perjantai 26. marraskuuta 2021

Enid Blyton: Malory Towers

Enid Blyton

Tyttöjä ja infektiotauteja. Ja muutama kylmänkyhmy.


Kurkistus menneisyyteen tekee koronamaailmassa hyvää. Malory Towers on kirjoitettu 1946-1951. Silloin oltiin sikotaudin vuoksi sairastamisen jälkeen karanteenissa viikkoja. Hinkuyskästä parannuttiin reilussa 6 viikossa ja keuhkoputkentulehdus merkitsi myös lapsellekin kuolemanvaaraa ja viikkojen petilepoa. Näin siis aikana ennen rokotteita ja antibiootteja. 


Ja kaikki tämä ylimääräinen sairastaminen oli lasten ns. normaalia, joka kirjautui Enid Blytonin lastenkirjoissa pelkästään taustaksi. 


Mitäköhän olisivat sen aikaiset ihmiset ajatelleet niistä, jotka eivät nykyhetkessä uskalla ottaa koronarokotetta, vaikka se on toimivaksi ja turvalliseksi todettu? Olisivat varmasti epäuskoisena nauraneet. 


Sotien jälkeen ei ihmisillä ollut varaa uskoa foliohattu päässä salaliittoteorioihin, kun vaikeat tarttuvat sairaudet olivat jatkuva riesa ja pelon aihe. Hengissä säilyminen ei ollut itsestäänselvyys. Rokotteet pelastivat ja pelastavat, mutta vasta kun ne kehittettiin ja vain niin kauan kuin ne otetaan.


Blyton on lastenkirjojen kuolematon kuningatar. Viisikkojen ja Seikkailu-sarjan lisäksi on jostain käsittämättömästä syystä moni kirjoista suomentamatta. Kuten Malory Towers, joka on noussut Kanadalaisen Ylelläkin nähdyn loistavan lastensarjan imussa taasen pinnalle. Luulisi, että juuri nyt, kun kirjasta on tehty tuore sarja, kannattaisi viimeistään tuottaa suomennos?


Malory Towers kuvaa protagonistin Darrell Riversin elämä englantilaisessa tyttöjen sisäoppilaitoksessa 12-vuotiaasta 17-vuotiaaksi, mutta sama elämä on ihan yhtä ajankohtaista suomalaisille päiväkoulua käyville tytöille. Jos jätetään aivastuspulveri huomiotta…


Malory Towers



Pieni lukuhiiri luki kaikki sarjan 6 kirjaa, jotka on 2019 yhdistetty kahdeksi jättipokkariksi. Minä valitsin lukuun sarjan kolmannen osan, jossa Darrell on 14-vuotias. Pienempi hiiri rakastaa kirjoja yli kaiken (10 hiiripistettä tietenkin) ja kolmen kirjan yli kuusisataasivuinen pokkari kului flunssalukemisena muutamassa päivässä. Itsekin huomasin kirjan sivujen suorastaan lentävän. 


Blyton etenee tekstissä vauhdikkaasti, henkilöhahmot on kuvattu elävästi ja tyttöyden ongelmat ihan sellaisina kuin minäkin ne lapsuudesta muistan.



Minkälainen on hyvä ihminen?


Tähän kysymykseen Blytonilla on selvät vastaukset. Itsenäinen, mutta toiset huomioon ottava. Taitojaan vaaliva, mutta ei itseään korostava. Sopeutuva, mutta puolensa pitävä. Rehellinen ja luotettava kaveri, positiivinen, joskus hieman ilkikurinenkin. Tämä kaikki pitää edelleen paikkansa. Miten voisin olla Blytonin kanssa eri mieltä?


Malory Towers



Blyton palauttaa maan pinnalle liika itsestään luulevan filmitähtiä matkivan Zereldan. Samaa voisi toivoa monelle Insta-tähtösiä matkivalle nuorelle, joka luulee, että meikeillä voi peittää epävarmuutta. Samoin käy itseään jatkuvasti korostavalle Mavikselle. Sekä Zerelda että Mavis oppivat arvostamaan sitä, että ovat vielä tyttöjä ja ymmärtävät, että turha itsekorostus ei tee kenellekään hyvää. 


