lauantai 13. maaliskuuta 2021

Merja Jalo ja Marvi Jalo, Jesse keskiaikakoira

Merja Jalo ja Marvi Jalo




Toimivaa tyttödialogia ja Suomen keskiaikaa


Koiratytöt-sarjan ensimmäinen kirja on kirjoitettu 2004 ja tämä keskiaikaisille markkinoille sijoitettu Jesse-kirja on sarjan 29. osa. Jenna ja Hannele seikkailevat sarjassa Turun maisemissa yhdessä Jennan Jesse-koiran ja Hannelen hoitaman Cici-koiran kanssa. Sivuhahmoja on useampia sekä ihmisiä että koiria. Ja muutama sika.


Tytöt näyttelevät keskiaikaisilla markkinoilla, Jesse ottaa karanneet siat kiinni ja pari varastakin napataan siinä sivussa. Pääosa on kuitenkin tyttöjen ja heidän kavereidensa välisessä dialogilla. Dialogi on sujuvaa, joskin omaan korvaan särähtää puhekieli eli ja ”mä”ja ”sä”. Parhaiten kirjan dialogi taitaakin toimia Etelä-Suomen murrealueilla. 


Vaatteet ja ulkonäköasiat kuvaillaan ja hiusten kampaaminen sekin saa omat virkkeensä. Vaikkakin vain muutaman harjanvedon verran. Tytöt ovat aikaansaavia ja reippaita ja varmasti samaistuttavia. Mutta vaikka toimintaa ja kohellustakin on, tämä tuntuu ensimmäiseltä lukuportaalta kohti naisille suunnattuja puoli-romanttisia kirjoja, joihin itse kyllästyin jo aika nuorena aikuisena.


Pieneltä lukuhiireltä meinasi jäädä koko kirja kesken puoliväliin, sen verran tylsä se hänestä oli. Lukuhiiri valitti juonen puutetta ja hiiripisteitä kirja sai 7. Kirja on enemmän sinänsä erittäin hyvin kirjoitettua dialogia eikä siinä ole suurta alkua, tarinaa ja loppua. 


Se on kuin elämän virtaa ja sopii tytöille, jotka arvostavat tyttömäisen elämän kuvausta ja kaveridialogia. Minulle tulee muistoja lapsuudessa lukemistani Tiina-kirjoista, joskin ne eivät silloin tuntuneet yhtään tylsiltä. 


Me lukuhiiret taidamme olla enemmän toiminnan, dekkareiden ja fantasian ystäviä. Ellei nyt oteta huomioon minun lemppareitani, kulttuurihistoriaa ja antropologiaa.


Koiratytöt -sarja


Adlibris antaa kirjan suositusiäksi 6-9 vuotta, mikä tuntuu hyvin oudolta. Teksti on normaalin kokoista, rivivälit vain himpun normaalia paksummat ja rivinleveys normaali. Sivuja on 107 ja kuvia ei ole. Kuinka moni 6-7 vuotias pystyy lukemaan tällaista kirjaa? 


En oikein osaa kuvitella tätä vanhemman lapselleen ääneen lukemana. Kuusivuotiaana tämä olisi hyvinkin saattanut olla pienen lukuhiiren lemppari. Mutta ei enää nyt 8-vuotiaana.


Suurin paperisen kirjan lukijakunta löytynee rauhallisista ja eläinrakkaista 8-10 vuotiaista tytöistä. Koska Jalosten kirjasarjoissa on kirjoja yhteensä kymmenittäin, täytyy näiden olla suosittuja kirjoja, vaikka meille tämä ei maistunutkaan. 



Maria



Lukupäivä 13.3.2021

Julkaisuvuosi 2021


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Kirja-arvostelu, kirja-arvio

torstai 11. maaliskuuta 2021

Anna Jansson Emil Wern tutkii Merirosvosaari ja Kummitustalo

Anna Jansson


Nyppiviä lastenkirjoja


Kun jokin alkaa nyppiä, niin se todellakin alkaa nyppiä. Anna Janssonin kirjat nostavat minulla selkäkarvat pystyyn. Tai no, ei minulla taida olla selkäkarvoja, mutta jos olisi niin ne nousisivat yksi kerrallaan tikkusuoriksi ja ojentautuisivat kohti taivasta joka kerta, kun avaan Emil Wernin kirjan. Pahaksi onneksi pieni lukuhiiri pitää Janssonin kirjoista, joten tässä sitä ollaan. Karvat pystyssä.

Hedwig omistaa kummitustalon, jonne Emil kavereineen menee yökylään. Vieraat ovat kummitusintoilijoita ja kaikenlaista outoa tapahtuu. Järkevät lapset eivät usko kummituksiin. Tapahtumille on löydettävä selitys. Kummittelun takana on Hedwig itse, joka kaipailee itselleen lisää vuokratuloja. Ja mikä toimisikaan paremmin kuin pieni kummitustarinan pullistelu yhdistettynä pikkuhuijauksiin?


Merirosvosaaressa Emilin koululuokka lähtee retkelle Märta-opettajan johdolla Gotska Sandön saarelle. Mukaan lähtee epäilyttävää porukkaa ja kesken retken kaikki ruoat ja juomat varastetaan. Syyllinen on valesotilas Sven, joka paljastuu vallan kamalaksi tapaukseksi. Märta-opettaja on joskus ollut kihloissa Svenin kanssa ja Svenin tarkoitus on toimia pelastavana enkelinä ja palauttaa Märtalle itse ryöstämänsä ruoat ja juomat. Sven jää kiinni ja telkeää lapset yhdessä Märtan kanssa vajaan. Vajasta päästään kaivamalla pois. Lopuksi Emil johdattaa Svenin samaan vajaan, keplottelee itsensä vajasta pois ja telkeää Svenin sisään odottamaan poliiseja.


Svenistä nousee kaikuja kunnon perheväkivaltapsykopaatista. Märta on onnekseen noudattanut kuuluisaa ohjetta ”Run, Forrest, run” ja purkanut kihlauksen. Onnekseen. 


Teksti on jouhevaa ja helppolukuista. Kirjasinkoko on reilu, rivivälit samoin ja rivinleveys maltillinen. Aivan juuri lukemaanoppineelle nämä eivät sovi, mutta aika pian näihin voi tarttua. Mustavalkoinen Mimmi Tollerupin kuvitus on vauhdikasta.


Valitusvaroitus eli hyvät, pahat ja luuserit


Ja sitten siihen nyppimiseen. Emil Wern kirjoissa on hahmoja, joiden kirjoittaminen kertoo jotain kirjailijasta. Eikä oikein mitään hyvää. 


Jansson jakaa Emil Wern-kirjoissaan hahmot karkeasti kolmeen ryhmään. Hyviä ovat esimerkiksi Emil ja Emilin poliisiäiti ja pahoja valesotilas Sven. Luusereita ovat sunnuntaipilaajan ja Sokrateksen kaltaiset surullisen hahmon ritarit. 


Sunnuntaipilaaja on yksinäinen vanhainkodissa asuva mummo, joka käy joka sunnuntai kutsumattomana vieraana Emilin kotona. Emilin äiti tarjoaa säälikahvit ja Emil (ja kirjailija) ristii mummon sunnutaipilaajaksi. Sokrates on puhelias, vähän hölmö poika, jolla on tukikaulus. 


Anna Jansson

Emil Wern



Kumpikin näistä hahmoista on piirretty ylipainoisiksi, puheliaiksi ja vähän tyhmiksi. Sokrateksen tukikauluksesta revitään huumoria joka kirjassa ja merirosvosaaressa selviää, että Sokrates pissaa öisin housuihinsa. Olisi todella virkistävää, jos housuihin pissaavaa poika olisi joku muu kuin hieman typerä tukikaulusta pitävä pullukka.


Minä en kaipaa tällaisia hahmoja kirjoihin ollenkaan. Tekee pahaa, kun naurua revitään toisen sairauksista. Tukikaulus tarkoittaa jatkuvia kaulakipuja, mutta se sivuutetaan kirjassa tyystin. Emil ja Emilin äiti voivat kirjoissa tuntea olevansa parempia kuin luuserit, joita säälistä autetaan ja joita säälistä siedetään. Missä aito empatia? Mikä motivaatio kirjailijalla oikein on?


Pieni lukuhiiri antoi kirjoille arvosanoiksi 9 ja 10. Valitettavasti lukuhiiri lukee luultavasti loputkin Janssonit. Kuten moni muukin lapsi. Minä kuulen Janssonin äänessä koulukiusaajan, joka kiusaa omia hahmojaan ja lopussa yrittää tehdä niille jonkun siedettävän positiivisen käänteen, jotta voi tuntea hyvää omaatuntoa ja paremmuuden tunnetta.


Lisää Anna Janssoneita löytyy täältä, 


täältä 


ja täältä. 



Maria



Lukupäivä 2.3.2021

Julkaisuvuodet 2012 ja 2013


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit,  kirja-arvio, arvostelu

Martin Widmark Lasse-Maijan Etsivätoimisto: Sirkuksen arvoitus, Eläinpuodin arvoitus ja Linnan arvoitus

Martin Widmark

Kaikki suklaa ei sula suuhun ja pari muuta Widmarkia



Widmarkin kirjat ovat kultakaivoksia pienille etsivänaluille. Jokaisessa kirjassa on riittävän uskottava juoni ja selkeää etsiväntyötä. Epäiltyjä on muutama, joista kuka tahansa voisi olla syyllinen. Todellinen syyllinen paljastuu Lassen ja Maijan nokkeluuden perusteella.


Sirkuselämä ja koulun kaipuu


Sirkuksen arvoitus on yksi sarjan vanhimmista kirjoista. Sirkuksessa on taskuvarkaita ja poliisimestari tarvitsee Lasse-Maijan Etsivätoimiston apua syyllisen löytämiseen. 


Mielikuvituksellinen rikos on suoritettu kiinnittämällä varastetut tavarat helium-täytteisiin ilmapalloihin ja antamalla niiden nousta sirkusteatterin keskikohdan reiän kautta katolle, josta sirkustirehtöörin tytär apinoineen ne kerää. Kukaan ei ole huomannut mitään, koska rikokset on tehty juuri silloin kun katsojilla on jännimmät paikat. 


Sirkuksen arvoitus


Ja kaikki sen takia, että tyttö haluaa kouluun. Elämä sirkuslaisena on tylsää ja loputonta kiertelyä. Alaikäisenä pieni varas saa rikokset anteeksi ja häntä odottaa valoisa tulevaisuus matematiikan ja äidinkielen kokeiden parissa ihan oikeassa koulussa.


Uneliaita eläimiä ja valvovia teinejä


Eläinpuodin arvoitus on myös mustavalkokuvitettu vanhempi kirja (ruotsiksi 2007, suomennos 2012). Siinä selvitetään uneliaiden eläinten ongelmaa. Eläinpuodin eläimet nukkuvat kaikki päivät. Miksi? 


Martin Widmark


Myrkkyä epäillään, mutta todellisuudessa syyllinen on eläinkaupan uuden työntekijän koira, joka pitää eläinparat pelossa ja hereillä kaikki yöt sillä aikaa kun koiran omistaja tsättäilee kuulokkeet päällä eläinkaupan tietokoneella. Ei ihme, jos teiniä väsyttää päivällä. Saati eläimiä. Ruutuaikasuositukst eivät taida ihan toteutua.


Rahankeruuta suklaan voimin


Linnan arvoitus on sarjan uudempaa osaa. Alkuperäiskielellä se on ilmestynyt 2017 ja suomennos 2019. Helena Willisin kuvat ovat päivittyneet värikuviksi ja niiden määrä on vähän kasvanut. Kirjan leveys on kasvanut sentin, mutta se sentti on siirtynyt suurempiin marginaaleihin. Teksti on edelleen helppolukuista ja isoa sekä rivivälit suuria. Rivillä on noin 5 sanaa.



Martin Widmark


Linnan arvoituksessa ollaan huijausten ytimessä. Kreivi von Farssi kärsii akuutista käteispulasta ja myy kaupunkilaisille olemattoman suklaaplantaasin osakkeita. Myynti tehdään kunnon verkostomarkkinoinnin myyntikokouksen tyyliin. Suklaata virtaa ja puitteissa on pistetty parasta. Köyhtynyt kreivi on siirtänyt kaiken jäljellä olevan omaisuutensa pariin huoneeseen ja esittää rikasta. 



Martin Widmark


Vallilan asukkat lankeavat rikkauksien saamisen imuun ja pistävät nimiään papereihin tietämättä asioiden todellista laitaa.


Martin Widmark

Lasse ja Maija eivät ole huijattavissa vaan ymmärtävät että kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa. Suklaat on haettu paljousalennuksella paikallisesta marketista, mutta aikuiset eivät sitä hoksaa. Kreivi saadaan kiinni ennen karkumatkaa ja sopimukset revitään. 


Tarinan opetus on se, että kaikkea ei pidä uskoa, vaikka se kuinka kauniissa kuorissa tarjottaisiin.


Lasse-Maijan Etsivätoimisto on yksi pienen lukuhiiren lempisarjoista. Kirjat ovat täyden kympin kirjoja, joita voi lukea useamman kerran. Helppolukuisina niihin voi tarttua heti lukemaan oppimisen jälkeen. Varsinkin Linnan arvoitus on kirja, jota olisi kiva lukea lapsen kanssa yhdessä vaikka vuorolukuna, jos kokonaiseen kirjaa tarttuminen tuntuu vielä liian hankalalta. 


Monissa lastenkirjoissa ajatellaan myös aikuisten lukijoiden viihtyvyyttä ja Linnan arvoitus on hyvä esimerkki kirjasta, josta myös aikuinen löytää elämää suurempia viisauksia. Seuraavan kerran, kun lomaosakemyyjät soittavat tai puolitutun tuttu markkinoi seuraavaa pyramidihuijausta, voi hymyillä mielessään muistaen rahattoman kreivin suklaahuijauksen samalla kun kauniisti kieltäytyy ilmaisista lounaista. 


Lisää Widmarkin erinomaisten kirjojen arvioita löytyy täältä

ja täältä.


Koulun arvoitus


Hetki on koittanut


Maria



Ensimmäiset lukupäivät 3.8.2020, 4.10.2020 ja 23.10.2020

Julkaisuvuodet 2009 (2003), 2012 (2007) ja 2019 (2017)

Kuvittaja Helena Willis


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/?m=1

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Kirja-arvio, arvostelu

keskiviikko 10. maaliskuuta 2021

National Geographic Kids, Little Kids First Big Book of the World / Ensimmäinen kirja maailmasta

 

National Geographic Kids


Maistuvaa maantietoa ja assosiaatioiden rakentelua


National Geographic Kids ja Usbornen luontotietokirjasarja ovat luonnontieteiden lempisarjamme. Joskus kauan kauan sitten omassa nuoruudessani maantieto opetettiin pieninä osakokonaisuuksina. Tänä vuonna Suomi ja seuraavana vuonna Pohjoismaat. Kolmantena ehkä Eurooppa ja vasta sitten muu maailma. Eikä se toiminut kovin hyvin. Kokeiden jälkeen unohdin suurimman osan.


National Geographic Kids kirjat lähtevät tyystin toisesta lähtökohdasta. Tavoitteena on opettaa kerralla koko laaja kokonaisuus. Ei täydellisesti eikä tarkasti, vaan assosiaatiotekniikkaa käyttäen suuremmasta pienempää kohti käyden. 


Little Kids First Big Book of the World (suomennettuna Ensimmäinen kirja maailmasta) on suunnattu virallisesti 5-8 vuotiaille, mutta se sopii myös vanhemmille lapsille. Erityisesti jos kirjaa halutaan käyttää englannin kielen harjoitteluun. 


Se käsittelee käytännössä koko maapallon. Kaikki mantereet, kaikki maat, pinnan muodot, nähtävyydet ja eläimet. Tavoitteena on luoda koko aihealueelle kuvin assosiaatioita, joiden kylkeen on helppo rakentaa pienempiin yksityiskohtiin meneviä tietoja lapsen kasvaessa.


