Supermarsu ja karseat kuiskailijat, Paula Noronen

Järjetöntä huumoria ja hyttysen ininää

Unohda hyttysenkarkottimet ja kokeile Paula Norosen uunituoretta reseptiä:

Sinihomejuustoa

Multaa

Marsun kakkaa

Hikeä

Haiseva kengän pohjallinen

Keitä pohjallista kattilassa kiehuvaksi ja kaada keitinvesi muiden ainesten joukkoon. Sekoita ja kaada päällesi. 

Ai niin, muista jäähdyttää ensin! 

Ja avot! Hyttyset kaikkoavat. Tai sitten ei. Ainakin kaikki muut ihmiset kaikkoavat, joten ehkä he vievät hyttyset mukanaan?

Paula Norosen uudessa kirjassa on päättömän huumorin ja inisevien hyttysten lisäksi tämä erinomainen hyttysten karkotinohje. Vai mitä tuumaat? Taidan itse jättää ohjeen kokeilun rohkeammille ja tyytyä mieluummin läiskimään hyttysiä perinteisin menoin. Mieluiten jätän kirjan yhden päähenkilön, Off-nimisen hyttysen henkiin, koska siinä on hyttynen jolla on sydän paikallaan. Tai hyttysillä ei taida olla sydämiä, vai onko?

Vakavasti puhuen Paula Norosen uusin kirja on tarina itseensä uskomisesta, positiivisesta sisäisestä puheesta ja kilpailujännityksen kanssa pärjäämisestä. Tämän lisäksi kirja on täynnä kasvatuksellisia viisauksia, jotka tosin ehkä jäänevät lapsilukijalta huomaamatta. 

Tai sitten koululainen saa sopivaa vertaistukea, jos lukijan äiti on samaa sarjaa kuin Emilian äiti, joka viiden minuutin myöhästymisen jälkeen pohtii poliisille soittoa ja puolen tunnin myöhästymisen jälkeen on vielä tästä kiukkuisempi. Jep jep, näinhän se menee eli tunsin piston rinnassani.

Karseat kuiskailijat on myös kirja siitä kuinka menestys maistuu makealta ja joskus liian makealta. Niin makealta että sen tuomasta kuuluisuudesta on vaikea luopua.

Emilia saa tällä kertaa tehtävän pelastaa koulun urheilukisat hyttysiltä. No, hyttyset eivät pelkällä ininällä pilaa ottelun lajeja eli mm kivenheittokilpailua tai potkulautailua puhelin toisessa ja sipsipussi toisessa kädessä kermaviilidippi pään päällä (dippi ei saa tippua!). 

Mutta mitäpä jos se ininä onkin lannistavaa minä-puhetta? ”Älä edes yritä. Olet oikeasti tosi huono… Anna olla. Luovuta”. Harva jaksaa yrittää, jos sisäinen puhe on pelkästään negatiivista. 

Marsu-Halosen vettä tippuu käyneestä hiivasta höpsähtäneiden hyttysten päälle, jotka oppivat puhumaan selvää suomea. Emilian äitipuoli sortuu käyttämään hyttysiä välikappaleena säilyttääkseen itsellään maineen ja kunnian. Hän pakottaa hyttyset kuiskimaan kilpailijoiden korviin tylsyyksiä ja Emilian koulun urheilukisojen osanottajilta jää harjoittelu väliin. 

Ja niin olisi jäänyt yrittäminen myös kilpailussa, jollei Supermarsu olisi puuttunut peliin. Hyttyset saavat uudet ohjeet kannustavaan kuiskailuun ja vaikka joillain osanottajilla kannustus menee hieman liiallisuuksiin tuloksena on tasapeli ja jaettu pokaali. Todellakin jaettu. Rautasahalla.

Olen jo aiemmin tunnustautunut Paula Norosen lastenkirjojen suureksi faniksi, eikä tämäkään kirja petä. Noronen on edelleen hauskuuden kruunaamaton kuningatar. Kirja on naurattavaa luettavaa sekä aikuiselle että lapselle. 

Aikuiselle tarinaan on upotettu huumoria vanhemmuuden haasteista. Emilian äiti fanittaa ”Mokkapalat hittoon” bändiä ja erityisesti kappaletta ”Ei viittis suksia yhden kouluhiihdon takia hommata” Aivan, ei niin. Ja lämpiminä vuosina luistimia sen yhden kokeilukerran vuoksi. Puhumattakaan naamiaispuvusta tai 1950-luvun juhlapuvusta, joka pitäisi olla pienellä lukuhiirellä päällä viikon päästä. Huoh.

