LukuPalat: Neppari ja pupukahvila, Taru Viinikainen ja Netta Lehtola

Yrittäjyyden ensiaskelia pupunkorvissa

Mietitäänpä hetki. Mistä eka- ja tokaluokkalaiset tytöt haaveilevat? Yritystoiminnasta? 

Ei kai sentään? 

Itse asiassa aivan juuri siitä. Pieni lukuhiiri kavereineen suunnittelee eläintenhoitolaa varsin asiantuntevasti. Jotkut ikäryhmän tytöistä aivan varmasti suunnittelevat kahvilatoimintaa, kuten Nella Pauliina eli Neppari kaverinsa Jeppiksen kanssa. 

Entäpä yllätyksistä? 

No aivan varmasti. Lukuisat ovat ne kerrat, kun olen kuullut pienen lukuhiiren suunnittelevan yllätyksiä ja lahjoja kavereilleen. Uuden Nepparikirjan toinen kantava juoni on yllätyssynttäreiden järjestäminen Nepparille.

Uusin Neppari-kirja koostuu pupuista (tietysti!), leipomisesta, pupukahvilasta, liiketoiminnan ongelmista, yllätyssynttäreistä ja uskosta ystävyyteen. Kirjan pitäisi siis osua varsin hyvin eka- ja tokaluokkalaisten tyttöjen elämään. Toisin sanoen kohtuullisen varma lahjakirja.

Teksti on Lukupalojen tapaan selkeää ja helppolukuista. Kirjan tarkoitus on selvästi opettaa lukemista hauskalla tavalla. Vaikka tekstiä on vähän, kieli on rikasta. Esimerkkinä vaikkapa ilmaisut: ”kailottaa” ”käkätimme” ”naatteja” ”nauroi katketakseen”.

Netta Lehtolalla on oma kuvitustyyli, josta joko pitää tai ei. Kiitokset siitä, että päähenkilöiden nenät ovat erilaisia eikä siloteltuja. Ja siitä, että hahmot ovat normaalipainoisia. Hyviä samaistumiskohteita siis. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle kymmenen hiiripistetä. Ei ihme.

Ainoa ongelma on se vanha tuttu eli tytöt ovat kirjoissa hameissa ja pojat housuissa, kun todellisessa elämässä tytöt käyttävät nykyään suurimmaksi osaksi housuja ja shortseja. Erot tämänikäisten tyttöjen ja poikien pukeutumisten välillä ovat lähinnä värillisiä. 

Poislukien ne harvat tytöt, jotka äiti on selvästi pyntännyt yhtä suureksi prinsessakopioksi kuin äiti itse on Kardashian-kopio. Mutta se onkin siten jo toinen tarina kaukana, kaukana Neppari-kirjan lämpimästä tunnelmasta.

Maria

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

LukuPalat: Aavepartio ja viemärin hirviö, Roope Lipasti ja Mari Luoma

 

Vessajuttuja lonkerot jumissa

Mitä tapahtuu, jos jätevettä ei puhdista? Vesistö rehevöityy? Mikromuovi kulkeutuu kalojen kautta ihmisiin? 

Ei, vaan lemuhirviö ilmestyy paikalle.

Ihan totta. Paha haju houkuttaa Ragnarök-hirviön saastuneelle rannalle ja hirviön lonkerot vievät jäätelötuutin kädestäsi. Katastrofi!

Mutta ei hätää, Aavepartio eli Alpi, Joona ja Aava hoitaa tilanteen. Harmillisesti lemuhirviö ehtii hävitä ennen kuin Aavepartio on saanut organisoiduksi sukellusveneen tutkimaan meren pohjaa. Mutta ei kauas. 

Kaupungin vessanpöntöt tukkiutuvat. Seuraa suuri pissahätätilanne, kun kukaan ei uskalla enää istahtaa pöntölle vapautumaan oman kehon jätteidenkäsittelyn lopputuotoksista.

Aavepartio tekee retken viemäriputkistoihin ja vapauttaa sinne jumiin jääneen lemuhirviön ja pormestari lupaa, ettei viemärivettä enää päästetä puhdistamatta mereen. 

Ranta pelastettu. Kaikki hyvin.

Aavepario ja viemärin hirviö- kirjan juoni on mitä mainioin. Juuri sopivassa määrin (eli paljon) vessajuttuja lisäämään eka- ja tokaluokkalaisten lukuintoa. Entä mikä olisi kamalampaa kuin mennä yöllä vessaan pohtien tuleeko pöntöstä käärme tai hirviön lonkero? 