Asiaa voisi kuvata vaikka niin, että otetaan iso valkoinen lakana ja kuvitellaan, että se on koko maailma. Vanhanaikaisella tekniikalla opetettaisiin sieltä ensin se pieni Suomi-nurkka, sitten siitä vierestä ne Pohjoismaat jne jatkaen kohti koko maapalloa.


National Geographicissä laitetaan kuvia koko lakanan alueelle kattaen koko maailman. Seuraavana vuonna vahvistetaan muistijäljet ja tarkennetaan niiden viereen lisää tietoa. Ja näin jatketaan, kunnes koko lakana on täynnä. 


Tällaiselle opetustekniikalle on varmasti olemassa joku hieno nimi, mutta kun en ole opetusalan ammattilainen, en sitä tiedä. Ehkä joku lukija tietää ja ystävällisesti lisää kommentteihin?


Kirjan voi antaa lapselle selailtavaksi, mutta se sopii erinomaisesti opetuskäyttöön. Kiitos koronan olen saanut itse perehtyä opettamiseen kotikoulussa ja aikuista kyllä opettamiseen tarvitaan. Aikuisen pitää myös etsiä sopivat youtube-videot ja tehdä lapselle ajattelemaan ohjaavia kysymyksiä, jotta muistijälki todella jäisi. 


Ihminen oppii parhaiten silloin kun hän haluaa oppia. Silloin kun opetettava asia kiinnostaa. Maantiedossa se ei ole vaikeaa. Mikä voisikaan olla mielenkiintoisempaa, kun alueena on koko maapallo ja käytettävissä kirja, jossa on loistavia kuvia ja lisäksi koko netin visuaalinen maailma?


Big book of the world on jaettu mantereisiin. Jokaisesta mantereesta käsitellään maat, pinnanmuodot, eläimet, säät, ihmiset ja nähtävyydet. Lopuksi on hauskoja aktiviteettejä, jotka tosin olivat suunnattu enemmän ikäsuosituksen alempaan päähän. 


Tekstiä on hyvin vähän ja se on isoa. Todella isoa. Tekstiä on niin vähän, että netin lisätietoja kannattaa käyttää hyväksi varsinkin ikähaitarin ylemmässä päässä, muuten kirjan anti jää pienemmäksi. Kuvat ovat loistavia ja niihin kannattaa paneutua. Ne eivät ole vain kuvia vaan ne ovat niitä muistijälkiä, joihin on tarkoitus koko maailman hahmottaminen kiinnittää. 


Little Kids First Big Book of the World


National Geographic Kids



Australian yhteydessä olemme tutustuneet tietenkin Uluruun.


Crown-of-thorns sea star puolestaan on koralleja tuhoava meritähti.


Ihastelimme söpöjä vesinokkaeläimiä, jotka muuten ovat nisäkkäitä, jotka munivat munia. Aina oppii uutta.


Ja mittailimme vallabeiden kokoa ja totesimme, että kenguru pystyisi hyppäämään pienen asuntomme keittiöstä aivan olohuoneen takaseinään.


Luimme kirjan yhdessä ja opin itsekin paljon. Ajauduimme erilaisille sivupoluille ihmettelemään tätä maailmaa aivan yhtä innoissamme. 


Tällaiset kirjat saavat vain huokaisemaan, kuinka ihanaa on se, että olemme niin etuoikeutettuja, että meillä on kirjoja ja netti. Ja kiitos koronan, meillä on myös aikaa, tuota ennen koronaa niin kortilla ollutta maailman tärkeintä luonnonvaraa.



Maria


Lukupäivä 10.3.2021

Julkaisuvuosi 2015


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com


Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

tiistai 9. maaliskuuta 2021

Martin Widmark Vankilan Arvoitus, Lasse-Maijan etsivätoimisto

Martin Widmark


Vankilapako ja kuinka se järjestetään

 

Oletko koskaan miettinyt, kuinka usein rikolliset kostavat rikosetsiville kiinni jäätyään? Minä olen. Vastausta ei minulla ole, ellei joku lukija satu tuntemaan todellisten rikosetsivien maailmaa ja ystävällisesti kommentoi tähän tekstiin. 


Varmaa on, että vankilaan en haluaisi mennä rikollisia tapaamaan. Varsinkaan, jos olisin oikea etsivä ja konnat telkien taakse alunperin pistänyt.


Pientä hermostumista on ilmassa, kun Lasse ja Maija kutsutaan avustamaan aiemmin nappaamiensa rikollisten Hamlet-näytelmää Vallilan vankilaan. Kutsun esittäjä on aina hyvään uskova Pappi, kirjan rikosseuraamustyöntekijä. Hermostus on turhaa, sillä nämä vangit eivät kanna kaunaa. Ja miksi kantaisivatkaan, kun suuren vankilapaon suunnitelma on jo tehty. 



Lasse-Maijan etsivätoimisto


Puhdetyöt (puutarhanhoito, siivous ja puutyöt) ovat olleet vain silmänlumetta. Ahkeran rumpujen soiton melun turvin ovat vangit kaivaneet tien vapauteen. 



Martin Widmark


Kesken Hamlet-näytöksen salaluukku avautuu ja Hamlet, Ofelia ja Kuningas eli vanhat tutut Wille Waude, Ahti Manner ja rehtori Ahola katoavat sulassa sovussa kohti kaivamaansa pakotunnelia ja vapautta. Pako onnistuu ja jopa Lasse ja Maija ovat ymmällään. 


Pakoauto jää kuitenkin tyhjäksi, koska eläinkauppaan on iskenyt salama aiheuttaen tulipalon. Empaattiset vangit uhraavat vuosien työn ja unelman ennenaikaisesta vapaudesta kuluttamalla kallisarvoista aikaa pelastuspuuhiin. Ja tietenkin jäävät kiinni. Näin käy tie takaisin tiilenpäitä lukemaan. 


Hyvä omatunto lämmittää sydäntä paremmin kuin vuosien vapaus. Voi kunpa moni oikea rikollinen ajattelisi samalla tavalla.


Vankilan arvoitus


Lasse-Maijan etsivätoimiston kirjat ovat kestohittejä lukemaan oppineiden keskuudessa. Tekstiä on vähän, se on selkeää ja reilun kokoista. Rivinvälit ovat isoja ja rivillä yleensä vain 4-5 sanaa. Kuvia on paljon ja jokaisella aukeamalla. Helena Willisin kuvitus saattaa jakaa lukijoita, mutta Widmark osaa rakentaa tarinansa hyvin. 


Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 10 pistettä ja sarja on yksi lukuhiiren lempisarjoista. Ja näitä riittää. Widmark on kirjoittanut sarjaan peräti 27 kirjaa ja alkupään kirjoista on ehditty ottaa jo uusia painoksia. 


Lasse-Maijan etsivätoimisto sopii laajalle lukijajoukolle 1-3 luokkalaisia heti lukemaan oppimisen jälkeen. Nämä ovat ymmärrettävästi monen suosikkeja ja kirjastossa kirjoihin on usein varauksia. Eikä ihme. Kertakaikkisen hyviä kirjoja!


Suosittelen tutustumaan myös Widmarkin hieman unohdetumpaan sarjaan Kauhuagentti Nelli Rapp. Nelli Rapp -kirjat ovat tekstiltään ehkä jopa vielä hauskempia, mutta kuvitukset ovat mustavalkoisia ja niitä on vähemmän. Lisää Lasse-Maijan etsivätoimiston kirjoja löydät täältä.



Maria



Ensimmäinen lukupäivä 29.9.2020

Julkaisuvuosi 2017 (ruotsiksi 2015)


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Kirja-arvio, arvostelu

maanantai 8. maaliskuuta 2021

Jens Lapidus Tillilän liiga, Museokeikka

 

Jens Lapidus

Pikkumahtailijoille ja wannabe koviksille



Joonatan on yksinäinen keksinnöistä kiinnostunut poika, jonka elämä avautuu uudelle tasolle, kun luokalle saapuu Zasha eli ”Z”. Zashalla on leveä hymy ja hän osaa ottaa yleisönsä. 


”Ihan vain tiedoksenne, että minä olen yksi maailman seitsemästä fiksuimmasta ihmisestä” Z


Tillilän liiga


Zasha pummaa Joonatanilta rahaa ja pian on ”Tillilän liigaksi” nimetty duo valmis. Zasha sanoo, mitä tehdään ja Joonatan tekee. Marssijärjestys on alusta asti selvä.


Ärsyttävän luokkakaverin kotoa käydään varastamassa kasa pyyhekumeja, mutta se on pientä museokeikan rinnalla. Tillilän liiga paljastaa kultaisen kurkun varastajiksi kaksi vartijoiksi pukeutunutta pitkäkyntistä. Samalla Zasha todistaa isänsä syyttömyyden, mikä tarkoittaa isälle laillista vankilasta poistumista.


Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 7 pistettä. Varkaiden kiinnisaamiseen johtava juoni oli toimiva, mutta Zasha eikä koko kirja ollut pienen lukuhiiren mieleen. En voi muuta kuin olla täysin samaa mieltä. Zasha on juuri sellainen pikkukovis, joka naurattaa luokkaa ja jonka motivaatiot ja tekemiset ovat vähintään kyseenalaisia. Pummaukset, pienet huijaukset ja varastaminen ovat keinoja muiden keinojen laatikossa. 


Näiden Zashojen sisällä on usein epävarma ja ehkä koviakin kokenut poika, mutta koviksen imu on vetävä. Joonatan tyytyy sidekick-osaansa mukisematta. Työhevosia tarvitaan aina ja tosielämän Zashat kyllä tietävät keistä pääsevät eniten hyötymään.


Jens Lapidus on ruotsalainen asianajaja ja dekkarikirjailija, joka Wikipedian mukaan käyttää kirjoistaan nimeä ”Stockholm noir”. Teoksien nimet ”Rahalla saa (Snabba cash)”, ”Siisti kosto (Aldrig fucka upp)” ja ”Luksuselämää (Livet de luxe)” eivät houkuttele minua lukemaan. Ei liene epäselvää Tillilän liigan jälkeen, että tämän kirjailian kirjalliset tuotokset eivät ole minua varten. 


Mutta on tälläkin kirjalla oma kohderyhmänsä. Nimittäin ne koululuokan Zashat ja kovis-wannabet, jotka tarvitsevat kirjan, johon samaistua ja joka on oman maailmankuvan mukainen. Tosin harvemmin ne tyypit kirjoja vapaaehtoisesti lukevat. Hyvästä lukutaidosta on yksilölle kuitenkin aina hyötyä. Vaikka se hyöty kuluisikin aikuisena aina seuraavan keikan suunniteluun. Tai jonkun talousrikoksen tai pyramidihuijauksen läpivientiin.



Maria



Lukupäivä 8.3.2021

Julkaisuvuosi 2021 (Dilstaligan 2020)


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogit, kirjablogi, kirja-arvio, arvostelu

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Paula Noronen Tagli ja Telle Tehtävä Kuvauspaikalla

Paula Noronen


Muista mitä lupaat tai menneisyytesi ottaa sinut kiinni


Taglin ja Tellen päivä kirkastuu, kun Ostoskeskus Muhkuun tulle ihka oikea elokuvan kuvausryhmä. Muhku pääsee toimintaelokuvan taustaksi, koska Muhkun jalokivikauppias Roleksinen omistaa sellaiset timanttikorvakorut, että hienompia ei ole nähty. Itse Ruotsin kuningatar on niitä lainannut, mutta nyt niille on enemmänkin kysyntää sillä kaupunginjohtaja Merja Puumalainen aikoo ilmoitusluontoisena asiana lainata niitä kihlajaisjuhliinsa. 


Kuvauksissa kaikki menee pieleen. Hissi jumittaa ja kaikki kuvausryhmän jäsenet saavat hampaansa sinisiksi. Kuvauksista uhkaa muodostua pannukakku, joten Taglin ja Tellen on tartuttava toimeen. Kuka on syyllinen? 


Ja nyt pääsemme unohdettuihin lupauksiin. Puumalainen on erehtynyt lupaamaan sydämensä jalokivikauppias Roleksiselle. Lupauksesta on aika paljon aikaa sillä erehdys on tapahtunut jo nelivuotiaana päiväkodissa. Lupaus on lupaus, tuumaa Roleksinen ja ottaa tähtäimekseen kihlajaisjuhlien pilaamisen. Pahaksi onneksi Puumalainen on menossa naimisiin elokuvan miespäätähden Kristo Heikkisen kanssa, joten elokuvatuotantokin saa tuta Roleksisen mustasukkaisen kostonhalun. Neiti Puumalainen ei tietenkään muista koko Roleksista.



Tagli ja Telle tehtävä kuvauspaikalla


Tagli ja Telle selvittävät syyllisen ja saavat Roleksisen katumaan toilailujaan. Seppo-papukaija vapautetaan Roleksisen vankeudesta. Tagli ja Telle saavat 2000 vahingonkorvauksia ja sekä elokuva että kihlajaisjuhla saadaan kunnialla päätökseen. Reijo Roleksinen saa anteeksi ja toivottavasti oppii jotain. Lupaus on lupaus, mutta lupaustakaan ei pitä ottaa liian tosissaan. Reijoa ei lähetetä terapiaan pohtimaan sairaalloista omistushaluaan, vaan kaikki saavat kakkua ja paljon.


Tehtävä kuvauspaikalla on Tagli ja Telle sarjan kolmas osa ja julkaistu vuonna 2018. Kuvitus on Oili Kokkosen ja miten hieno kuvitus onkaan! Tämä kirjan tenho perustuu yhtä lailla Norosen hulvattomaan huumoriin kuin Kokkosen mielettömään kuvitukseen. Kuvituksessa on ihana kaavakuva kauppakeskus Muhkusta. Tässä kirjassa nähdään myös Tagli ja Tellen kodin pohjapiirros. 


Paula Noronen


Iso lukuhiiri nauroi erityisesti Ruotsin kuningattaren kuvalle, joskin siihen olisi voinut lisätä vielä leveämmän suun kasvojenkohotusleikkauksen jäljiltä. Lautasella on tietenkin prinsessakakkua.



Paula Noronen


Pienen lukuhiiren lempikuva oli Seppo Papukaijan aamuleivän teko. Hygieniapassit lentävät romukoppaan kun Seppo tekee itselleen voileipää. Papukaija levittää margariinin nokallaan ja raapii jaloillaan juuston päälle. Seppo näyttää ruoanlaittotaitojaan ymmärrettävästi vain silloin, kun vanhemmat eivät ole kotona.



Tagli ja Telle



Tagli ja Tellen teksti on nopeatempoista ja hauskaa. Vasta lukemaan oppineelle kirjasinkoko on vähän pientä, joskin fontti on selkeää sans-serif tyyppistä eli ilman ylimääräisiä vaakaviivoja. Ellei sitten vanhempi lue yhdessä lapsen kanssa, mitä suosittelen sillä kirja on hauska myös aikuiselle. 


Rivivälit ovat hieman normaalia suurempia ja rivinleveys on normaali. Kohderyhmä on laaja 7-11 riippuen lukutaidoista. Kuvia on paljon ja on vaikea kuvitella, että kukaan lapsi pystyisi jättämään kirjan kesken. Mutta makuasioitahan nämä ovat. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 10 pistettä.


Miksi, oi miksi, Paula Noronen ja Oili Kokkonen eivät ole tehneet näitä enempää?


Tagli ja Telle sirkussaarella 

Tagli ja Telle Ostoskeskuksessa



Maria



Lukupäivä 1.3.2021

Julkaisuvuosi 2018


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/?m=1

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit, kirja-arvio, arvostelu

Lasse-Maijan etsivätoimisto, sarjakuvamysteerit, Martin Widmark ja Helena Willis

Varastaisitko puuntaimia? Meille tuli koiranpentu kaksi viikkoa sitten ja kuten arvata saattaa kotona on kaaos ja pentu temppuilee naukkaile...