläpitää ja korjata? Liisa on joutunut hovimestarin vangiksi ja oikea Maria on hypnotisoituna kultakaivoksen työnjohtajana. Vale-Maria on männinkäisten johtajatar.

Tähän saakka kaikki on suhteellisen suoraviivaisen mutkikasta ja jännää. Jopa Harry Potterin kirjat pyrkivät mieleen. Mutta sitten alkaa ”varsinainen sekasotku” kuten pieni lukuhiiri loppua kuvasi. Maria ei olekaan hypnotisoituna vaan ihan omasta tahdostaan jäänyt insinöörin hommiin. Liisa täytyy kuitenkin pelastaa ja männinkäisille sattuu pikku moka ja koko kartano uhkaa valua kaivoskuiluun. 

Korvike-Maria eli männinkäisten kuningatar vapauttaa Liisan kaulapannasta ja kaikki juoksevat pakoon. Kartano romahtaa......mutta ei romahdakaan sillä tukipilari on saatu ajoissa pystyyn. Ja näin on lopussa kaikki hyvin. Ainoa ongelmien aiheuttaja eli hovimestari ottaa hatkat ja hyvä niin.

Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 10 pistettä. Minusta tarina kantoi erittäin hyvin melkein loppuun saakka. Jännitys kuitenkin purettiin ehkä vähän liian helposti. Kartanon romahtamisen peruuttaminen vei terää jännitykseltä. 

Teksti on normaalin kokoista ja rivivälit ovat normaaleita. Rivinleveys on normaalia kapeampi, mikä helpottaa lukemista. Vaikka kirjassa luodaan hyvin jännityksen ilmapiiri ja vaarantunne, se puretaan kuitenkin hyvissä ajoin ennen loppua, joten kirja ei ole liian jännittävä pienellekään lukijalle. Parhaiten tämä sopii 9+ ikäryhmään jo ihan tekstin pienuudenkin vuoksi.

Kuvia ei ole muuta kuin sisäkansissa (kuvitus Miranda Koskinen) ja niiden tyyli jatkaa aiempien osien kuvia. Kirjat voi lukea myös eri järjestyksessä, mutta suosittelisin näille silti järjestyksessä lukemista.

Maria

Lukupäivä 10.3.2021

Jukaisuvuosi 2015

Sarjan muiden osien arviot löytyvät täältä:

Haavekauppias

Lumottu lelutehdas

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Kirja-arvostelu, kirja-arvio

Juha-Pekka Koskinen Haavekauppias

”Kun ihminen haaveilee liikaa, hänestä tulee haave. Ja kun aikaa kuluu, hänestä jää jäljelle - aave”

Juha-Pekka Koskinen kirjoittaa syvällisiä. Ja samalla jännän lastenkirjan. Kukapa ei olisi joskus halunnut jäädä haaveisiinsa. Mutta jos on liikaa haaveissaan jää elämä elämättä. 

Kellontekijä Vallon onnistuu luomaan aikaspiraalin ja vangitsemaan sen kelloon, jonka avulla haavekauppiaalta haaveen ostanut voi siirtyä elämään haavettaan outoon haavemaailmaan.  Ensin kokeillen ja lopulta haaveeseen lopullisesti vangiksi jääden. Kaupat on erehtynyt tekemään Amalia-mummo, joka haluaa elää vielä kerran kauan sitten kadonneen miehensä kanssa. 

Sami, Liisa ja Joni lähtevät pelastusretkelle hakemaan Amaliaa takaisin. Eikä matka ole helppo. Sami jää haavemaailmaan vangiksi ja melkein joutuu ikävän haavekauppiaan oppipojaksi. Pelastus kuitenkin koittaa ja Amalia saadaan tuotua takaisin elävään maailmaan. Onneksi ennen kuin Amalia ja Sami ehtivät muuttua aaveiksi ja hävitä.

Haavekauppias on kirjoitettu vähän vanhemmille lapsille (9+), mutta soveltuu osalle nuoremmistakin. Juoni saattaa olla vähän pelottava, kirjan kansikin on täynnä mystisiä aavekuvia. Toisaalta kirjan voi myös vähän nuorempi lapsi lukea tulkiten sitä oman kehitystasonsa mukaan. Pienelle lukuhiirelle se oli 10 pisteen seikkailutarina ilman suuria pohdintoja, mutta isommalle lapselle tämä saattaa avautua aivan eri tavalla. 