Alakoululaiselle kirja on täynnä räävitöntä huumoria ja tietenkin sitä positiivista sisäistä puhetta. Sitä, jota voi itse toistaa mielessään hankalissa tilanteissa. 

Teksti on helppolukuista, isohkoa ja sopii parhaiten 9-12 -vuotiaille. Terese Bastin kuvat ovat moderneja ja hauskoja, mutta niitä ei ole liikaa. Tämä ei ole aivan vastalukemaan oppineelle sopiva. Mitään estettä ei ole nuoremmankaan koululaisen tätä lukea, mutta en lähtisi tätä lukemaan esikouluikäiselle. Mukana Supermarsukirjoissa on aina myös tekstiviesti-kuvaketjuja, jotka varmasti vetoavat kännyköihinsä kiinni liimaantuneisiin koululaisiin. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 9 hiiripistettä. Kaikin puolin suositeltava kirja, joka luetaan kirjastoissa varmaan puhki.

Lisää Paula Norosen hurjanhauskojen kirjojen arvosteluja löytyy täältä:

Supermarsu ja elämän suuret viisudet

Muista mitä lupaat tai menneisyytesi ottaa sinut kiinni

Räävitöntä koululaishuumoria lämpimällä sydämellä

Jos sattuu joutumaan ruotsia puhuvan suden vangiksi, kannattaa juosta ja lujaa

Yökoulu-sarja

Kaksi etsiväkirjaa ja seikkailu Pohjoisnavalla

Maria

Lukupäivä 14.4.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvostelu, kirja-arvio

Paula Noronen Supermarsu ja Lööppilehmän tapaus, Outo toveri ja Kutistuva koulu

Supermarsu ja elämän suuret viisaudet

Paula Noronen on suomalaisen lastenkirjallisuuden kuningatar. Ei siitä pääse mihinkään. Ei ole meillä toista lastenkirjailijaa, joka osaisi kirjoittaa yhtä hauskasti ja vetävästi myös oikeasti vaikeista asioista ja ohjata lasta pohtimaan elämän suuria kysymyksiä ikään kuin vahingossa. 

Kolmen sortin marsuja

Jättiläismarsu on jättimäinen marsu, joka asuu Lahden mäkihyppytornin laella ja sieltä käsin auttaa 11-vuotiasta Emiliaa pelastamaan maailmaa. Jättiläismarsun luokse Emilia pääsee juomalla oman lemmikkimarsunsa Marsu-Halosen juomavettä, joka muuttaa Emilian supervoimia omaavaksi Supermarsuksi. 

Lööppilehmän tapaus

Jokaisen kirjan tarinat käsittelevät erilaisia hullutuksia. Lööppilehmässä Emilian koululuokka saa eläimiä hoidettavaksi ja Emilia pelastaa lehmän teuraaksi joutumiselta Big Brother-taloon, joka täytyy ääriään myöten lehmänlannasta. Opimme sen, että stressaantuneena lehmä todellakin kakkaa. Ja kakkaa. Loppuviimein Hilda-lehmä talutetaan Viikkiin lepolomalle ja kaikki on hyvin. 

Miten osuva piikki Noroselta. Big Brother-talo on kuvainnollisesti täynnä lehmänlantaa ilman lehmääkin. 

Oikeasti Lööppilehmässä käsitellään vanhemman työttömyyttä ja sen aiheuttamia tunteita. Emilian isä on kirjan lopussa tarinan sankari, joka pelastaa lehmän ja Emilia tajuaa, että työttömyys ei muuta ihmistä ja kuinka kiva isä oikeasti onkaan.

” , eihän isä voinut sitä voinut tietää, että minä olin hävennyt häntä ja työttömyyttä. Jäin isän syliin istumaan. Joskus 11-vuotias saa olla sylissä, vaikka onkin niin sanotusti liian vanha sellaiseen.”

Kasa muitakin viisauksia löytyy. 

”Se, mille ei mitään voi, pitää hyväksyä. Se, mille jotain voi, sen puolesta voi taistella.”

Tähän tosin lisäisin sen, että suurin vaikeus elämässä on erottaa, mitkä asiat kuuluvat ensimmäisiin ja mitkä ovat jälkimmäisiä.

Tai minun lempparini lol

”Äiti on niin viisas”

Viisaudesta ja empatiasta

Joskus netissä törmää keskusteluihin, joissa kysytään neuvoja kirjoihin, joista lapsi oppisi empaattisuutta ja jotka käsittelisivät vaikeita elämäntilanteita. Koskaan en ole nähnyt Supermarsuja näissä listoissa ja on vain pakko ihmetellä, että miksi ei? 

Supermarsut ovat täynnä filosofisia pohdintoja ja hyviä elämänohjeita ja niissä käsitellään empaattisesti vaikka mitä. Mutta ne ovat hauskoja ja eivät osoittele tai ole tahallaan ns. vaikeita. Ja juuri siksi ne ovatkin loistavia oikean ja väärän opettamiseeen. 

Kutistuvassa koulussa käsitellään mm. rahan merkitystä (”uskokaa itteenne, älkää rahaan”) ja Oudossa toverissa erilaisuutta ja ennakkoluuloja. Kaikki kuitenkin hauskasti ja vetävästi. 

Kaikki kirjat sopisivat oikeastaan pakollisiksi koulukirjoiksi. Moni vanhempi saattaisi nostaa kulmakarvoja, jos supermarsuilu olisi kouluaine, mutta hyöty lapsilukijalle olisi uskoakseni kiistaton.

Supermarsut sopivat erinomaisesti ala-asteikäisille heti, kun tekstin vaan pystyy lukemaan. Teksti on selkeää, mutta ei liian yksinkertaista. Rivivälit ovat normaalia suurempia ja rivinleveys normaali. Värikuvia on siellä täällä. Ala-asteen viimeisillä luokilla kirjat toki avautuvat paremmin kuin ala-asteen ensimmäisillä luokilla, koska kirjoissa on monta tasoa. 

Supermarsut ovat jakaantuneet kahdelle kustantamolle ja kuvittajalle. Nämä aiemmat on kuvittanut Pauliina Mäkelä ja kuvitus on jo vähän aikaansa nähnyt. Teksti sen sijaan on kuin painotuoretta. 

Paula Noronen on kirjoittanut paljon muutakin. Juuri lukemaan oppineille sopii Yökoulu-sarja.

Sen jälkeen kannattaa avata Tagli ja Telle kirjat

Maria

Lukupäivät 23.3. 24.3. Ja 24.3.2021

Julkaisuvuodet 2008, 2011 ja 2013

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

Paula Noronen Tagli ja Telle Tehtävä Kuvauspaikalla

Muista mitä lupaat tai menneisyytesi ottaa sinut kiinni

Taglin ja Tellen päivä kirkastuu, kun Ostoskeskus Muhkuun tulle ihka oikea elokuvan kuvausryhmä. Muhku pääsee toimintaelokuvan taustaksi, koska Muhkun jalokivikauppias Roleksinen omistaa sellaiset timanttikorvakorut, että hienompia ei ole nähty. Itse Ruotsin kuningatar on niitä lainannut, mutta nyt niille on enemmänkin kysyntää sillä kaupunginjohtaja Merja Puumalainen aikoo ilmoitusluontoisena asiana lainata niitä kihlajaisjuhliinsa. 

Kuvauksissa kaikki menee pieleen. Hissi jumittaa ja kaikki kuvausryhmän jäsenet saavat hampaansa sinisiksi. Kuvauksista uhkaa muodostua pannukakku, joten Taglin ja Tellen on tartuttava toimeen. Kuka on syyllinen? 

Ja nyt pääsemme unohdettuihin lupauksiin. Puumalainen on erehtynyt lupaamaan sydämensä jalokivikauppias Roleksiselle. Lupauksesta on aika paljon aikaa sillä erehdys on tapahtunut jo nelivuotiaana päiväkodissa. Lupaus on lupaus, tuumaa Roleksinen ja ottaa tähtäimekseen kihlajaisjuhlien pilaamisen. Pahaksi onneksi Puumalainen on menossa naimisiin elokuvan miespäätähden Kristo Heikkisen kanssa, joten elokuvatuotantokin saa tuta Roleksisen mustasukkaisen kostonhalun. Neiti Puumalainen ei tietenkään muista koko Roleksista.

Tagli ja Telle selvittävät syyllisen ja saavat Roleksisen katumaan toilailujaan. Seppo-papukaija vapautetaan Roleksisen vankeudesta. Tagli ja Telle saavat 2000 vahingonkorvauksia ja sekä elokuva että kihlajaisjuhla saadaan kunnialla päätökseen. Reijo Roleksinen saa anteeksi ja toivottavasti oppii jotain. Lupaus on lupaus, mutta lupaustakaan ei pitä ottaa liian tosissaan. Reijoa ei lähetetä terapiaan pohtimaan sairaalloista omistushaluaan, vaan kaikki saavat kakkua ja paljon.