Kirja kuvituksineen on suunnattu pojille, mutta juoneen on piilotettu rohkea ja älykäs pikkusisko Aava, johon tyttölukijat voivat helposti samaistua. Itse asiassa Aava on porukan rohkein ja järkevin. 

Lukupalojen tuttuun tyyliin teksti on selkeää ja helppolukuista. Pieni lukuhiiri piti kirjasta täyden kymmenen hiiripisteen verran.

Esimerkin voima

Mari Luoman kuvat ovat vauhdikkaita ja niissä on monia hyviä oivalluksia. Kuvitus on minulle osittain ongelmallinen. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan lapsille pitäisi tarjota kansainvälisen netti-tv-pelimaailman vastapainoksi normaalipainoisia ja terverakenteisia ihmishahmoja. 

Pin up- tyyppisiä hoikkauumaisia naishahmoja ja steroideja syöneitä lihaskimpaleita ei lastenkirjojen kuvitukseen kerta kaikkiaan enää tarvita. 

Tutkimusnäyttöä nähdyn kuvamateriaalin valitettavasta yhteydestä anoreksiaan ja ruumiinkuvanhäiriöön on paljon. Esimerkiksi 2015 Miika Mattolan lukiolaisiin keskittyvästä opinnäytetyöstä löytyy kattavat viitteet tutkimusnäyttöön.  https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/103231/Mattola_Miika.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Anoreksia on valunut perfektionististen tyttöjen sairaudesta koko ikäluokan ongelmaksi. Ruumiinkuvan häiriöt ja kauneuskirurgian kasvu ovat suuria ongelmia. Ongelmia, joita vastaan pitäisi taistella eikä sulkea silmiä ja mennä virran mukana.

Maria

Lukupäivä 14.2.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

LukuPalat: Taru Viinikainen, Neppari ja Neiti Lutunen ja Roope Lipasti, Aavepartio Yksin Kotona

Uusimmat LukuPalat: pupuenergiaa ja kummitusjuttuja

Kuvittele tähän alkuun valokuva paljon käytetystä pienten tyttöjen pupunkorvapannasta. Yritin etsiä pienen lukuhiiren pupupantaa lelukaapin syövereistä. Panta on edelleen tuntemattomassa paikassa, mutta paljon muuta kadonnutta löytyi, kuten kauan kadoksissa ollut muovailuvaha. Kuivuneena. 

Pieni lukuhiiri on jo kasvanut pupupannasta ohitse, mutta pupuenergiaa täynnä olevan kirja maistui edelleen 9 pisteen edestä.

Neppari ja Neiti Lutunen kertoo Nella Pauliinan eli Nepparin ja pienen söpön pupun Neiti Lutusen (alias Roosa Ruusunnuppu alias Ai-Lav-Juu) kohtaamisesta. Neppari rakastaa pupuja, mutta isän allergian vuoksi ei voi omaa pupua saada. Paras päivä ikinä koittaa, kun pihaan eksyy karannut pupu. Neppari yrittää piilotella pupua vaatehuoneessa, mutta isä saa tietää asiasta ja pupun tie käy löytöeläinhoitolaan. 

Onneksi pupun oikea omistaja löytyy melkein naapurista ja Neppari pääsee yhdessä pupun oikean omistajan kanssa hoitamaan Neiti Lutusta ja tämän siskoa Lilli Lollipoppia. 

Ja tähän paljon vaaleanpunaisia sydämiä...

Neiti Lutunen on ajassa kiinni oleva söpöstelykirja. Neppari osaa pitää puolensa luokkakaverinsa Mökä Mönkkösen kanssa eikä ydinperhe ole ainoa näkyvä perhemalli. Neiti Lutusen oikea omistaja on Mökä Mönkkösen äidin uuden miesystävän tytär Jenni eli Jeppis, joka isäviikonloppunaan pupun alunperin kadotti. Opettajakin on hauska miesope, joka tuurailee vapaa-aikanaan eläinhoitolassa.

Lukupalojen kaikki kirjat on tarkoitettu juuri lukemaan oppineille ja ovat suuressa suosiossa. Lähikirjastossamme Lukupaloille on jopa oma kärrynsä aivan tiskin vieressä. Ja kirjoista parhaimpia, kuten kahta LukuPaloissa ilmestynyttä Paula Norosen Yökoulu-kirjaa jonotetaan.  Tekstiä on kirjoissa vähän, rivivälit ovat isoja ja kuvia paljon. 

Aavepartio on aivan toisenlainen kirja. Alpi 9v ja Aava 7v muuttavat uuteen isoon taloon. Iso kartano on saatu ostettua, kun se on halvalla saatu. Ja halvalla ei saa hyvää. Tai tässä tapauksessa saa, jos sattuu pitämään kummitusseikkailusta. Seikkailukavereina on Alpin paras kaveri Joona 9v sekä Amos-villakoira. 

Vanhemmat jättävät lapset keskenään ja Amos menee avaamaan kielletyn ullakon oven, josta ihmissusi, aaveet, muumio ja Drakula pääsevät valloilleen. Lasten on ratkaistava kummajaisten karkottaminen keskenään, koska kartanon ympärille sataa jäätävä kerros lunta ja aikuiset loistavat siksi poissaolollaan. Aaveet imaistaan imuriin, muumio hukkuu vessanpönttöön, ihmissusi vangitaan kaappiin ja drakula syö liikaa verilettuja. Homma hoidettu. 

Aavepartio sai pieneltä lukuhiireltä 10 pistettä. Isoa lukuhiirtä nyppii tekstissä se, että selvää tyttösankaria ei ole. Pikkusisko Aava kelpaa lähinnä houkutuslinnuksi ja lasten äiti pyörtyy kun saa tietää kummajaisista. Tarvitaanko lastenkirjoihin vielä pyörtyileviä rouvashenkilöitä? Todellisuudessa heitä oli viimeksi 1800-luvun porvarispiireissä korseteista johtuen ja korseteista on jo päästy, eikö? 

Entäpä lasten isän piirroshahmo? Tarvitseeko pienille pojille työntää lisää miesmallia, joka on korostetun leveäharteinen ja kapeavyötäröinen. Ehkä kuvittaja Mari Luoma on kuvitellut lasten isän paidan alle sen korsetin ja kirjassa on mennyt sekaisin se, kuka oikeasti pyörtyy? 

Lisää lukupaloja löytyy täältä:

Vessajuttuja lonkerot jumissa

Maria

Lukupäivä 27.2.2021

Julkaisuvuosi 2021, 2021

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

Anna Hallava Emmi Jormalainen 2A:n kamut

Riitelyä ja hankaluuksia

Lukupalat ovat parhaita paloja juuri lukemaan oppineille. Jokaisella aukeamalla on vain muutama lause ja paljon värikkäitä kuvia. Sarja on jaettu neljään tyylilajiin. 2A:n kamut on näistä luokiteltu ”Mukavan makeiksi”, mutta me hiiret emme ihan ymmärtäneet, mikä näissä kirjoissa oli mukavan makeaa. 

Sukunimikaimamme kirjoittamat kirjat kuvaavat kuvitteellisen 2A-luokan kolmen tytön kouluelämää. Ihan hyvä idea, mutta kun se elämä näyttää olevan lähinnä Saara-tytön kiukuttelua. Pieni lukuhiiri antoi näille 7 pistettä asteikolla 6-10. Kuvat olivat kivoja, mutta kiukuttelusta ei lukuhiiri innostunut. Varsinkin kun kiukuttelu näissä todellakin on se asia, mitä käsitellään. 

Yritän kovasti miettiä, kuka näistä pitäisi. Ehkä joku tyttö, joka on sen verran pisteliäs luonnoltaan, että kiukkua tulee melkein koko ajan? Ehkä tuntuu helpottavalta lukea kirjan päähenkilön kiukuista. Saa samaistua ja samalla omaksua kirjasta ehkä jonkun tien muuttuviin olosuhteisiin sopeutumisen helpottamiseksi? Olisiko nämä peräti kirjoitettu alunperin jotain tiettyä tyttöä ajatellen? 

Mutta väkisin tulee mieleen, että Saara ei ole sellainen tyttö, joka kokee ristipainetta odotusten ja temperamentin välillä vaan yksinkertaisesti on sellainen, joka taaperona omi tavaroita ja kiusasi muita. Eivätkä vanhemmat tehneet mitään. 

Jotta nämä kirjat toimisivat, niin kaipaisin niihin tunteiden sanoittamista, mitä on hyvin vähän. Toivoisin, että Saaran tunteita purettaisiin sanoiksi jo alussa. Miksi täytyy omia toisen ideoita? Miksi täytyy olla vastarannan kiiski? Rajoja ja rakkautta, kumpaakin tarvittaisiin yhtä paljon.

Maria

Lukupäivä 8.2.2021

Julkaisuvuodet 2017 ja 2018 

Lastenkirjablogi

https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/