Aikuista koskettaa kirjan perusta eli se, että haaveet ovat haaveita, mutta elämä on tässä elämässä ja nyt. Ajan olemuksen käsittelystä tulee mieleen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka. Ei sinänsä ihme, onhan kirjailijalla myös matemaattinen yliopistokoulutus tehtynä.

Teksti on jo verrattavissa helppolukuiseen aikuisten kirjaan. Tekstin koko, rivivälit ja rivin leveydet ovat jo kutakuinkin normaaleja. Sivuja on 148. Ulko- ja sisäkansien aavemaiset kuvitukset ovat kirjailijan tyttären Miranda Koskisen käsialaa. Ne ovat outoja ja pelottaviakin, joten tämä ei ihan jokaikiselle sovellu. Minulle kuvat, ehkä tekstikin, olisivat olleet liian pelottavia ala-astelaisena, mutta jokainen katsoo kuvia omasta kokemusmaailmastaan käsin. Usein on niin, että asiat muuttuvat pelottaviksi vasta, kun pelkoa on kokenut keskimääräistä enemmän todellisessa elämässä. 

Koskisen toisen kirjan arvioinnin voit lukea täältä. Kolmas osa löytyy täältä. Miten hyviä lastenkirjoja meillä onkaan. Olemme onnekkaita. Meillä on pieni kielialue ja silti paljon todella hyviä kotimaisia lastenkirjoja. Tämä kirja on yksi hieno esimerkki.

Maria

Lukupäivä 24.2.2021

Julkaisuvuosi 2013

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Juha-Pekka Koskinen Lumottu lelutehdas

Hönttejä ja kultamaatuskoja

Mistä näitä hienoja suomalaisia lastenkirjoja oikein tulee? 

Loistavilta suomalaisilta lastenkirjailijoilta tietysti.

Lumottu lelutehdas on onnistunut sekä kirjallisesti että juonellisesti. Se sai lukuhiireltä täydet kymmenen pistettä.

Tarinassa kolme lasta seikkailee hylätyssä lelutehtaassa. Lelutehdas ei ole ollenkaan tavallinen ja kummallisia asioita tapahtuu. Jännitystä lopussa aiheuttaa se, että tehtaasta ei ole yhtä helppo poistua kuin sinne on astua sisään. Pois pitäisi ehtiä, koska räjäytysryhmä suunnittelee tehtaan hajoittamista atomeihin. 

Kirja ei ole lapsille suunnatuissa kirjoissa yleistä yksinkertaistettua kieltä. Teksti on sujuvaa, suorastaan herkullista. Se voisi yhtä hyvin olla aikuisille tarkoitettua. Kielikuvia on paljon. Samoin hauskoja kielellisiä oivalluksia. Johtolanka ei tässä kirjassa ole etsivien himoitseva tie syyllisen luokse, vaan punainen villalanka, joka johdattaa pimeästä kellarista pois. Tai mitä tuumaatte Haavekaupungin Hönteistä, jotka käyvät lisätienestien toivossa työssä? 

Muita hauskuuksia ovat työntekijät, jotka eivät ikinä vanhene (kätevää, eikö?) ja maali, joka ei koskaan kuivu (ei ollenkaan kätevää). Sekä maatuskat, joiden sisällä on kultaa. Ei kovin tuottoisia kustannustehokkaan tehtaan näkökulmasta. Mieleen jää myös yhden lapsen äiti, jonka tuikea katse saa kuulemma kivetkin hikoilemaan. 

Teksti on pientä, samanlaista kuin aikuisten pokkareissa. Riviväli on sentään kunnollinen ja rivinleveys kapea. Kohderyhmä on 9-vuotiaista ylöspäin. Tämä sopii parhaiten vähän vanhemmille lapsille. Ehkä jopa yläasteikäisille? Kuvitusta ei ole. Kannen kuva on outo, mutta kirjaan sopiva.

Lisää Koskisen lastenkirjoja löytyy täältä.

Maria

Lukupäivä 7.2.2021

Julkaisuvuosi 2013

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/