Tehtävä kuvauspaikalla on Tagli ja Telle sarjan kolmas osa ja julkaistu vuonna 2018. Kuvitus on Oili Kokkosen ja miten hieno kuvitus onkaan! Tämä kirjan tenho perustuu yhtä lailla Norosen hulvattomaan huumoriin kuin Kokkosen mielettömään kuvitukseen. Kuvituksessa on ihana kaavakuva kauppakeskus Muhkusta. Tässä kirjassa nähdään myös Tagli ja Tellen kodin pohjapiirros. 

Iso lukuhiiri nauroi erityisesti Ruotsin kuningattaren kuvalle, joskin siihen olisi voinut lisätä vielä leveämmän suun kasvojenkohotusleikkauksen jäljiltä. Lautasella on tietenkin prinsessakakkua.

Pienen lukuhiiren lempikuva oli Seppo Papukaijan aamuleivän teko. Hygieniapassit lentävät romukoppaan kun Seppo tekee itselleen voileipää. Papukaija levittää margariinin nokallaan ja raapii jaloillaan juuston päälle. Seppo näyttää ruoanlaittotaitojaan ymmärrettävästi vain silloin, kun vanhemmat eivät ole kotona.

Tagli ja Tellen teksti on nopeatempoista ja hauskaa. Vasta lukemaan oppineelle kirjasinkoko on vähän pientä, joskin fontti on selkeää sans-serif tyyppistä eli ilman ylimääräisiä vaakaviivoja. Ellei sitten vanhempi lue yhdessä lapsen kanssa, mitä suosittelen sillä kirja on hauska myös aikuiselle. 

Rivivälit ovat hieman normaalia suurempia ja rivinleveys on normaali. Kohderyhmä on laaja 7-11 riippuen lukutaidoista. Kuvia on paljon ja on vaikea kuvitella, että kukaan lapsi pystyisi jättämään kirjan kesken. Mutta makuasioitahan nämä ovat. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 10 pistettä.

Miksi, oi miksi, Paula Noronen ja Oili Kokkonen eivät ole tehneet näitä enempää?

Tagli ja Telle sirkussaarella 

Tagli ja Telle Ostoskeskuksessa

Maria

Lukupäivä 1.3.2021

Julkaisuvuosi 2018

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/?m=1

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit, kirja-arvio, arvostelu

Paula Noronen: Supermarsu lentää Intiaan, Supermarsu ja roskaavat ryökäleet

Räävitöntä koululaishuumoria lämpimällä sydämellä

Emilia, 11 vuotias tyttö, muuttuu supermarsuksi juomalla lemmikkimarsunsa Marsu-Halosen juomavettä. Ja supermarsulla on supervoimia, joiden avulla ongelma kuin ongelma ratkeaa. 

Kun Suomeen valittiin 2006 toiselle kaudelle ensimmäinen nainen presidentiksi, oli jo korkea aika kertoa jokaiselle tytölle, että vain taivas on rajana. Jos vain tarttuu hetkeen ja sydän on puhdasta kultaa. Supermarsu-sarjan ensimmäinen kirja julkaistiin 2007 ja siitä asti supermarsu on ollut keskuudessamme. Ja supermarsujen pomo, jättiläismarsu, jonka voi löytää Lahdesta hyppyrimäen nokasta. Jos siis kuuluu niihin harvoihin ja valittuihin, joissa on sankariainesta pikkaisen enemmän kuin tavallisessa tallaajassa. Valitettavasti kuulun itse tukevasti jälkimmäisiin jästeihin. Ei näy hyppyrin nokassa marsun marsua minun silmilläni.

Ensimmäisessä Supermarsu-kirjassa Emilia ratkoo kiusatun koulukaverinsa Simonvitsikilpailuongelman ja tekee kurinpalautuksen sosiaalitoimiston työntekijöille. Maailman paras vitsi hankitaan Intiasta ja sosiaalivirkailijoita kiristetään kohtelemaan mummoja hyvin uhkaamalla viedä heidän lempikahvimukinsa.

Samalla tutustutaan sarjan perushahmoihin. Ilkeään Rasvis-Anteroon ja superkuulon omaavaan matematiikka-neroon Simoon. Sekä tietysti Emilian sairaanhoitaja-äitiin ja isään, jonka uusi naisystävä muistuttaa vanupuikkoa ja jonka Emilia on ristinyt Vanupuikko-Anneliksi.

Roskaavien ryökäleiden seikkailujuonessa maapallolle sataa muoviroinaa avaruudesta. Syylliset ovat  sinisen planeetan kuningas 2 ja kuningas 3, joiden mahtikäskyllä muoviroina valmistuu ja ammutaan meidän planeetallemme. Jäteongelman luova ratkaisu. 

Mitä tuumaavat avaruusoliot meidän omasta avaruuteen ampumastamme roinasta? Erittäin oivaltavaa tekstiä Paula Noroselta. Tälläkin hetkellä maapallolla tutkijat koettavat kaikin keinoin keksiä, mitä tehdä meidän ihmisten avaruusroskille. Nykyään satelliitit ovat pahassa pulassa kaiken sen avaruusjätteen keskellä, mitä vanhoista satelliiteistä ja avaruusaluksista on maapallon kiertoradalle jäänyt.

Voi kunpa kaikki maapallon muoviroskat olisivat oikeastikin sinisen planeetan roskaavien avaruusolioiden maahan dumppaamia. Ja voi kun niistä päästäisiin eroon yhtä helposti kuin Supermarsu-kirjassa. Kahden koiran avulla. (Ikuinen koirat vs kissat viisauskilpailu kiepsahti vahvasti koirien voittopisteille). Ja tietysti Emilian, joka supermarsuna lentää avaruuskapselilla siniselle planeetalle. Supermarsun voimissakin havaitaan tässä kirjassa raja; supermarsukaan ei pärjää avaruudessa tyystin ilman tekniikan apua.

Seikkailujuonet ovat vain pieni osa supermarsu-kirjojen viehätystä. Kipakka, suorastaan räävitön koululaishuumori tulvii joka suuntaan. Huumori kumpuaa sekä koululaismaailmasta että erinäisistä isoista ja pienistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Ja kaikista niistä haasteista, mitä kasvamiseen kuuluu. Vanhempien avioero ja uudet suhteet, kiusaaminen, ihastuminen ja mustasukkaisuus ovat vain pieni osa käsitellyistä teemoista. Ihailen sitä, miten Noronen saa yhteen kirjaan mahtumaan niin paljon. Kirjassa rikotaan kaikenlaisia rajoja, mutta pohjimmiltaan se ohjaa hyvään. Paha saa palkkansa ja hyvillä oivalluksilla saavutetaan mainetta. 

Teksti on taattua Paula Norosta ja kirjat sopivat parhaiten 9+ ikäryhmään. Emilia on ikuisesti 11 ja niin lienee moni kirjan lukijakin. 

Pieni lukuhiiri antoi 10 pistettä kummallekin kirjalle. Onneksi näitä on vielä lukematta. Erityisesti pieni lukuhiiri nauroi täi-vitsille. Emilia kavereineen kerää täitä päästään ja myy ne saksalaiselle miehelle, joka rakentaa niistä talon. Voiko hullumman hauskaa ollakaan?

Kirjojen kuvittaja ja kustantaja ovat matkalla vaihtuneet. Gummeruksen vanhemmat kirjat on kuvittanut Pauliina Mäkelä ja Tammin leivissä kuvittajana on Terese Bast. Uudemman kirjan kuvitus on tietysti modernimpaa. Mäkelän kuvitustyyli ei tämän talon lukuhiiriin iskenyt, mutta en tiedä, mitä olisimme tuumanneet kuvista aikamatkalla vuonna 2007. 

Mielenkiintoista on, että vuoden 2007 ensimmäisesssä kirjassa teksti on pienempää ja rivivälit pienempiä ja vuoden 2018 supermarsussa teksti on isompaa ja helppolukuisempaa. Ja vuoden  2018 kirjassa osa keskusteluista on jo tekstiviestein, mikä toimii oikein hyvin.

Onko kohderyhmä nuorentunut vai ovatko kohderyhmän lukutaidot huonontuneet kymmenessä vuodessa? 

Paula Norosen Tagli ja Telle sarjaa löytyy täältä ja täältä.

Norosen helppolukuinen Yökoulu-sarja löytyy täältä.

Maria

P.S. Supermarsu-elokuva tehtiin vuonna 2018, mutta se on meillä katsomatta.

Lukupäivät 16.2 ja 28.2.

Julkaisuvuodet 2007 ja 2018

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

Paula Noronen Tagli ja Telle Tehtävä Sirkussaarella

Jos sattuu joutumaan ruotsia puhuvan suden vangiksi, kannattaa juosta ja lujaa

Sen ainakin oppii Paula Norosen ja kuvittaja Oili Kokkosen Tagli ja Telle kirjasta. Ja sen, että kaksoset voivat olla täysin erilaisia luonteeltaan.

Tagli ja Telle asuvat Muhku-ostoskeskuksen yläkerrassa ja joutuvat kirjassa aikamoiseen seikkailuun sillä aikaa kun vanhemmat viettävät omaa lomaa viidakossa. Viidakossa kun on liian vaarallista lapsille. Turvallisempaa olisi ollut ottaa Tagli ja Telle mukaan sademetsään sillä vaaralliseen seikkailuun he tässä kirjassa joutuvat. 

Sirkus Maurizio saapuu kaupunkiin. Sirkuksesta katoaa eläimiä ja syylliseksi paljastuu itse Maurizio. Maurizio ei kuitenkaan ole Maurizio vaan ilkeä kaksoisveli Paurizio. Lapset pelastavat eläimet karulta kohtalolta sillä Paurizion tarkoitus on tehdä niistä kynttilänjalkoja. Aikamoinen palovaara, eikö vaan? 

Telle joutuu ruotsia puhuvan suden takaa-ajamaksi ja lopulta lapset vangitaan kaappiin, josta poliisi heidät pelastaa. Paurizio päätyy lukemaan tiilenpäitä ja lapset saavat palkkioksi Seppo-papukaijan.

Norosen teksti on vauhdikasta, kuten aina. Kirjaisimet ovat selkeitä ja sans serif-tyyppisiä eli ilman pääteviivoja, joten teksti saattaa olla helpompaa lukivaikeuksista kärsivän lukea. Rivivälit ovat kuitenkin suhteellisen pienet ja tekstiä on reilusti sivua kohden, joten aivan vasta lukemaan oppineelle tämä saattaa olla liian vaikea. Kuvia on paljon ja ne ovat yhtä vauhdikkaita kuin teksti. Ei ole yllätys, että pieni lukuhiiri antoi tälle täydet kymmenen pistettä. 

Jotkut vitsit ovat aikuisen korviin kyseenalaisia. Kuten vaikkapa kehotus kokeilla, miltä ongenkoukku tuntuu huulessa. Ja kyseenalaista on myös lasten retket suljetussa kauppakeskuksessa napsimassa sieltä sun täältä syötävää ja lainaamassa myyntitavaroita. Mutta toisaalta sellainen taitaa olla aika monen lapsen unelmien täyttymys. Itsekin muistan joskus lapsena unelmoineeni siitä, että olisin saanut viettää suljetussa ostoskeskuksessa salaa öitä. Vanhemmat viidakossa ja vapaasti jäätelöä ja karjalanpiirakoita, kuka sellaisesta nyt ei pitäisi?

Toisen Tagli ja Telle-kirjn arvion löydät täältä.

Maria

P.S. Kuvittaja Oili Kokkonen on selvästi unohtanut tuotteistamisen voiman. Kirjan sisäkansista saisi loistavaa digiprinttitrikoota ja kirjan julkaisuvuonna 2016 se olisi revitty käsistä.

Maria

Lukupäivä 14.2.2021

Julkaisuvuosi 2016

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

Paula Noronen Yökoulu-sarja

Mikä mielikuvitus! 
Mikä mieletön mielikuvitus!

Nostan hattu Paula Noroselle. Ja niin nostaa aika moni eka- ja tokaluokkalainenkin. Onko hauskempia kirjoja olemassa? 

Yökoulu-sarja on järjetöntä sanakikkailua ja sopii erinomaisesti juuri lukemaan oppineille. Nämä olivat ensimmäisiä kirjoja, mitä pieni lukuhiiri luettavakseen valitsi. Hieman ensin nostin kulmakarvojani ja pohdin, ovatko vitsit hyviä vai ei. Sitten luin lisää ja kulmakarvani kääntyivät naurukaarelle. Norosen kirjoissa lasketaan leikkiä vaikka millä, mutta pohjavire on positiivinen.

Kirjojen suosio on suurta eikä syyttä. Vetävä teksti ja hullunhauskat juonet ovat takeina siitä, että iso osa lapsista lukee niistä ainakin muutaman. Pieni lukuhiiri luki jokaisen useaan kertaan. Pisteet tietenkin täydet kympit kaikille.