Darrell taasen ymmärtää harjoittelun merkityksen kaikelle oppimiselle urheilukentällä ja Bill eli Wilhemiina antaa mallin tytöille, jotka eivät samaistu koko tyttöyteen. Ennen kaikkea Blyton vaatii tyttöjä elämään omaa ikäänsä ennen aikojaan aikuistumisen sijasta. 


Omassa ajassaan Blytonin hahmoissa on ollut paljon sellaista kapinallisuutta, jonka luulisi nykypäivänä jo olevan uutta normaalia, mutta yhtä lailla samanlaisia monimutkaisia verkkoja ovat tyttöjen keskinäiset suhteet nykyäänkin. 


Nykylasten rasitteena on kaiken kasvamisen lisäksi maailman pieneneminen ruudun kokoiseksi ja sitä kautta suuremmat paineet. 40-luvulla ei sentään tarvinnut pohtia ruutuaikoja ja varoitella lapsia Tiktokista.


Graham



Malory Towers perustuu Benendenin tyttökouluun, jota Blytonin oma tyttö kävi. Blytonin perheen kokemus sisäoppilaitoksesta on ollut selvästi positiivinen, mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa. Ysenda Maxtone Graham valottaa mainiossa kirjassa ”Life in girls’ Boarding schools 1930-1979” Brittiläistä tyttöjen sisäoppilaitosmaailmaa. Ja minkälainen maailma se onkaan ollut! 


Britanniassa ei viime vuosisadan alkupuolella juuri panostettu tyttöjen koulutukseen ja monet sisäoppilaitokset eivät tarjonneet oikestaan muuta kuin suoran ryhdin, vähän hyviä tapoja, ehkä ratsastusta ja kylmänkyhmyjä. Kyllä, luit oikein. Paleltumia, joista jäi pysyviä vammoja. Koulut sijaitsivat vanhoissa kylmissä kartanoissa ja aamulla herätessä saattoivat kuumavesipullot olla jäässä. 


Varsinaista opetusta oli niukasti ja paikat olivat lähinnä säilöjä, missä tyttöjä pidettin ennen avioliittomarkkinoita. Poikkeuksiakin oli. Jotkut koulut todella olivat Malory Towersin kaltaisia ja tähtäsivät hyvään ihmisyyteen ja yliopistokoulutukseen, mutta valtaosa ei sellaista kunniaa saa.


Graham analysoi myös tyttökoulujen opettajien aikanaan kiellettyjä lesbo-suhteita ja lisäksi tyttöjen keskinäisiä leikki-parisuhteita. Kirja on kirjoitettu erittäin hauskasta ja jos yhtään haluat tietää lisää siitä todellisuudesta, mikä Mallory Towersin takana häilyy, suosittelen tätä kevytä kulttuurihistoriallista teosta.


Loppukevennyksenä linkit haavipallopeliin eli lacrosseen.


Huispauksen sijaan tyttökouluissa tuohon aikaan harrastettiin intohimoisen aktiivisesti haavipalloa. Säässä kuin säässä tytöt pelasivat kentällä osa innoissaan ja osa pakotettuna  


Kandalaisessa draamassa näytetään myös varsin idyllisenä uinti meressä pitkälle syksyyn ja talveen. Ja ilman saunaa! Jäätäväähän sekin oli. Ei siis ihme, että Grahan sanoo tunnistavansa entisen tyttökoululaisen ikäneitonakin kävelystä, olemuksesta ja vaatteista. Luonteenlujuus kyllä kehittyi, jos ei sitten joutunut lopettamaan koulun kylmävammojen vuoksi. 


Huh. 


Onneksi meillä on lapsilla lämpimät luokkahuoneet ja ennen kaikkea onneksi saamme pitää tyttömme kotona luonamme koko kouluajan.



Maria



Lukupäivä

Julkaisuvuosi 2019, (alkuperäisteokset 1936-1941)


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirja-arvio, kirja-arvostelu, kirjablogi

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Horst Purjeveneen arvoitus Clue-sarja

Hummerivarkaat, lavastettu sieppaus ja John Stuart Mill

Clue-sarja



Horstin Clue-sarja on kuin Enid Blytonin reinkarnaatio Nordic Noir-tyyliin. Eli vähän verta, tai ainakin punaista maalia sekä filosofisempaa pohdintaa sallitun ja kielletyn rajoista. 


Purjeveneen arvoituksessa ratkotaan rikkaan perijän sieppausta ja selvitetään samalla hummerivarkaus. Aikuiselle lukijalle hymyn tuovat dekkareiden klassikkorepliikit. Kuinka monta kertaa olet lukenut klassisen ”jos emme tule takaisin kymmenessä minuutissa, lähde hakemaan apua” tai ”Turha yrittää! poliisi huusi heille. Ette pääse pakoon!”? Kumpikin toimii myös oivana oppituokiona. Samoin myös tiirikoinnin alkeet. Vaikka loppupeleissä mysteerisen laukun lukko aukeaakin vasta raa’alla voimalla.



Horst



Vanhemman näkökulmasta kirjan paras viisaus on Cecilian, ehkä tärkeimmän päähenkilön. ”Jos en halua tehdä kotitehtäviä, siitä on vahinkoa vain minulle”. Kuinka monta kertaa tämä lause onkaan sanottu melkein jokaisessa kodissa? Erityisesti loppuosa viehättää vanhempaa: ”mutta silti minun täytyy tehdä ne”


Toinen viisaus löytyy toisen rikoksentekijän suusta: ”Ilman rahoja? Emme me niitä tarvitse. Meillähän on toisemme.” Tästä tosin lienee eriäviä mielipiteitä aika monen rikoksentekijän tai sliipatun korujaan esittelevän youtube-tähden mielestä. Onneksi me muut tiedämme, että muutama miljoona ei tuo onnellisuutta.



”Ihminen voi tehdä mitä haluaa, kunhan ei vahingoita toisia”


Kolmannesta viisaudesta vastaa 1800-luvulla elänyt John Stuart Mill avaten kirjan teeman. Tästä päästään suureen filosofiseen pohdintoon. Mitä toisen vahingoittaminen tarkoittaa ja kuka sen määrittelee? Vahingoittaako toista lavastamalla sieppauksen? Vahingoittaako toista varastamalla? 


Nykyhetkessä pohdimme vahingoittamisen uusia rajoja. Minkälainen käytös on häiritsevää, mitä saa sanoa? #Metoo- kohu ja alkuperäiskansojen oikeudet pakottavat meidät miettimään yleisesti hyväksyttyä uudelleen. Horst on ajan hermolla, jälleen kerran. Purjeveneen arvoitus sopisi hyvin koulussa yhdessä luettavaksi kirjaksi juuri näiden pohdintojen takia. Mielelläni näkisin luokallisen kutosluokkalaisia etsimässä totuutta. Mitä Mill oikeastaan tarkoittaa?


Horst kirjoittaa kahta lasten dekkarisarjaa. Etsiväkaksikko-sarja on tarkoitettu nuoremmille ala-astelaisille ja Clue-sarja vanhemmille, ehkä jopa yläasteelle ehtineille. Clue-sarjan kirjat ovat ohuita, selkeitä ja helppolukuisia. Fontti on aikuisten kirjojen kokoa ja riviväli normaali.


Pieni lukuhiiri odottaa innolla jokaisen osan suomennoksen julkaisua. Toivottavasti norjalainen poliisina työskentelevä Horst jaksaa kirjoittaa vielä monta osaa. Ja Otava huolehtia suomennoksista. Lukuhiiripisteet ovat täysi 10.


Maria


Lukupäivä 18.11.2021

Julkaisuvuosi 2021 (alkuperäisteos 2014)


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit, kirja-arvio, kirja-arvostelu

lauantai 20. marraskuuta 2021

Kissa tykkää tähtitieteestä Howell ja Rockett

Pää räjähtää



Tietokirja alakoululaiselle


Englannissa on jo kauan julkaistu pienillekin alakoululaisille tähdättyjä tietokirjoja ja Kissat tykkää tähtitieteestä (Cats react to Outer Space) jatkaa tätä Suomeenkin vihdoin rantautunutta perinnettä. Tiedonhippusia ja paljon kuvia on sinänsä toimiva konsepti, mutta tähän kirjaan on lisätty lisäksi kissoja. 


Ja paljon kissoja.


Kommentoivia kissoja, hämmästyneitä kissoja, maskillinen kissa ja ennen kaikkea kissakommenttimittari, jonka viisari vaihtuu asteikolla: Vau! Eikä! OMG! Yäk! Pää räjähtää! LOL


Kissat tykkää tähtitieteestä




Kissoista voi olla monta mieltä, mutta konsepti on hauska. Pieni lukuhiiri luki tätä kirjaa ääneen vapaavalintaisena koulun lukuläksynä ja ”pää räjähtää” oli kieltämättä isomman lukuhiiren reaktio suureen osaan tekstejä. Avaruus on niin järjettömän iso, että ei sitä hiiren mieli voi ymmärtää. Ja kun vielä miettii, että kaikki tämä tieto on jonkun joskus täytynyt löytää niin aplodit tähtitieteilijöille lienee paikallaan!


Kirjan ongelma on toisaalta sama kuin sen ansio eli juuri ne kissat. Omaan silmään niitä on liikaa ja ne vievät huomiota itse asialta. Too much of a good thing jne…. Kissojen kuvien määrä on niin suuri, että ne nousevat kirjan pääteemaksi. Onko se sitten huono asia riippuu varmaan lukijasta. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 9 hiiripistettä. 


Toinen ongelma liittyy itse aiheeseen. Tähtitieteen ongelma on se, että moni asia on tiivistettynä vain jokin lukumäärä ja jos lukumäärät eivät jää helposti päähän, voi olla että kovin paljon itse asiasta ei jää mieleen. Pitäisi olla se aikuinen, joka taustoittaa, mutta harvapa meistä aikuisista ymmärtää tähtitieteestä paljoakaan.


Usborne beginners  kirjat ovat mielestäni onnistuneempia, mutta toisaalta niissä ei ole samaa vauhtia kuin tässä. Kissojen takia tähän tarttuu sellainenkin lapsi, joka ei ehkä tietokirjoista niin muuten välitä. Ääneenlukuharjoituksena kirja on oikein toimiva; fonttikoko vaihtelee ja lauseet ovat lyhyitä. Plussia siis paljon enemmän kuin miinuksia, mutta ei täydellinen kuitenkaan. Kuten ei mikään muukaan tässä maailmassa saati avaruudessa.


Maria 


Lukupäivä 18.11.2021


Julkaisuvuosi 2020, suomennos 2021 



Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

perjantai 9. huhtikuuta 2021

Paula Noronen Supermarsu ja Lööppilehmän tapaus, Outo toveri ja Kutistuva koulu

Paula Noronen


Supermarsu ja elämän suuret viisaudet


Paula Noronen on suomalaisen lastenkirjallisuuden kuningatar. Ei siitä pääse mihinkään. Ei ole meillä toista lastenkirjailijaa, joka osaisi kirjoittaa yhtä hauskasti ja vetävästi myös oikeasti vaikeista asioista ja ohjata lasta pohtimaan elämän suuria kysymyksiä ikään kuin vahingossa. 


Kolmen sortin marsuja


Jättiläismarsu on jättimäinen marsu, joka asuu Lahden mäkihyppytornin laella ja sieltä käsin auttaa 11-vuotiasta Emiliaa pelastamaan maailmaa. Jättiläismarsun luokse Emilia pääsee juomalla oman lemmikkimarsunsa Marsu-Halosen juomavettä, joka muuttaa Emilian supervoimia omaavaksi Supermarsuksi. 


Lööppilehmän tapaus


Paula Noronen



Jokaisen kirjan tarinat käsittelevät erilaisia hullutuksia. Lööppilehmässä Emilian koululuokka saa eläimiä hoidettavaksi ja Emilia pelastaa lehmän teuraaksi joutumiselta Big Brother-taloon, joka täytyy ääriään myöten lehmänlannasta. Opimme sen, että stressaantuneena lehmä todellakin kakkaa. Ja kakkaa. Loppuviimein Hilda-lehmä talutetaan Viikkiin lepolomalle ja kaikki on hyvin. 


Miten osuva piikki Noroselta. Big Brother-talo on kuvainnollisesti täynnä lehmänlantaa ilman lehmääkin. 


Oikeasti Lööppilehmässä käsitellään vanhemman työttömyyttä ja sen aiheuttamia tunteita. Emilian isä on kirjan lopussa tarinan sankari, joka pelastaa lehmän ja Emilia tajuaa, että työttömyys ei muuta ihmistä ja kuinka kiva isä oikeasti onkaan.


” , eihän isä voinut sitä voinut tietää, että minä olin hävennyt häntä ja työttömyyttä. Jäin isän syliin istumaan. Joskus 11-vuotias saa olla sylissä, vaikka onkin niin sanotusti liian vanha sellaiseen.”


Kasa muitakin viisauksia löytyy. 


