perjantai 25. maaliskuuta 2022

Oboin kirja, Veera Salmi

 

Veera Salmi



Kirjapalkinnon arvoinen



Loistava. Hämmentävä. Sekava. Jännä.

Älykäs. Uuden ajan fantasiakirja. 

Klassikkoainesta.


Puluboyn ja Maurin Vähä-älykännykan jälkeen Veera Salmen uusin fantasiakirja on hämmentävää luettavaa. Oboin kirja on rakennettu niin oudoksi kuin vain voi. Ja jotta lukija ei aivan hukkuisi tapahtumiin, kirja on kirjoitettu suoraan lukijaa puhutellen. Salmi maanittelee uskomaan aina seuraavan kummallisen vaiheen. Ja hyvin maanitteleekin. Kolmisatasivuinen kirja kulkee nopeasti loppuun.



Oboin kirja


Oboin kirja on ylistyslaulu kirjoille ja lukutaidolle. Minkälainen maailma olisi ilman tarinoita? Ilman lukutaitoa ja ilman satuja? Ahdistava ja tylsä varmasti. Asiaa pitäisi tietysti kysyä niiltä nuorilta, jotka eivät koskaan ole lukeneet mitään vapaaehtoisesti. Mutta hekin yleensä lukevat kännykkäänsä ja vähintään salaliittoteorioita, satuja nekin. 


Ja sitten varoitus juonipaljastuksista. Älä lue enempää, jos olet jo lukemassa kirjaa. Ja jos et ole niin lue ihmeessä ja kerro löysitkö samoja asioita kirjasta kuin minä!




Oboi


Kirjassa kirjoitetaan kirja, jonka päähenkilö, Oboi, on yhtä aikaa ihminen ja kirjoitettavan kirjan päähenkilö. Eli tarina tarinasta, jota kirjoitetaan, mutta joka ei ole tarina vaan totta. Ja jotta kaikki olisi riittävän monimutkaista, kirjan lopussa lisätään vielä yksi todellisuuden taso. 


En löydä sanoja tälle monikerroksiselle konstruktiolle. 



Veera Salmi


Oboi karkaa kirjan alussa vankilasta, jonne kaikki maailman kirjoitettujen tarinoiden hahmot on teljetty. Pakomatka päätyy kaupunkiin, jossa kukaan ei osaa lukea. Jokaisen asukkaan käteen on kiinnitetty ohjausnäyttö, joka kertoo mitä pitää tehdä ja milloin. Ei ole huolta huomisesta, kun on vain tämä hetki tässä ja nyt.


Oboin tarinan kirjoittaja on onnistunut pimittämään kyniä ja kirjoittaa Oboista tarinan, jossa kaikki kirjojen henkilöt vapautetaan vankilasta ja jota tarinaa Oboi tietämättään toteuttaa. Oboi alkaa elää kirjailijasta riippumatta, muodostaa käsityksen itsestään ja päättää muuttaa oman elämänsä tarinaa päätyen vapauttamaan koko maailman paljon nopeammalla aikataululla kuin Oboin tarinan luoja koskaan suunnitteli.


Kämmeniensä ruutuja tuijottavat ja sokeasti käskyjä noudattavat ihmiset ovat varmasti saaneet innoituksensa niistä nykyhetken ihmisistä, jotka eivät näe mitään ympärillään vaan elävät nettitodellisuudessa huomaamatta haavan lehden havinaa tai tuttavallista pihavarista. 


Täytyy kuitenkin muistaa, että kirjaansa tuijottava ihminen ei hänkään välttämättä kuule laineiden liplatusta tai huomaa perheenjäsenen tuskaa. Pitkien tekstien lukeminen antaa kuitenkin enemmän kuin ottaa varsinkin verrattuna nettikeskustelun tynkiin, jotka yleensä päätyvät kärjistyksiin ja erimielisyyksiin. 


Kirja herättää satujen lisäksi muistijälkiä antiikin filosofeista ja suurista pohdinnoista. Mikä on todellisuus ja voiko se olla monikerroksinen? Koska ymmärrämme olevamme sitä, mitä olemme? Olemmeko todella olemassa vai vain laineita jonkun suuressa suunnitelmassa. Olemmeko olemassa, jos emme tunne mitään emmekä huomaa mitään? 



Korkeamman tason kotipuutarhurit


Veera Salmen utopiassa ilmastonmuutos on ratkaistu. Ihmiset on ohjelmoitu kasvattamaan kasveja ja tuottamaan energiaa mekaanisesti. Onko niin, ettei ilmastonmuutosta voi ratkaista ilman että ihmisiltä otetaan pois mahdollisuus elää halujensa mukaan? Miettimisen arvoinen ajatus.


Kirjan yksi suuri kysymys on, kumpi on tärkeämpi, ihmisen ilmaisunvapaus vai ympäristön tila? Salmi selvästi valitsee ilmaisunvapauden ja inhimillisyyden ristiriitaisuuden, mutta itse en olisi niin varma, että meillä on siihen maapallon kustannuksella oikeus. Onko luovuus ylipäänsä aina oikeutettu rationalismin sijaan? Kirjan mukaan rationalismi muuttuu vankilaksi ilman luovuutta. Miten ihmiskunnan tulisi löytää tasapaino?


Oboin kirja ei ole oikeastaan enää koululaiskirja vaan nuorten fantasiakirja. Mitään estettä ei kuitenkaan ole nuoremmankin ala-astelaisen kirjaa lukea, jos lukutaito ja kärsivällisyys riittävät. Pieni lukuhiiri oli selvästi 8-vuotiaana vielä liian nuori. Kirja kuitenkin otti hänetkin otteeseensa. Juoni oli pienelle lukuhiirelle vielä liian monipolveileva ja kirjan syvemmät aallot jäivät saavuttamatta. Ehkä seuraavalla lukukerralla muutaman vuoden päästä? 


Teksti on jo yhtä pientä kuin aikuisten kirjoissa eikä lauserakenteissa ole enää helpotuksia. Parhaiten kirja sopii noin 11 vuodesta eteenpäin aina myöhäisiin teinivuosiin tai aikuisuuteen saakka. Kirja kuuluu selkeästi vuoden parhaisiin lasten- ja nuortenkirjoihin. Huolimatta siitä, että siinä ikävästi vahvistetaan yhtä koronasalaliittoteoriaa. Tuon pienen juonenpätkän olisi aivan hyvin voinut ihmiskunnan edun vuoksi ratkaista kirjallisesti toisin. 


Teksti on laadukasta proosaa ja luultavasti löytää itsensä vuoden kirjapalkintoehdokkaiden listalle. Se ei sinänsä olisi ihme, onhan Veera Salmi jo aiemmin pokannut kahdeksan kirjapalkintoehdokkuutta ja yhden palkinnon kirjoillaan. Oboin kirjassa on ainesta klassikoksi. 



Maria



Lukupäivä 1.3.2022

Julkaisuvuosi 2022


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu, parhaat lastenkirjat, parhaat nuortenkirjat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lasse-Maijan etsivätoimisto, sarjakuvamysteerit, Martin Widmark ja Helena Willis

Varastaisitko puuntaimia? Meille tuli koiranpentu kaksi viikkoa sitten ja kuten arvata saattaa kotona on kaaos ja pentu temppuilee naukkaile...