Perusjuoni kertoo hirviöiden koulusta, jota käydään yöaikaan. Kutakuinkin kaikki asiat ovat ihan päälaellaan verrattuna päiväajan elämään. Zombit, vampyyrit, luurangot ja kaikenlaiset oudot otukset heräävät yöllä haudoistaan koulun penkille. Ja sitten seikkaillaan. Opettaja katoaa, koululaiset imeytyvät uimahallin pohjan tulpasta viemäreihin tai hirveä hammaskeiju yrittää saada lapset syömään niin paljon sokeria, että hampaat tippuvat pois suusta. Kaikki kääntyy aina lopulta parhain päin. Yökoulun sanoin: ”Loppu hyvin, kaikki huonosti”.

Kirjoissa on monia oivalluksia, jotka varmasti jäävät elämään omaa elämäänsä lasten jutuissa. Vai mitä tuumaatte ”moka-paloista” (”syö mut ja mokaa”). Nauravien nakkien tilalla on tietysti itkevät nakit ja myrkkykeksit ovat ihania. 

Entäpä  täiarmeija, joka on aina valmiina palvelukseen? Täikampa toisessa kädessä lapsen päätä täishampoolla pestessä voi hyvin nauraa vapauttavasti sille, että täit todellakin liikkuvat armeijana. 

Tai kehotus Lauri Luurangolle: ”Lauri, kokoa itsesi” kun Lauri on pelosta kauhuissaan hajonnut kasaksi luita lattialla.

Kuvia on paljon ja tekstin määrä sivua kohden on maltillinen. Teksti on isohkoa ja rivivälit isoja. Nämä sopivat kenelle tahansa vauhdikkaista kirjoista pitävälle lapselle. Erityisen hyvin nämä sopivat niille vauhdikkaille lapsille, jotka eivät saa ensimmäisiin kirjoihin tartuttua. Näihin voi juuri lukemaan oppinut tarttua yhtä lailla 6 vuoden iässä kuin 10 vuoden iässäkin.

Lisäksi kirjoihin on lisätty niin paljon aikuisille suunnattua huumoria, että näitä lukee lapsen kanssa mielellään myös yhdessä. Yhteinen lukukokemus ja yhteiset naurut yhdistävät ja seuraaviin kirjoihin on lapsen helppo tarttua itsenäisenä lukijana

Maria

Yökoulu ja Kadonnut Opettaja

Yökoulu ja Kauheat Naapurit

Yökoulu ja Noidutut Tossut

Yökoulu ja Vaarallinen Operaatio

Yökoulu ja Hirveä Hammaskeiju

Yökoulu ja Kammottava Kummitusjuna

Lukupäivät 14.7.2020, 15.7.2020, 25.7.2020, 2.9.2020, 13.2.2021

Julkaisuvuodet 2016, 2017, 2018, 2019, 2020, 2020

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

Paula Noronen, Tagli ja Telle ostoskeskuksessa, Anna Jansson Emil Wern ja pankkiryöstö, Heli Rantala, Suurenmoinen sitruunaseikkailu

Kaksi etsiväkirjaa ja seikkailu Pohjoisnavalla

Paula Noronen, Tagli ja Telle ostoskeskuksessa

”Mä haluan näitä lisää”

” Kyllä Paula Noronen osaa”

Kun kameralla varustettu papukaija piiloutuu Suomen suurimman kakun sisään ja hämähäkkien ilmeet näkyvät suurennuslasilla, on selvää, että naurut on taattu. 

Mahdollinen aikuinen ääneenlukija voi nauraa sille, että ”Päivän täräyttävin” tarjous on ”Kahvi + pulla 2 euroa” tai että retkeilykaupan Otso Eräjormanen mussuttaa ”retkeilyyn tarkoitettua eräpatukkaa” tukevasti tuolillaan.

Mutta kuka onkaan varastanut kalliit belgialaiset erikoismakkarat?

Kirjan juoni on perinteinen. Asioita varastetaan ja viisaat lapset eli Tagli ja Telle (juuri niin Tagliatelle lol) löytävät varkaan neuvokkuudellaan. Tässä kirjassa varas ei kuitenkaan ole rikollinen ja lopulta kaikki päättyy hyvin. 

