LukuPalat: Taru Viinikainen, Neppari ja Neiti Lutunen ja Roope Lipasti, Aavepartio Yksin Kotona

Uusimmat LukuPalat: pupuenergiaa ja kummitusjuttuja

Kuvittele tähän alkuun valokuva paljon käytetystä pienten tyttöjen pupunkorvapannasta. Yritin etsiä pienen lukuhiiren pupupantaa lelukaapin syövereistä. Panta on edelleen tuntemattomassa paikassa, mutta paljon muuta kadonnutta löytyi, kuten kauan kadoksissa ollut muovailuvaha. Kuivuneena. 

Pieni lukuhiiri on jo kasvanut pupupannasta ohitse, mutta pupuenergiaa täynnä olevan kirja maistui edelleen 9 pisteen edestä.

Neppari ja Neiti Lutunen kertoo Nella Pauliinan eli Nepparin ja pienen söpön pupun Neiti Lutusen (alias Roosa Ruusunnuppu alias Ai-Lav-Juu) kohtaamisesta. Neppari rakastaa pupuja, mutta isän allergian vuoksi ei voi omaa pupua saada. Paras päivä ikinä koittaa, kun pihaan eksyy karannut pupu. Neppari yrittää piilotella pupua vaatehuoneessa, mutta isä saa tietää asiasta ja pupun tie käy löytöeläinhoitolaan. 

Onneksi pupun oikea omistaja löytyy melkein naapurista ja Neppari pääsee yhdessä pupun oikean omistajan kanssa hoitamaan Neiti Lutusta ja tämän siskoa Lilli Lollipoppia. 

Ja tähän paljon vaaleanpunaisia sydämiä...

Neiti Lutunen on ajassa kiinni oleva söpöstelykirja. Neppari osaa pitää puolensa luokkakaverinsa Mökä Mönkkösen kanssa eikä ydinperhe ole ainoa näkyvä perhemalli. Neiti Lutusen oikea omistaja on Mökä Mönkkösen äidin uuden miesystävän tytär Jenni eli Jeppis, joka isäviikonloppunaan pupun alunperin kadotti. Opettajakin on hauska miesope, joka tuurailee vapaa-aikanaan eläinhoitolassa.

Lukupalojen kaikki kirjat on tarkoitettu juuri lukemaan oppineille ja ovat suuressa suosiossa. Lähikirjastossamme Lukupaloille on jopa oma kärrynsä aivan tiskin vieressä. Ja kirjoista parhaimpia, kuten kahta LukuPaloissa ilmestynyttä Paula Norosen Yökoulu-kirjaa jonotetaan.  Tekstiä on kirjoissa vähän, rivivälit ovat isoja ja kuvia paljon. 

Aavepartio on aivan toisenlainen kirja. Alpi 9v ja Aava 7v muuttavat uuteen isoon taloon. Iso kartano on saatu ostettua, kun se on halvalla saatu. Ja halvalla ei saa hyvää. Tai tässä tapauksessa saa, jos sattuu pitämään kummitusseikkailusta. Seikkailukavereina on Alpin paras kaveri Joona 9v sekä Amos-villakoira. 

Vanhemmat jättävät lapset keskenään ja Amos menee avaamaan kielletyn ullakon oven, josta ihmissusi, aaveet, muumio ja Drakula pääsevät valloilleen. Lasten on ratkaistava kummajaisten karkottaminen keskenään, koska kartanon ympärille sataa jäätävä kerros lunta ja aikuiset loistavat siksi poissaolollaan. Aaveet imaistaan imuriin, muumio hukkuu vessanpönttöön, ihmissusi vangitaan kaappiin ja drakula syö liikaa verilettuja. Homma hoidettu. 

Aavepartio sai pieneltä lukuhiireltä 10 pistettä. Isoa lukuhiirtä nyppii tekstissä se, että selvää tyttösankaria ei ole. Pikkusisko Aava kelpaa lähinnä houkutuslinnuksi ja lasten äiti pyörtyy kun saa tietää kummajaisista. Tarvitaanko lastenkirjoihin vielä pyörtyileviä rouvashenkilöitä? Todellisuudessa heitä oli viimeksi 1800-luvun porvarispiireissä korseteista johtuen ja korseteista on jo päästy, eikö? 

Entäpä lasten isän piirroshahmo? Tarvitseeko pienille pojille työntää lisää miesmallia, joka on korostetun leveäharteinen ja kapeavyötäröinen. Ehkä kuvittaja Mari Luoma on kuvitellut lasten isän paidan alle sen korsetin ja kirjassa on mennyt sekaisin se, kuka oikeasti pyörtyy? 

Lisää lukupaloja löytyy täältä:

Vessajuttuja lonkerot jumissa

Maria

Lukupäivä 27.2.2021

Julkaisuvuosi 2021, 2021

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/