perjantai 29. tammikuuta 2021

Alex Milway Hotelli Flamingo ja Karnevaalirieha

Alex Milway


Hotellieläimiä ja kliseitä kauniissa kansissa


Puhuvia eläimiä lastenkirjoissa riittää. Puhuvia eläimiä hotellityöntekijöinä en muista. Tämän puutoksen täyttää Alex Milway Hotelli Flamingo-sarjalla. Anna Dupont, pieni tyttö, perii isoäidiltään rapistuneen Hotelli Flamingon. 

Ensimmäiseksi palkataan uudet työntekijät (mm äksy kokkipossu ja jokapaikan korjaaja Stella Kirahvi). Seuraavaksi selvitään hotellitarkastajasta ja lopuksi vielä kilpailevan hotellin omistajasta Viljami Villipedosta. Lopuksi seuraa flamingovoimin tuotettu Pinkkien pitkäkoipien kabaree ja Hotelli Flamingo on laukaistu hotellitaivaan kirkkaaksi tähdeksi.

Karnevalliriehassa hotellissa yöpyy Yöeläimet-bändi. Manageri Herra Herttainen on pikemminkin Herra Suuttuinen (lukuhiiren antama uusi nimi). Karnevaalirieha kärsii murskystä ja juhlia jatketaan Annan löytämässä salaisessa Hotelli Flamingon juhlatilassa. Herra Herttaisesta tietysti hankkiudutaan eroon ja bändi alkaa manageroida itseään. Kadulta löytyy vanha lammaskoira, joka saa pestin bändin roudarina. 

Yleensä lukuhiiri lukee tällaiset kirjat alkuperäiskielellä englanniksi, mutta sattuman kautta lukuun päätyivät suomennokset. Hotelli flamingo on hauskaa luettavaa. Se sisältää paljon kuvia ja teksti on helppoa. Kirjasarja soveltuu 6-9 vuotiaille parhaiten. Lukuhiiri luki kirjat ns väärässä järjestyksessä, koska sarjan ensimmäinen kirja ei visuaalisesti iskenyt ja lukuhiiri tarttui näihin vasta, kun alkoi olla pulaa luettavasta.

Nämä ovat selvästi englanninkielisille pienille tytöille tehtyjä kirjoja ja niissä on hieman erilainen maailmakuva kuin tasa-arvoisemmassa Suomessa. On hyvin vaikea määritellä, mistä tämä tunne tarkalleen ottaen tulee. Ehkä olettamuksilla ja karikatyyreillä ratsastetaan liikaa omaan makuun. Jos kirjan eläinhahmot vaihtaisi ihmishahmoihin, en ole ollenkaan varma olisiko julkaisukynnys ylittynyt. 


Alex Milway


Kirjoista tulee massatuotantoon tarkoitetun lasten kirjan olo. Kirjoitetaan henkilöhahamot eläimiksi ja hyödynnetään kaikki mahdolliset kliseet. Kabareetanssija on neiti Pjörfyymi ja katuojasta pelastetaan lammaskoira, joka ”saa tilaisuuden laittaa elämän takaisin raiteilleen”. 

Taitava kustannustoimittaja on huolehtinut siitä, että teksti on kohderyhmälleen sopivaa. Kuvituksen on tehnyt Alex Milway itse. Kannet ovat myyvät ja kirjoja ilmestyy käytännössä heti useampi, jotta saadaan hyödynnettyä kohderyhmän innostus täysimääräisesti ennen kuin kirjoista ”kasvetaan ulos”. Jokin tökkii ja tökkii pahasti.


Alex Milway


Lukuhiiren pisteet sarjan avausosalle on 9 ja Karnevaaliriehalle 10. Itse en näitä lapselle kaupasta ostaisi, mutta kohderyhmälleen nämä ovat innostavia lukukirjoja. Toivoisin kuitenkin, että ennen näitä meillä Suomessa luettaisiin suomalaisten kirjailijoiden monimuotoisempia ja rikkaampia kirjoja, joita löytyy vaikka kuinka paljon. 


Lisää Hotelli Flamingoa löytyy täältä.


Maria


Lukupäivät:

Hotelli Flamingo 29.1.2021

Hotelli Flamingo karnevaalirieha 12.1.2021

Julkaisuvuosi kummallakin 2019, suomennos 2020






Mika Keränen Aavepyöräilijä


Mustiin pukeutunut varas ja punakynän puute

Mika Keränen


”Kuinka paljon suomennoksen taso vaikuttaa kirjaan?”

”Kuinka paljon kustannustoimittaja vaikuttaa kirjaan?”


Näitä mietin Mika Keräsen Aavepyöräilijää silmäillessä. Mika Keränen on suomalainen opettaja-kirjailija, joka asuu, opettaa ja kirjoittaa Virossa. Aavepyöräilijä on siis suomalaisen kirjailijan virosta suomennettu ala-asteikäisille suunnattu etsiväkirja. 

Juoni on perinteinen. Jotain varastetaan ja neuvokkaat lapset saavan varkaan kiinni. Tällä kertaa varkauden kohteeksi joutuu yhden päähenkilön äidin käsilaukku. Varas on mustiin pukeutunut ”aavepyöräilijä”. Varkauksia tapahtuu lisää, mutta sattumalta niistä löytyy nettiin striimattua videokuvaa ja mutkien kautta varas tietenkin jää kiinni ja toimitetaan poliisille. 

Kirja piti pientä lukuhiirtä pihdeissään taitavasti koko päivän, joten tarina on varmasti vetävä kohderyhmälleen. Kirjainkoko on vain hieman aikuistenkirjaa isompi, rivivälit normaaleja. Rivin leveys on normaalia, joten lukutaidon täytyy olla jo vahva tähän kirjaan tarttuessa. Kirjassa on muutamia mustavalkoisia kuvia.


Aavepyöräilijä


Ja sitten itse ongelmaan. Viroa kun en osaa, niin on vaikea sanoa onko paikoittain kehno lause- ja virkerakenne kirjailijan vaiko suomentajan helmasynti. Veikkaan jälkimmäistä. Mieleen tulee väkisinkin, että kirjailijan, suomentajan ja lukijan välistä puuttuu ammattitaitoinen kustannustoimittaja. Kappaleet ovat ajoittain aivan liian pitkiä. 20 rivin kappale on aikuisille tarkoitetussa kirjassa aivan liian pitkä. Lapsille suunnatussa kirjassa se on kömpelö jättiläinen. 


Mika Keränen


Silmä osuu heti pariin virkkeen keskelle sijoitettuun kaksoispisteeseen, jotka olisivat saaneet kokea punakynän mahdin. Neljän rivin virke, jossa on pilkun ja kaksoispisteen jälkeen vielä yksi pilkku ennen kuuluisaa ”mutta” sanaa, ei saa täysiä pisteitä. ”Mutta” tahtoo melkein jokaisen kirjalliseen tuotantoon liiankin kanssa eksyä. Pillkuvirheitä löytyy ja ajoittain teksti on kömpelöä. Väkisin tulee mieleen toimiiko teksti paremmin alkuperäiskielellä. Luultavasti. Kirjan julkaisua ja suomentamista on tukenut Eesti Kultuurkapitaal ja kustantajana on Lector Oy.


Lukuhiiri antoi kirjalle 7 pistettä. Syynä oli se, että kirja ei ollut jännittävä ennen kuin loppua kohden. Tämä on ristiriidassa sen suhteen, että lukuhiirtä ei meinannut saada irti kirjasta enää ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Epäilen vahvasti, että alhaiset pisteet johtuvat kirjan sanataiteellisista puutteita, jotka luultavasti tekivät sen ajoittain hankalaksi lukea. 


Sarjasta on useita kirjoja ja odotamme seuraavaksi ”Salaperäisen kukkavoron” suomennosta luettavaksi. Toivottavasti siinä oli kulutettu enemmän resursseja kielen toimivuuteen.


Maria


Lukupäivä 28.1.2021

Julkaisuvuosi 2020



torstai 28. tammikuuta 2021

Johanna Hulkko Geoetsivät ja kadonnut muinaispurkka

Johanna Hulkko

Geokätköilyä kahdeksassa kattauksessa


Ennen pienen lukuhiiren syntymää päätimme mekin geokätkeilyhuumassa ryhtyä etsimään noita pieniä hyvin, ja usein liiankin hyvin, piilotettuja muovirasioita. Paljon luonnossa liikkuville idea tuntui loistavalta. Totuus oli toinen. Olimme nimittäin verrattain surkeita geokätköjen löytäjiä. Käden työntäminen kaikenlaisiin pieniin rakoihin oli myös epäilyttävää. Mitä jos kiviaidasta löytyy kätkön sijasta käärme tai sormeni tarttuvat johonkin vanhaan purkkaan puistonpenkin alla? Loppujen lopuksi ura geokätköjen parissa tyssäsi varsin lyhyeen. Ehkä joudumme vielä kokeilemaan uudelleen lukuhiiren kanssa. Sen verran innostava Johanna Hulkon geoetsivä-sarja on.


Johanna Hulkko


Tämä kahdeksas osa on muista sarjan kirjoista poikkeava. Lukuhiiri luki sen kaikkein viimeisimmäksi. Kirja sisältää kahdeksan oikeisiin geokätköihin liittyvää salapoliisitarinaa, joiden ratkaisut löytyvät kirjan lopusta. Pulmat olivat lukuhiirelle liian vaikeita ratkaistavaksi ja kirja sopiikin parhaiten hieman vanhemmille yhdeksästä vuodesta eteenpäin. Pieni hiiri on myös pitempien tarinoiden ystävä. Pikkumysteerit voi toki lukea kotisohvalla ilman että nenäänsä ulos pistää, mutta parhaimman ilon saanee, jos pystyy vierailemaan tarinoiden geokätköjen löytöpaikoissa. Jos siis mitään geokätköilystä ymmärtää. 

Lassinlinna


Tapahtumapaikat on valittu kattavasti ympäri koko Suomea ja ne ovat hienoja luontokohteita.  Ainoassakaan en ole koskaan käynyt, mutta meille lähin Lassinlinna voisi olla hyvä retkeilykohde lukuhiirelle isänsä kanssa. Minusta ei taida olla hiihtämään Näsinjärven selkää.

Kaikki geoetsivät on painettu selvällä printillä, reilulla rivivälillä ja varsin maltillisella rivin pituudella ja ne sopivat sen vuoksi myös vähemmän lukeville. Tämän kirjan kuvat ovat värikuvia ja yhtä hauskoja kuin muidenkin sarjan kirjojen. Kirjan lopussa on pieni geokätköilysanasto. Geoetsivät sopivat laajalle lukijajoukolle ja ovat ala-asteikäisten peruslukemistoa. Harmillisesti niitä ei ole suunnitteilla tälle vuodelle lisää kirjailijan kotisivujen mukaan. Toivottavasti eivät sentään tähän jää.


https://www.johannahulkko.fi/


Lukuhiiri antoi 8 pistettä tälle, kun muut geoetsivät ovat 9 pisteen kirjoja. 


Maria

Lukupäivä 28.1.2021.

Julkaisuvuosi 2017


keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Usborne Beginners Nature Luontotietokirjat

Usborne beginners nature


”Olisipa tällaisia ollut silloin kun olin itse lapsi”


”Ympäristöä voi arvostaa vain, jos sen tuntee”


Lapsille suunnattujen englannin kielisten helppojen tietokirjojen maailmassa ei ole enää ollut aukkoa vuoden 2003 jälkeen, kun Usborne kunnostautui julkaisemalla tämän sarjan, jonka vuoden 2013 painos meillä on.


Paketti sisältää 10 helppolukuista, runsaskuvista, mutta yllättävän laajaa tietokirjaa. Monissa muissa lapsille suunnatuissa tietokirjoissa on usein se ongelma, että ne ovat joko liian vaikeaa tekstiä tai sitten niiden tarjoama tieto on liian pinnallista. Nämä ovat täydellisiä. 


Englantia äidinkielenään tai melkein äidinkielenään lukeville nämä soveltuvat heti lukemaan oppimisesta noin 12 vuoden ikään saakka. Vaikka todellisuudessa tietoa näissä on niin paljon, että harva yläasteikäinenkään tietää edes suurinta osaa. 


Kouluenglannin taitajalle nämä soveltuvat jo ala-asteella, jos vaan tiedonjanoa riittää. Ja vanhempaa, joka auttaisi lukemisen alkuun.


Nostan hattua kirjoittajille siitä, että joka sivulla vain muutamaan lauseeseen on saatu vangittua kaikkein olennaisin tieto ja vielä lapsille sopivassa muodossa. Jokaisen kirjan lopussa on vielä muutaman sanan kuvasanasto tärkeimmistä asioista. 


Joka toisella tai kolmannella sivulla on pieni piirretty pilakuva, jotka ainakin meillä osuivat ja upposivat hyvin.






Kirjoissa on sekä upeita monivärikuvia että kauniita piirroskuvia. Kovakantisina ne tuntuvat käteen tärkeiltä ja hienoilta. Kovapahvinen säilytyssokero entisestään lisää ”tärkeän kirjan” tuntua. Myyntihittejän nämä ovat olleet ja ovat edelleen. 


Lukuhiiri antoi pisteet 9-10 ja suosikit olivat Trees ja How flowers grow.







Kirjoja voi lukea lapselle, lapsen kanssa tai sitten tiedonjanoinen lapsi voi lukea itsenäisesti. Asioiden laajentaminen youtuben ja googlen avulla on niin avartavaa, että suosittelisin näitä yhdessä luettavaksi nuoremmassa ikäryhmässä. 


How flowers grow kirjan yhteydessä on kiva katsoa timelapse-video kasvin kasvusta 

https://www.youtube.com/watch?v=w77zPAtVTuI&pbjreload=101

Ja Trees kirjan oravan pesänkuvan yhteydessä vaikka oikea syntymän ihme, kun orava äiti synnyttää pieniä oravanpoikasia.


https://www.youtube.com/watch?v=emDlsuGHkXE


Entä kuinka moni tuntee kopybaran eli vesisian? Tuon kaikkien kaverin, joka voi tehdä krokotiilistakin halikaverin.


https://www.youtube.com/watch?v=zKJJOdW3Jyk



Uutta oli minulle se, että perhosen siivet ovat pienten suomujen peitossa ja perhonen pystyy heiluttamaan siipiään jopa 70 kertaa sekunnissa. Käsittämätöntä.








Joitain pieniä harvoja puutteita toki on. Rainforests kirjan sademetsän kerroksista on the emergent eli ylin latvakerros jätetty pois ja koska kirjat on kirjoitettu koko maailmaa ajatellen, ei niissä toki Suomen luonnon erityispiirteitä käsitellä. Toisaalta minusta se on kirjojen vahvuus, ei heikkous. 


Biologia muuttuu paljon mielenkiintoisemmaksi, kun se käsittelee koko maailmaa. Suuria linjoja, joista voidaan tehdä mikroskooppisia tarkennuksia ihan minne tahansa.



Maria



Viimeisen kirjan lukupäivä 27.1.2021


Julkaisuvuosi 2013




maanantai 25. tammikuuta 2021

Paula Noronen, Tagli ja Telle ostoskeskuksessa, Anna Jansson Emil Wern ja pankkiryöstö, Heli Rantala, Suurenmoinen sitruunaseikkailu

Heli Rantala


Kaksi etsiväkirjaa ja seikkailu Pohjoisnavalla


Paula Noronen, Tagli ja Telle ostoskeskuksessa


Tagli ja Telle

Paula Noronen



”Mä haluan näitä lisää”


” Kyllä Paula Noronen osaa”


Kun kameralla varustettu papukaija piiloutuu Suomen suurimman kakun sisään ja hämähäkkien ilmeet näkyvät suurennuslasilla, on selvää, että naurut on taattu. 

Mahdollinen aikuinen ääneenlukija voi nauraa sille, että ”Päivän täräyttävin” tarjous on ”Kahvi + pulla 2 euroa” tai että retkeilykaupan Otso Eräjormanen mussuttaa ”retkeilyyn tarkoitettua eräpatukkaa” tukevasti tuolillaan.

Mutta kuka onkaan varastanut kalliit belgialaiset erikoismakkarat?

Kirjan juoni on perinteinen. Asioita varastetaan ja viisaat lapset eli Tagli ja Telle (juuri niin Tagliatelle lol) löytävät varkaan neuvokkuudellaan. Tässä kirjassa varas ei kuitenkaan ole rikollinen ja lopulta kaikki päättyy hyvin. 

Paula Norosen Yökoulu-sarja oli pienen lukuhiiren syksyinen suosikki ja tämä sopi hyvin jatkoksi. Kieli on vaikeampaa kuin helppolukuisessa Yökoulussa, mutta ei liian vaativaa. Lauserakenteet ovat yksinkertaisia ja teksti selvää. Rivivälit ovat normaaleja. Monivärikuvat ovat hienoja ja niissä on oma piilotettu huumorinsa. Tämä on kirja, jota aikuinenkin jaksaisi lapselle lukea. Ikäryhmä 7-10 nauttii tästä eniten oman lukutaidon puitteissa. 


Lukuhiiri antoi täydet 10 pistettä ja haluaa näitä lisää.


Lisää Paula Norosen Tagli ja Telle seikkailuja löytyy täältä.



Anna Jansson Emil Wern tutkii Pankkiryöstö



Emil Wern tutkii



Emil Wern on Visbyläinen poika, joka ratkoo ihan oikeita rikoksia kavereidensa kanssa. Emil Wern-kirjoissa on paljon samaa kuin Tagli ja Tellessä. Huumoria löytyy. Hiljaa hihitän lukiessani sunnuntaipilaajasta, joka jaarittelee niin kauan että korviin tulee rakkoja (Oma huomio, seuraavana sunnuntaina lupaan yrittää puhua vähemmän. Ehkä.). Emilin kaveri Sokrates taas on kotiarestissa tilattuaan vahingossa takapihan täyteen hiekkaa. Aivan kuten tämän päivän Iltapulun jutussa eräs julkkis aivan liikaa polttopuita. Viimeistään nyt on selvää kaikille, että kuutio on, todellakin, iso mittayksikkö.


Tässä kirjassa etsitään ihan oikeaa rikollista käyttäen ihan oikeaa etsivän päättelytyötä, joten kirja osuu laajalle ikäryhmälle 7-12. Teksti on selkeää, mutta hieman pidemmillä lauserakenteilla, joten aloittelevalle lukijalle tämä on liian vaikea. Kuvat ovat mustavalkoisia ja niitä on 2020-luvun mittapuulla vähän. Kielikuvia on suomennokseen(kin?) saatu. Vai mitä tuumaatte Euron Kruunu nimisestä sijoitusneuvojasta tai Tia Mia Dieetti nimisestä asiakkaasta? Ja nyt seuraa juonipaljastus. Ryöstäjä ei ole sijoitusneuvoja, vaikka niin voisi luulla. Lukuhiiren pistetytys on 9.


Edit. Tämän ensimmäisen Emil Wern kirjan jälkeen luimme useamman muun ja hauskuudet lakkasivat hauskuttamasta ja kirjoissa alkoi näkyä ikävämpi taustavire. Lisää voit lukea täältä ja 


Heli Rantala Suurenmoinen sitruunaseikkailu




Suuremmoinen sitruunaseikkailu

Heli Rantala





Sitruunaseikkailussa käydään Pohjoisnavalla lohikäärme kaverina. Tuuli maalaa pari jääkarhua iloisilla väreillä, mutta niille tulee vilu ja maali täytyy pestä pois herra Mursun pesusienellä. Milli-lohikäärme viihtyy parhaiten vielä lämpimässä kattilassa ja lopuksi lennetään kotiin, syödään sitruunasta tehty kakku ja voitetaan pierukilpailu. 


Sitruunaseikkailu on juuri sellaista, hieman päätöntä kohellusta, mistä ala-asteikäiset pitävät. Mikään ei ole varmaa, muuta kuin se, että seuraavalla sivulla on lisää yllätyksiä. 

Lauserakenteet ovat selkeitä, kieli hauskaa. Kirja sopii 7-12 vuotiaalle lukutaidosta riippuen. Uuttakin oppii. 8 kuorsaavaa lohikäärmetää kertaa 9 kuorsaavaa lohikäärmettä on yhtä kuin tulipalovaara ja lumikinos voi ottaa punkkarielefantin muodon. Tai tiskiainevaahdosta löytyä joogaava joulutorttu. 

Kirja on juuri sopivaa sanataiteilua, jolla on aikuisen näkökulmasta oikein hyvä ns. kasvattava tai kieltä rikastuttava vaikutus. Kirja on myös kaunis ja lahjakelpoinen. Lukuhiiri antoi 8 pistettä eli hyvä kirja, joka ehkä hieman jäi samalla lukupäivällä Paula Norosen mestariteoksen varjoon.


Maria


Lukupäivä 25.1.2021

Julkaisuvuosi 

Tagli ja Telle ostoskeskuksessa 2017

Anna Jansson Emil Wern tutkii Pankkiryöstö 2010

Heli Rantala Suuremmoinen sitruunaseikkailu 2019



Lasse-Maijan etsivätoimisto, sarjakuvamysteerit, Martin Widmark ja Helena Willis

Varastaisitko puuntaimia? Meille tuli koiranpentu kaksi viikkoa sitten ja kuten arvata saattaa kotona on kaaos ja pentu temppuilee naukkaile...