”Se, mille ei mitään voi, pitää hyväksyä. Se, mille jotain voi, sen puolesta voi taistella.”


Tähän tosin lisäisin sen, että suurin vaikeus elämässä on erottaa, mitkä asiat kuuluvat ensimmäisiin ja mitkä ovat jälkimmäisiä.


Tai minun lempparini lol


”Äiti on niin viisas”



Viisaudesta ja empatiasta


Joskus netissä törmää keskusteluihin, joissa kysytään neuvoja kirjoihin, joista lapsi oppisi empaattisuutta ja jotka käsittelisivät vaikeita elämäntilanteita. Koskaan en ole nähnyt Supermarsuja näissä listoissa ja on vain pakko ihmetellä, että miksi ei? 


Supermarsut ovat täynnä filosofisia pohdintoja ja hyviä elämänohjeita ja niissä käsitellään empaattisesti vaikka mitä. Mutta ne ovat hauskoja ja eivät osoittele tai ole tahallaan ns. vaikeita. Ja juuri siksi ne ovatkin loistavia oikean ja väärän opettamiseeen. 


Kutistuvassa koulussa käsitellään mm. rahan merkitystä (”uskokaa itteenne, älkää rahaan”) ja Oudossa toverissa erilaisuutta ja ennakkoluuloja. Kaikki kuitenkin hauskasti ja vetävästi. 


Kaikki kirjat sopisivat oikeastaan pakollisiksi koulukirjoiksi. Moni vanhempi saattaisi nostaa kulmakarvoja, jos supermarsuilu olisi kouluaine, mutta hyöty lapsilukijalle olisi uskoakseni kiistaton.


Supermarsut sopivat erinomaisesti ala-asteikäisille heti, kun tekstin vaan pystyy lukemaan. Teksti on selkeää, mutta ei liian yksinkertaista. Rivivälit ovat normaalia suurempia ja rivinleveys normaali. Värikuvia on siellä täällä. Ala-asteen viimeisillä luokilla kirjat toki avautuvat paremmin kuin ala-asteen ensimmäisillä luokilla, koska kirjoissa on monta tasoa. 


Supermarsut ovat jakaantuneet kahdelle kustantamolle ja kuvittajalle. Nämä aiemmat on kuvittanut Pauliina Mäkelä ja kuvitus on jo vähän aikaansa nähnyt. Teksti sen sijaan on kuin painotuoretta. 


Paula Noronen on kirjoittanut paljon muutakin. Juuri lukemaan oppineille sopii Yökoulu-sarja.


Sen jälkeen kannattaa avata Tagli ja Telle kirjat



Maria



Lukupäivät 23.3. 24.3. Ja 24.3.2021

Julkaisuvuodet 2008, 2011 ja 2013


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Widmark LasseMaijan Etsivätoimisto Kullan arvoitus ja Elokuvan arvoitus

Martin Widmark


Widmark rules


Widmarkin kirjat ovat niin hauskoja, että ne tulee itsekin luettua. Tänään kaivauduin Kullan arvoitukseen ja luin modernista näyttelijätyön treenauksesta Elokuvan arvoituksessa. 


Kullan arvoitus


Miten tehdä onnistunut kultaryöstö? Vallilan kaupunkiin on tullut 250 kiloa kultaa ja se kärrätään pankkiholviin. Kulta katoaa yön aikana ja Lasse-Maijan etsivätoimistolla on kädet täynnä työtä poliisimestarin apuna. 


Valvontakamera näyttää pankkiholvia sisältä päin ja syyllisiä ei näy. Silti kulta on hävinnyt. Nerokkaat varkaat ovat varastaneet kullan käyttäen kulkemiseen sitä pientä kaistaletta huoneesta, joka ei valvontakamerassa näy. Koko ajan avonaisen holvin oven päälle on viritetty harmaa lakanakopio. Rakeisessa valvontakameranauhassa ei lakanaa erota oikeasta ovesta. 


Lasse-Maijan etsivätoimisto



Syyllisiä on tällä kertaa peräti kolme. Yksi heistä peräti itse pankinjohtaja. Pahaksi (tai hyväksi) onneksi varkaiden pakomatka keskeytyy rengasrikkoon ja ohi ajava poliisipartio korjaa varkaat talteen. Vararengas kun on jäänyt kultaharkkojen alle ja ketä tahansa poliisia epäilyttäisi kultaharkkoja pientareelle latova kolmikko.


Elokuvan arvoitus


Vallilaan tulee kuuluisa elokuvaryhmä kuvaamaan siirappista filmiä. Yhtä aikaa optikkoliike herättää kummallista mielenkiintoa. Salaperäinen parrakas mies haluaa käydä kaikki silmälasit lävitse. Myös ne jotka ovat varastohuoneessa. 


Elokuvan kuvauksissa narrataan poliisimestari uudenlaiseen tunnenäyttelykokeeseen eli lukittuun häkkiin yön ajaksi. Ja sinä yönä optikkoliikkeessä käy varkaita. Silmälaseja ei kuitenkaan viedä. Mutta mistä onkaan kyse? 


Lasse-Maijan Etsivätoimisto



Juoneen liittyy Amerikasta aikoinaan Vallilaan muuttanut timantteja kyseenalaisin keinoin hankkinut mies, joka on piilottanut aarteensa uuden talonsa kellariin. Ja tuo kellari on juuri nykyisen optikkoliikkeen alapuolella. Ennen kuolemaansa hän on jättänyt nuorelle sukulaiselleen viestin, jossa kertoo, missä aarre on ja nyt tuo nuori sukulainen on elokuvatähti, näyttelijätär. 


Lasse ja Maija huijaavat syyllisen esille. Pohdittavaksi jää, miksi kuuluisa elokuvanäyttelijätär tarvitsee enempää rahaa. Ja mitä luonnenäyttelyn saralla olisi poliisimestarilla vielä ollutkaan opittavaa vietettyään yön häkkilintuna.


Widmark on vasta lukemaan oppineiden kirjallisuuden yksi peruspilari. Teksti on isoa, rivivälit isoja ja rivillä ei ole montaa sanaa. Kuvia on paljon, lähes joka sivulla ja uudemmissa painoksisssa kuvat ovat värikuvia. 


Helena Willisin kuvat eivät ole minun makuuni, mutta eihän näitä vanhempia varten tehdäkään. Pieni lukuhiiri antoi kirjoille kympit. Lisää Widmarkkeja löytyy täältä.


Lasse-Maijan etsivätoimiston lisäksi kannattaa muistaa lainata myös Nelli Rapp -kirjoja   Lisää Lasse-Maijan etsivätoimistoa löydät täältä.


Kaikkien lasten iloksi Widmarkeja on paljon, joten ihan heti ne eivät lopu. Toisaalta nämä ovat niin hyviä, että ne silti loppuvat. Ainakin pikku lukuhiiri on kahlannut kaikki lävitse. Onneksi näitä voi lukea aina uudelleen. 


Maria


Lukupäivät 14.10.2020 ja 31.10.2020

Julkaisuvuodet 2006 ja 2020 (ruotsiksi 2019)


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/?m=1

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Kirja-arvostelu, kirja-arvio

lauantai 3. huhtikuuta 2021

Helena Waris Olafin Pentupäiväkirjat

Helena Waris


Persikoita ja ruutuhyppelyä - söpö ja hauska Avainlippu-kirja



Olaf on puolivuotias pentukoira, joka saa elää elämäänsä ihanalla maatilalla. Kavereina on muita koiria, maatilan eläimiä ja kissa, joka osaa käyttää googlea. Mitäpä muuta voisi elämältä toivoa?


Riikinkukon ruutuhyppelyssä maatilalle muuttaa kaksi riikinkukkoa, herra ja rouva. Riikinkukot osoittautuvat vaativiksi eläimiksi ja riikinkukkorouva on pahalla päällä. Lintuaitauksen pohja on nurmea ja sinne on vaikea kuopsuttaa ruutuhyppelyrataa. Persikatkin puuttuvat.


Onneksi Olaf kavereineen ratkaisee ongelmat tonkimalla ruokakaapista purkillisen persikoita ja kasan keppejä. Kepeistä rakennetaan yhteistuumin lintuhäkkiin ruutuhyppelyrata de luxe ja rouva riikinkukko kutsutaan paikalle. Sokeriliemi lievittää muuton tuskaa ja persikat katoavat Rikiina-rouvan suihin ja ruutuhyppelyratakin on valmis. Uusi koti tuntuu jo paljon paremmalta. Ruokakomero tosin jää hieman sekaiseen kuntoon...


