Mustiin pukeutunut varas ja punakynän puute
”Kuinka paljon suomennoksen taso vaikuttaa kirjaan?”
”Kuinka paljon kustannustoimittaja vaikuttaa kirjaan?”
Näitä mietin Mika Keräsen Aavepyöräilijää silmäillessä. Mika Keränen on suomalainen opettaja-kirjailija, joka asuu, opettaa ja kirjoittaa Virossa. Aavepyöräilijä on siis suomalaisen kirjailijan virosta suomennettu ala-asteikäisille suunnattu etsiväkirja.
Juoni on perinteinen. Jotain varastetaan ja neuvokkaat lapset saavan varkaan kiinni. Tällä kertaa varkauden kohteeksi joutuu yhden päähenkilön äidin käsilaukku. Varas on mustiin pukeutunut ”aavepyöräilijä”. Varkauksia tapahtuu lisää, mutta sattumalta niistä löytyy nettiin striimattua videokuvaa ja mutkien kautta varas tietenkin jää kiinni ja toimitetaan poliisille.
Kirja piti pientä lukuhiirtä pihdeissään taitavasti koko päivän, joten tarina on varmasti vetävä kohderyhmälleen. Kirjainkoko on vain hieman aikuistenkirjaa isompi, rivivälit normaaleja. Rivin leveys on normaalia, joten lukutaidon täytyy olla jo vahva tähän kirjaan tarttuessa. Kirjassa on muutamia mustavalkoisia kuvia.
Ja sitten itse ongelmaan. Viroa kun en osaa, niin on vaikea sanoa onko paikoittain kehno lause- ja virkerakenne kirjailijan vaiko suomentajan helmasynti. Veikkaan jälkimmäistä. Mieleen tulee väkisinkin, että kirjailijan, suomentajan ja lukijan välistä puuttuu ammattitaitoinen kustannustoimittaja. Kappaleet ovat ajoittain aivan liian pitkiä. 20 rivin kappale on aikuisille tarkoitetussa kirjassa aivan liian pitkä. Lapsille suunnatussa kirjassa se on kömpelö jättiläinen.
Silmä osuu heti pariin virkkeen keskelle sijoitettuun kaksoispisteeseen, jotka olisivat saaneet kokea punakynän mahdin. Neljän rivin virke, jossa on pilkun ja kaksoispisteen jälkeen vielä yksi pilkku ennen kuuluisaa ”mutta” sanaa, ei saa täysiä pisteitä. ”Mutta” tahtoo melkein jokaisen kirjalliseen tuotantoon liiankin kanssa eksyä. Pillkuvirheitä löytyy ja ajoittain teksti on kömpelöä. Väkisin tulee mieleen toimiiko teksti paremmin alkuperäiskielellä. Luultavasti. Kirjan julkaisua ja suomentamista on tukenut Eesti Kultuurkapitaal ja kustantajana on Lector Oy.
Lukuhiiri antoi kirjalle 7 pistettä. Syynä oli se, että kirja ei ollut jännittävä ennen kuin loppua kohden. Tämä on ristiriidassa sen suhteen, että lukuhiirtä ei meinannut saada irti kirjasta enää ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Epäilen vahvasti, että alhaiset pisteet johtuvat kirjan sanataiteellisista puutteita, jotka luultavasti tekivät sen ajoittain hankalaksi lukea.
Sarjasta on useita kirjoja ja odotamme seuraavaksi ”Salaperäisen kukkavoron” suomennosta luettavaksi. Toivottavasti siinä oli kulutettu enemmän resursseja kielen toimivuuteen.
Maria
Lukupäivä 28.1.2021
Julkaisuvuosi 2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti