Vauhdikkaille tytöille, jotka eivät malta totella.
Ehkä tunnet jo Isadora Kuun (Isadora Moon), pienen tytön, jonka äiti on keiju ja isä vampyyri. Isadoralla on serkku, Mirabelle, jonka äiti on noita ja isä keiju. Mirabelle on selvästi tullut äidin puolen sukuun sillä Mirabellessa asuu pieni kapinallinen, joka on riskinottaja eikä aina niin kovin rehellinen.
Tämä on Mirabellen ensimmäinen kirjallinen seikkailu. Mirabelle turvautuu kielloista huolimatta noitavoimiin, luo kaksi ja puoli lohikäärmettä ja saa itsensä aikamoiseen pulaan. Mirabellen äiti auttaa ja järjestää kaiken ja loppujen lopuksi Mirabelle saa pitää tuon kolmannen pikkuruisen lohikäärmeen, jonka ristii Violetiksi. Ja lisäpalkinnoksi Mirabelle pääsee oppimaan äitinsä noitataikoja, jotta aiheuttaisi tulevaisuudessa pienempiä vahinkoja toilailuillaan.
Kirja on sujuvaa ja helppoa englantia (CERF A2). Kuvitus on samaa tuttua Isadora Kuu kirjojen kuvitusta, mutta violetti-mustaa. Kirja on kaunis, mutta tämän kirjan kohdeyleisö on hieman kapeampi kuin Isadora Kuu kirjojen. Ja se saattaa vähentää suomennusintoa. Jonkinlainen sanoma siitä, että vanhemmat hyväksyvät lapsensa sellaisena kuin lapsi on lienee kirjailijan punainen lanka.
Pienen lukuhiiren pisteet kirjalle olivat 9 ja yhden pisteen vähennyt tuli nimenomaan siitä, että pieni lukuhiiri tuumasi, että Mirabellen touhut eivät kovin mukavia loppujen lopuksi olleet. Että Mirabelle teki väärin. En voi olla eri mieltä. Ehkä tästä saisi täyden kympin lukunautinnon kapinalliselle pienelle tytölle, jonka on vaikea sopeutua sääntöjen maailmaan?
Joskaan en oikein tiedä, onko järkevää palkita lapsi uudella lemmikillä ja taikavoimien opettelulla sen jälkeen kun lapsi on varastanut ilman lupaa tuntemattomia taikajuomia ja saanut aikaan kaaoksen? No, tarvitseeko kirjojen hahmojen olla aina niin järkeviä?
Maria
Lukupäivä 6.2.2021
Julkaisuvuosi 2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti