lauantai 6. helmikuuta 2021

Enid Blyton Faraway Tree Adventures

Enid Blyton


Katastrofi. Näitä ei ole suomennettu.



Joskus sitä miettii, miksi jotain kirjaa ei ole suomennettu. Blytonin Faraway tree on sellainen kirjasarja. Alkuperäiseen sarjaan kuuluu kolme kirjaa: the Faraway Tree, Wishing Chair ja the Enchanted Wood. Kirjat ovat Blytonin mielikuvituksen värikkäimpiä kukkia ja nämä uudistetut erilliseksi kirjasarjaksi vetävällä kuvituksella kirjat yksiä parhaimmista lastenkirjoista, mitä olemme tavanneet. Lukuhiiripisteet tietenkin täysi kymppi.


Miten näitä sitten kehuisi? Tarinat ovat mielikuvituksellisia, järjettömän hauskoja, jännittäviäkin, mutta päättyvät aina turvallisen hyvin. Kuvat ovat hauskoja, värikkäitä ja moderneja. Teksti on selkeää ja helppolukuista. 


Perusjuoni rakentuu lumotun metsän keskellä olevaan puuhun, jossa asuu kaikenlaisia outoja hahmoja goblineita, haltioita, keijuja, yksi kuupäinen mies ja yksi, joka pukeutuu patoihin ja kattiloihin. Ison puun yläosasta lähtee portaat toisiin maailmoihin, jotka vaihtuvat joka päivä. Ja nämä maailmat ovat järjetöntä mielikuvitusta täynnä. 


Faraway Tree Adventures



Kirjan lapsisankarit muuttavat metsän lähelle ja löytävät puun. Yhdessä puun asukkaiden kanssa he kipuavat tikkaat kuin Jaakko pavunvartta pilven lävitse uusiin maailmoihin. Ja joutuvat kaikenlaisiin vaikeuksiin, jotka tietenkin aina järjestyvät. 


Harvoin voi nauraa niin makeasti kuin näiden kirjojan kanssa nauroimme. Mitä tuumaatte syntymäpäivämaasta, jossa voi toivomuskakkua syödessä toivoa mitä tahansa? Varsin ihanaa. Paitsi, että kun satut pohtimaan kalastusta,  lentää koko pöytä seurueineen autiolle saarelle, jossa on kasa onkia pystyssä odottamassa innokkaita kalastajia.


Tai maasta, jossa lelut elävät ja ottavat vangiksi huonosti käyttäytyvät lapset? Tai unimaasta, jossa on lähes mahdotonta pysyä hereillä ja kaikki näkevät samaa unta. Poliisit itkevät uima-altaan täyteen kyyneliä ja sitten hyppäävät sinne muuttuen kaloiksi.


Enid Blyton

Faraway Tree Adventures



Enid Blytonin mielikuvitus on rajaton. Mielikuvituksen kuningatar. On suuri sääli, että näitä mestariteoksia ei ole suomennettu. Voi Egmont, mikä puute!


Maria


Viimeisen lukupäivä 3.2.2021

Julkaisuvuosi 2016, 2017

Harriet Muncaster Mirabelle Gets up to Mischief

Mirabelle gets up to Mischief

Vauhdikkaille tytöille, jotka eivät malta totella.


Ehkä tunnet jo Isadora Kuun (Isadora Moon), pienen tytön, jonka äiti on keiju ja isä vampyyri. Isadoralla on serkku, Mirabelle, jonka äiti on noita ja isä keiju. Mirabelle on selvästi tullut äidin puolen sukuun sillä Mirabellessa asuu pieni kapinallinen, joka on riskinottaja eikä aina niin kovin rehellinen.

Tämä on Mirabellen ensimmäinen kirjallinen seikkailu. Mirabelle turvautuu kielloista huolimatta noitavoimiin, luo kaksi ja puoli lohikäärmettä ja saa itsensä aikamoiseen pulaan. Mirabellen äiti auttaa ja järjestää kaiken ja loppujen lopuksi Mirabelle saa pitää tuon kolmannen pikkuruisen lohikäärmeen, jonka ristii Violetiksi. Ja lisäpalkinnoksi Mirabelle pääsee oppimaan äitinsä noitataikoja, jotta aiheuttaisi tulevaisuudessa pienempiä vahinkoja toilailuillaan. 


Kirja on sujuvaa ja helppoa englantia (CERF A2). Kuvitus on samaa tuttua Isadora Kuu kirjojen kuvitusta, mutta violetti-mustaa. Kirja on kaunis, mutta tämän kirjan kohdeyleisö on hieman kapeampi kuin Isadora Kuu kirjojen. Ja se saattaa vähentää suomennusintoa. Jonkinlainen sanoma siitä, että vanhemmat hyväksyvät lapsensa sellaisena kuin lapsi on lienee kirjailijan punainen lanka. 


Pienen lukuhiiren pisteet kirjalle olivat 9 ja yhden pisteen vähennyt tuli nimenomaan siitä, että pieni lukuhiiri tuumasi, että Mirabellen touhut eivät kovin mukavia loppujen lopuksi olleet. Että Mirabelle teki väärin. En voi olla eri mieltä. Ehkä tästä saisi täyden kympin lukunautinnon kapinalliselle pienelle tytölle, jonka on vaikea sopeutua sääntöjen maailmaan?

 

Harriet Muncaster

Joskaan en oikein tiedä, onko järkevää palkita lapsi uudella lemmikillä ja taikavoimien opettelulla sen jälkeen kun lapsi on varastanut ilman lupaa tuntemattomia taikajuomia ja saanut aikaan kaaoksen? No, tarvitseeko kirjojen hahmojen olla aina niin järkeviä?
 

Maria

Lukupäivä 6.2.2021

Julkaisuvuosi 2020


perjantai 5. helmikuuta 2021

Paula Harrison Kitty and the Sky Garden Adventure, Great Lantern Race (Suomennettuna Kisu-sarja)

Kisu

Kisu tyttö päivällä ja supersankari yöllä


Vaviskaa Hulk ja Lepakkomies. Täältä tulee Kitty, suomalaisittain Kisu. Tyttö, joka muuttuu öisin superkissaksi. Kisun äiti on tietenkin myös superkissa öisin. Liekö X-Menin Shadowcat asettunut aloilleen ja ryhtynyt vanhemmalla iällä perheelliseksi? Aika ainakin täsmäisi. Ensiesiintyminen Marvelin sarjakuvassa 1980 antaisi hyvin aikaa x-sukupolven jäsenelle elää nyt ruuhkavuosia pienen superkissalapsen kanssa. Kisun isästä ei ole mainintaa...



Paula Harrison


Kisu-kirjoissa Kitty eli Kisu ratkoo erinäisiä öisiä ongelmia yhdessä Pumpkin-kissansa kanssa. Ja pulmien ratkominen on helppoa, kun omaa peräti kuusi supervoimaa. Kisulla on superyönäkö, supervauhti, superrefleksit, superhajuaisti, superkuulo ja superhyppytaito. Ihan niin kuin oikealla kissalla kuuluukin olla.





Sky garden adventuressa (Kisu ja suuri lyhtyparaati) Kisu pääsee salaiseen yöpuutarhaan ja etsii syylliset sen tuhoamiselle. Puutarha korjataan yhteistuumin entiselleen, ellei vähän parempaan kuntoon ja syylliset, kissoja nekin, auttavat puuhassa.


Great Lantern Race kirjassa (Kisu ja suuri lyhtyparaati) Kisu etsii varasta. Joku on varastanut kultakellon, kultakruunun, rubiinikaulakorun sekä käsilaukun. Tietenkin Kisu löytää syyllisen ja yhdessä tämän kanssa esineet palautetaan huomaamattomasti. Arvaatte varmaan kuka on syyllinen? No, kissapa tietysti. 


Kirjojen yöllinen maailma on kissafanin unelmapaikka. Kissoja siellä ja kissoja täällä. Kittyn maailmassa koirat eivät tarvitse yöpissityksiä tai karkaa hajujen perään. Jälkimmäisestä tulisikin pahaa jälkeä lol.


Juonet ovat varsin yksinkertaisia, mutta kohderyhmälleen (6-9) vetäviä. Teksti on selkeää. Rivivälit ovat reiluja ja rivin leveys on pieni. Kuvia on todella paljon ja ne ovat oranssi-musta-harmaita. Ja oikein hienoja. Hatunnosto kuvittajalle (Jenny Lovlie). 


Nämä, jos mitkä ovat hyvää luettavaa juuri lukemaan oppineelle. Englanti on CEFR A2 tasoista helpommasta päästä ja kauniin sujuvaa. Onneksi näitä on suomennettu ahkerasti. Lukuhiiri antoi kirjoille kummallekin kymmenen pistettä. 








Ja sitten vihje. Jos näistä tykkää, saataa hyvin tykätä myös yhtä lailla helppolukuisista Isadora Kuu-kirjoista. Ainakin pieni lukuhiiri pitää kummastakin sarjasta yhtä paljon. 



Maria


Lukupäivä 5.2.2021

Julkaisupäivä kummallakin 2020



torstai 4. helmikuuta 2021

Heidi Viherjuuri Hilja ja vihreän talon kesä

 

Hilja ja vihreän talon kesä

Rauhallisille tytöille


7-vuotias Hilja asuu vihreässä talossa maalla äidin, isäpuolen, isosiskon ja pikkusiskon kanssa. Kesän aikana tapahtuu kaikenlaista, mutta tässä kirjassa ei ole varsinaista juonta eikä varsinaista seikkailua. Ei alkua eikä loppua. 


Hilja kertoo ”minä” -muodossa kesästään kuin parhaalle kaverilleen. Kirja on havaintojen ja tapahtumien virtaa. Lukuhiiren mukaan teksti kertoo pääasiassa tyttömäisistä jutuista. Ja totta on, kirjassa käydään kesätyttökisassa ja kerrotaan, miten Hiljan isästä tuli isosiskonkin isä. Erinäisiä täteja vilisee ja leikkejä pikkusiskon kanssa. On vaikea arvioida, mikä kirjailijan näkemys maailmasta oikein on. Hiljan isä reisaa Suomea bändinsä kanssa ja äidille on jäänyt perheen huolehtiminen kaukana kaikesta maaseudulla. Naisen paikka vaikuttaa ahtaalta omaan silmään.


Teksti on periaatteessa sujuva, mutta jotkut hauskuudet ovat jo vähän kuluneita. ”Järjen veeit ja minusta orjan teeeit....” laulaa mansikkatäti. Mahtavatko tädit enää laulaa näin? Nykylasten tädit taitavat pikemminkin  laulaa Roxettea ja Raptoria ja jokunen vanhempi (allekirjoittanut) ihmettelee, miten oma lapsi ei ymmärrä Kate Bushin kappaleiden kauneutta. Ehkä kirja kertoo kirjailijan lapsuudesta, mutta mahtaako se enää olla ajantasalla nykylapsille?



Heidi Viherjuuri


Pieni lukuhiirii valitti juonen puutetta sekä jännityksen ja toiminnan puuttumista. Tämä kirja sopii lukuhiiren mukaan rauhallisille tytöille. Ehkä haaveilijoille, jotka pohtivat syvällisesti maailmankaikkeutta ja nimenomaan paikkaansa tyttönä siinä maailmankaikkeudessa? 


Tai sitten yksinkertaisesti lukuhiirtä nuoremmille eli eskarilaisille? Vaikea sanoa. Kirja ei iskenyt lukuhiireen, enkä itsekään oikein tiedä, mitä siitä ajattelisi. Ohut? Kauniisti soljuva pieni puro, joka ei johda mihinkään ja jota ei kovin kauaa jaksa tuijottaakaan? Hiiripisteet olivat 7.



Maria


Lukupäivä 4.2.2021

Julkaisuvuosi 2017

keskiviikko 3. helmikuuta 2021

Martin Widmark Kauhuagentti Nelli Rapp Hirviöakatemia

Nelli Rapp


Melkein jännää lukemaan oppineille


”Tuttua Martin Widmarkia”



Kauhuagentit ovat tyyppejä, jotka taistelevat hirviöitä ja kummituksia vastaan. Jos et sattunut jo tietämään. Et varmaan tiennyt myöskään sitä, että kauhuagentiksi voi kouluttautua hirviöakatemiassa. Ja pääsy sinne tapahtuu kutsu-periaatteella. Vanha kunnon pärstäkerroin ja nepotismi  siis kunniaan.


Suonette anteeksi vitsailuni. Widmarkin Hirviöakatemia on oikeasti hyvä kirja. Edelleen, vaikka julkaisuvuosi on niinkin kaukana kuin 2003 (uusintapainos 2010). Nelli Rapp pääsee osalliseksi setänsä kartanon hirviöakatemiaa ja kouluttautuu, varmasti arvasittekin jo, kauhuagentiksi. 



Hirviöakatemia


Tässä kirjassa käsitellään vampyyrien kanssa taistelua taitavasti etäännyttäen lukijaa mahdollisesti pelottavista tapahtumista. Varsinainen vampyyri-osuus on Nellin kuvitelmaa, jonka hän kirjoittaa aineeksi hirviöakatemiassa. Ainekirjoitus on erotettu perustarinasta eri fontilla. 


Widmark osaa kirjoittaa kohderyhmälleen. Teksti on sujuvaa ja selvää. Rivileveys on maltillinen ja rivivälit reiluja. Tämä kirja on suunnattu pienemmille ala-astelaisille ikäryhmään 6-9 ja on erittäin hyvä kirja jännitystä kaipaavalle jo lukemaan oppineelle.


Lukuhiiri antoi kirjalle täydet 10 pistettä ja sanoi sitä viihtyisäksi. Sitä se varmasti on, vaikka kuvitus onkin ”vain” mustavalkoista (kuvittaja Christina Alvner) eikä kuvitusta ole ihan joka sivulla. Nellin aineen erilainen fontti saattaa tuottaa pieniä vaikeuksia juuri lukemaanoppineelle, mutta toisaalta tämäkin fontti on selkeää ja tarjoaa hyvää harjoitusta kohderyhmälleen lukutaidoissa.


Kaikin puolin suositeltava kirja.


Lisää Nelli Rapp-tarinoita löytyy täältä.


Maria


Lukupäivä 3.2.2021

Julkaisuvuosi 2003


sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Marjut Brunila Immu ja Torninvartijat

Marjut Brunila


Pyörävarkaita, kummituksia ja uusi kännykkä. 

Ja yksi kissa.



Kissat ovat viisaita eläimiä. Mistä tietää, jos ne kaikki tietävät menneisyydestä ja näkevät tulevaisuuteen niin kuin Immun Figaro-kissa? 


Firago on kätevä apuri Immulle, kun tämä seikkailee pyörävarkaiden ja aaveiden maailmassa. Tässä kirjassa on kolme pääjuonta. Yksi  on perinteinen etsivä-juoni, jossa selvitetään pyörävarkauksia ja hommataan samalla isälle parempi työpaikka. Toinen on salaperäinen aaveiden kanssa kohtaaminen, kun hukkuneelle tytölle palautetaan haudan taakse kaulakoru. Ja kolmas on pääsy salaisen kaveriklaanin jäseneksi. 


Kun näihin lisätään vielä, että Immu saa kirjan aikana sekä uuden kännykän että uuden maastopyörän, niin luulisi juonen olevan aika monen ala-asteikäisen mieleen. 


Ja onhan se. Kirja on suunnattu vähän vanhemmille ala-asteikäisille ja selvästi myös pojille. Kuvia ei ole (muutenhan se olisi ”lastenkirja”) ja kirjasinkoko, rivivälit ja rivin leveys ovat jo normaaleja. Teksti on sujuvaa ja lauserakenne selkeää. Voisi ajatella kirjan sopivan Enid Blytonin Viisikoiden ystäville. Jotain samankalataisuutta olen huomaavinani. 



Immu ja Torninvartijat


Kirja soveltuu parhaiten jo sujuvasti lukeville, jotka pystyvät keskittymään pitempään tarinaan. Sivuja on 184. Mitään estettä sinänsä ei ole nuorempienkin tätä lukea. 7-vuotiaan lukuhiiren mukaan kirja ei ollut pelottava ollenkaan. 


Lukuhiiri sanoi kirjaa viihtyisäksi ja luki sen melkein yhteen menoon, joten juoni on riittävän tarrautuva. Lukuhiiripisteitä kirja saa 9 pistettä ja lukuhiirelle jäi vain yksi kysymys. ”Saako näitä lisää?”


Maria


Lukupäivä 31.1.2021

Julkaisuvuosi 2018

Riina ja Sami Kaarla Pet Agents Varkaan jäljillä



 Pet Agents, lastenkirjataivaan tähti


”Salapoliisityötä, koodausta ja lemmikkejä kauniissa paketissa”

Kati-elektroniikka (Kati-e) on tyttö, joka taitaa koodauksen ja elektroniikan salat. Ti-bot on Kati-3:n rakentama lentorobotti, joka tässä kirjasarjan toisessa osassa koodataan puhumaan papukaijaa ja norsua. Rakenteeltaan tämä kirja on perinteinen etsiväkirja. Outoja asioita häviää ja syylliseksi paljastuu eläintarhasta kadonnut apina, jonka intialaiset rosvot ovat opettaneet varastamaan toffee-palkalla.

Tarinassa yhdistetään taitavasti rakkautta koodaukseen ja eläimiin sekä perinteistä lasten salapoliisityötä. Juoni on hyvä ja maailmaan suhtaudutaan positiivisella asenteella. Pet Agents kirjojen maailma on aitoa 2020-lukua. Kirja on sijoitettu tulevaisuuden tuntemattomaan maailmaan, joka ei kuitenkaan ole kovin tuntematon. Kaupan mainoksessa myydään ”choko shock” -herkkuja, pilvenpiirtäjien takaportaat muistuttavat suuresti vanhojen tiilisien pilvenpiirtäjien hätäuloskäyntejä ja selvä tulevaisuuden Hyde Park näkyy. Kati-e:n kaverin Timin paidassa on kiinalaisia kirjoitusmerkkejä (joita en osaa lukea) ja hahmot ovat ulkoisesti monirotuisia. Ollaan siis tulevaisuuden New Yorkissa. 



Riina ja Sami Kaarla

Länsimaiden ja Aasian nykylapsille puhuvat robotti-kaverit ovat tätä hetkeä. Viime joulun lahjapaketista paljastui niin lukuhiirelle kuin lukuhiiren monelle kaverille puhuva robottikoira. Kirjassa ollaan siis ajan hermolla. Mutta juoni ei ole ainoastaan robotteja vaan ihan aitoja oikeita eläimiä on tuotu runsaasti esille. Voimme siis odottaa että tulevaisuuden parhaimmassa versiossa ihmisen paras kaveri voi olla yhtä lailla itse koodattu robotti kuin lammaskoira.

Teksti on ilahduttavan selkeää ja toimivaa. Lauserakenteet ovat yksinkertaisia ja selviä. Rivinleveys on maltillinen. Samoin tekstiä on aivan loistavaan kuvitukseen nähden maltillisesti. Sivuja on 154, mutta kun ne täyttyvät hyvästä tarinasta ja selvästä tekstistä, tämä kirjasarja sopii vähemmän lukevillekin. 

Aihe puhuttelee laajalla skaalalla 6-12-vuotiaita ja aivan selvästi tämä on ala-asteikäisten peruslukemistoa. Ulkonäkö ja sisus ovat kauniita. Tässä kirjassa on lahjakirjapotentiaalia. Kirja on tehty myös käännöksiä ajatellen ja sen käännökset onkin myyty jo 6 maahan. Englanninkielinen käännöskauppa vielä uupuu.

Lukuhiiri antoi kirjalle täydet 10 pistettä ja luki sen muutamaan kertaan. Vahva suositus tälle siis.

Pet Agentsin viimeisimmän osan ”Peliin kadonnut” arviointini löytyy täältä. Ja kahden muun osa arviointi täältä.

Maria


Lukupäivä 10.8.2020

Julkaisuvuosi 2019



Paula Noronen Supermarsu ja Lööppilehmän tapaus, Outo toveri ja Kutistuva koulu

Supermarsu ja elämän suuret viisaudet Paula Noronen on suomalaisen lastenkirjallisuuden kuningatar. Ei siitä pääse mihinkään. Ei ole meillä ...