Paula Norosen Yökoulu-sarja oli pienen lukuhiiren syksyinen suosikki ja tämä sopi hyvin jatkoksi. Kieli on vaikeampaa kuin helppolukuisessa Yökoulussa, mutta ei liian vaativaa. Lauserakenteet ovat yksinkertaisia ja teksti selvää. Rivivälit ovat normaaleja. Monivärikuvat ovat hienoja ja niissä on oma piilotettu huumorinsa. Tämä on kirja, jota aikuinenkin jaksaisi lapselle lukea. Ikäryhmä 7-10 nauttii tästä eniten oman lukutaidon puitteissa. 

Lukuhiiri antoi täydet 10 pistettä ja haluaa näitä lisää.

Lisää Paula Norosen Tagli ja Telle seikkailuja löytyy täältä.

Anna Jansson Emil Wern tutkii Pankkiryöstö

Emil Wern on Visbyläinen poika, joka ratkoo ihan oikeita rikoksia kavereidensa kanssa. Emil Wern-kirjoissa on paljon samaa kuin Tagli ja Tellessä. Huumoria löytyy. Hiljaa hihitän lukiessani sunnuntaipilaajasta, joka jaarittelee niin kauan että korviin tulee rakkoja (Oma huomio, seuraavana sunnuntaina lupaan yrittää puhua vähemmän. Ehkä.). Emilin kaveri Sokrates taas on kotiarestissa tilattuaan vahingossa takapihan täyteen hiekkaa. Aivan kuten tämän päivän Iltapulun jutussa eräs julkkis aivan liikaa polttopuita. Viimeistään nyt on selvää kaikille, että kuutio on, todellakin, iso mittayksikkö.

Tässä kirjassa etsitään ihan oikeaa rikollista käyttäen ihan oikeaa etsivän päättelytyötä, joten kirja osuu laajalle ikäryhmälle 7-12. Teksti on selkeää, mutta hieman pidemmillä lauserakenteilla, joten aloittelevalle lukijalle tämä on liian vaikea. Kuvat ovat mustavalkoisia ja niitä on 2020-luvun mittapuulla vähän. Kielikuvia on suomennokseen(kin?) saatu. Vai mitä tuumaatte Euron Kruunu nimisestä sijoitusneuvojasta tai Tia Mia Dieetti nimisestä asiakkaasta? Ja nyt seuraa juonipaljastus. Ryöstäjä ei ole sijoitusneuvoja, vaikka niin voisi luulla. Lukuhiiren pistetytys on 9.

Edit. Tämän ensimmäisen Emil Wern kirjan jälkeen luimme useamman muun ja hauskuudet lakkasivat hauskuttamasta ja kirjoissa alkoi näkyä ikävämpi taustavire. Lisää voit lukea täältä ja 

Heli Rantala Suurenmoinen sitruunaseikkailu

Sitruunaseikkailussa käydään Pohjoisnavalla lohikäärme kaverina. Tuuli maalaa pari jääkarhua iloisilla väreillä, mutta niille tulee vilu ja maali täytyy pestä pois herra Mursun pesusienellä. Milli-lohikäärme viihtyy parhaiten vielä lämpimässä kattilassa ja lopuksi lennetään kotiin, syödään sitruunasta tehty kakku ja voitetaan pierukilpailu. 

Sitruunaseikkailu on juuri sellaista, hieman päätöntä kohellusta, mistä ala-asteikäiset pitävät. Mikään ei ole varmaa, muuta kuin se, että seuraavalla sivulla on lisää yllätyksiä. 

Lauserakenteet ovat selkeitä, kieli hauskaa. Kirja sopii 7-12 vuotiaalle lukutaidosta riippuen. Uuttakin oppii. 8 kuorsaavaa lohikäärmetää kertaa 9 kuorsaavaa lohikäärmettä on yhtä kuin tulipalovaara ja lumikinos voi ottaa punkkarielefantin muodon. Tai tiskiainevaahdosta löytyä joogaava joulutorttu. 

Kirja on juuri sopivaa sanataiteilua, jolla on aikuisen näkökulmasta oikein hyvä ns. kasvattava tai kieltä rikastuttava vaikutus. Kirja on myös kaunis ja lahjakelpoinen. Lukuhiiri antoi 8 pistettä eli hyvä kirja, joka ehkä hieman jäi samalla lukupäivällä Paula Norosen mestariteoksen varjoon.

Maria

Lukupäivä 25.1.2021

Julkaisuvuosi 

Tagli ja Telle ostoskeskuksessa 2017

Anna Jansson Emil Wern tutkii Pankkiryöstö 2010

Heli Rantala Suuremmoinen sitruunaseikkailu 2019