Olafin pentupäiväkirjat



Olafin pentupäiväkirjojen kaikki osat sopivat eläimistä pitäville lapsille. Mustavalkoiset Miljami Mannisen kuvat ovat suloisia ja teksti helppolukuista. Rivillä on vain muutama sana, riviväli on reilu ja teksti hieman normaalia isompaa. Kirjat soveltuvat hyvin 7-9 vuotiaille eläinrakkaille lapsille, jotka ovat valmiita siirtymään LukuPalojen tasoisista kirjoista seuraavalle lukuhaastetasolle. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle täyden kympin. 


Mielenkiintoista on se, että kirja on Ympäristömerkin omaava Avainlippu-tuote. Painopaikka on Keuruu. Kirja on sidottu kestävän oloisesti ja mustavalkoiset kuvat ovat varmaan myös ympäristöystävällisempiä kuin monivärikuvat.


Tämän kirjan jälkeen suosittelisin luettavaksi PetAgents-kirjoja


Maria


Lukupäivä 19.3.2021

Julkaisuvuosi 2021


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Tapani Bagge Katoava Muumio, Apassit 3

Tapani Bagge


Kannibalismia ja Runeberg Junior palkinto


Apassit-sarjan kolmannessa kirjassa ollaa palattu Hämeenlinnasta takaisin 1910-luvun Helsinkiin. 1910-luvulla ei enää uskota ruumiiden syömisen parantavaan voimaan, mutta historiaa kerrotaan kyllä aimo annos. 


Tiesitkö sinä, että 1700-luvulla tuhottiin kasapäin Egyptiläisiä muumioita jauhamalla ne lääkepulveriksi?


En minä ainakaan. Luulin, että kannibalismi rajoittui lähinnä Amerikan mantereiden intiaanien perinnetapoihin ja ehkä joihinkin vielä tuntemattomiin sademetsien alkuperäiskansoihin. Mutta että Euroopassa ja vielä 1700-luvulla, tuolla valistuksen vuosisadalla!


Katoava muumio



Helsinkiin tulee näytteille ihka oikea muumio, joka varastetaan kutsuvieraiden nenän edestä. Varkaat suihkuttavat ilmaan myrkkykaasua ja väki hallusinoi ja pyörtyy. Kissamuumiotkin katoavat antiikkiliikkeestä. 


Tapani Bagge



Syyllisiksi paljastuvat maailmanvalloitukseen uskova hihhulipariskunta, joka taitaa itse olla sekaisin kuin käkikello ties mistä aineista.


Apassit



Apassit eli Heikki, Otto, Erik ja Samuli terästettynä rohkeilla ja sanavalmiilla Heikin kaksoissiskoilla Ellillä ja Nellillä onnistuvat monien vaiheiden jälkeen jäljittämään varkaat. Melkein meinaa käydä todella huonosti, mutta poliisi saapuu viime hetkellä paikalle. 


Katoava muumio on loistava lastenkirja ja pokannut Runeberg palkinnon, eikä syyttä. Jälleen kerran Carlos de Cruzin loistava kuvitus ja laadukas ja moderni taitto nostavat tämän tarinan ihan omaan uloittuvuuteensa. 


Kahden edellisen apassin jälkeen on mukava, kun syyllinen ei olekaan steampunk-henkinen höyrykone vaan tavallinen ihminen. Tai no, ei tavallinen, vaan peräti tavaton. Sen verran harvoin lukee egyptologiaan näin käytännön tasolla hurahtaneista rikollisista.


Kirja sopii loistavasti lahjakirjaksi ja sellaisenkin käsiin, joka viihtyy enemmän sarjakuvien maailmassa. Teksti on normaalikokoista, mutta rivivälit ovat isoja, rivinleveys maltillinen ja puhetekstiä on paljon. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 10 pistettä. Ei kun lukemaan!


Apassi-sarjan muut kirja-arviot löytyvät täältä:


Aavehevosen arvoitus


Vanajaveden hirviö


Maria


Lukupäivä 12.1.2021

Julkaisuvuosi 2019


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirablogit

Kirja-arvostelu, kirja-arvio

Enid Blyton: Malory Towers

Tyttöjä ja infektiotauteja. Ja muutama kylmänkyhmy. Kurkistus menneisyyteen tekee koronamaailmassa hyvää. Malory Towers on kirjoitettu 1946-...