Supermarsu ja elämän suuret viisaudet
Paula Noronen on suomalaisen lastenkirjallisuuden kuningatar. Ei siitä pääse mihinkään. Ei ole meillä toista lastenkirjailijaa, joka osaisi kirjoittaa yhtä hauskasti ja vetävästi myös oikeasti vaikeista asioista ja ohjata lasta pohtimaan elämän suuria kysymyksiä ikään kuin vahingossa.
Kolmen sortin marsuja
Jättiläismarsu on jättimäinen marsu, joka asuu Lahden mäkihyppytornin laella ja sieltä käsin auttaa 11-vuotiasta Emiliaa pelastamaan maailmaa. Jättiläismarsun luokse Emilia pääsee juomalla oman lemmikkimarsunsa Marsu-Halosen juomavettä, joka muuttaa Emilian supervoimia omaavaksi Supermarsuksi.
Lööppilehmän tapaus
Jokaisen kirjan tarinat käsittelevät erilaisia hullutuksia. Lööppilehmässä Emilian koululuokka saa eläimiä hoidettavaksi ja Emilia pelastaa lehmän teuraaksi joutumiselta Big Brother-taloon, joka täytyy ääriään myöten lehmänlannasta. Opimme sen, että stressaantuneena lehmä todellakin kakkaa. Ja kakkaa. Loppuviimein Hilda-lehmä talutetaan Viikkiin lepolomalle ja kaikki on hyvin.
Miten osuva piikki Noroselta. Big Brother-talo on kuvainnollisesti täynnä lehmänlantaa ilman lehmääkin.
Oikeasti Lööppilehmässä käsitellään vanhemman työttömyyttä ja sen aiheuttamia tunteita. Emilian isä on kirjan lopussa tarinan sankari, joka pelastaa lehmän ja Emilia tajuaa, että työttömyys ei muuta ihmistä ja kuinka kiva isä oikeasti onkaan.
” , eihän isä voinut sitä voinut tietää, että minä olin hävennyt häntä ja työttömyyttä. Jäin isän syliin istumaan. Joskus 11-vuotias saa olla sylissä, vaikka onkin niin sanotusti liian vanha sellaiseen.”
Kasa muitakin viisauksia löytyy.
”Se, mille ei mitään voi, pitää hyväksyä. Se, mille jotain voi, sen puolesta voi taistella.”
Tähän tosin lisäisin sen, että suurin vaikeus elämässä on erottaa, mitkä asiat kuuluvat ensimmäisiin ja mitkä ovat jälkimmäisiä.
Tai minun lempparini lol
”Äiti on niin viisas”
Viisaudesta ja empatiasta
Joskus netissä törmää keskusteluihin, joissa kysytään neuvoja kirjoihin, joista lapsi oppisi empaattisuutta ja jotka käsittelisivät vaikeita elämäntilanteita. Koskaan en ole nähnyt Supermarsuja näissä listoissa ja on vain pakko ihmetellä, että miksi ei?
Supermarsut ovat täynnä filosofisia pohdintoja ja hyviä elämänohjeita ja niissä käsitellään empaattisesti vaikka mitä. Mutta ne ovat hauskoja ja eivät osoittele tai ole tahallaan ns. vaikeita. Ja juuri siksi ne ovatkin loistavia oikean ja väärän opettamiseeen.
Kutistuvassa koulussa käsitellään mm. rahan merkitystä (”uskokaa itteenne, älkää rahaan”) ja Oudossa toverissa erilaisuutta ja ennakkoluuloja. Kaikki kuitenkin hauskasti ja vetävästi.
Kaikki kirjat sopisivat oikeastaan pakollisiksi koulukirjoiksi. Moni vanhempi saattaisi nostaa kulmakarvoja, jos supermarsuilu olisi kouluaine, mutta hyöty lapsilukijalle olisi uskoakseni kiistaton.
Supermarsut sopivat erinomaisesti ala-asteikäisille heti, kun tekstin vaan pystyy lukemaan. Teksti on selkeää, mutta ei liian yksinkertaista. Rivivälit ovat normaalia suurempia ja rivinleveys normaali. Värikuvia on siellä täällä. Ala-asteen viimeisillä luokilla kirjat toki avautuvat paremmin kuin ala-asteen ensimmäisillä luokilla, koska kirjoissa on monta tasoa.
Supermarsut ovat jakaantuneet kahdelle kustantamolle ja kuvittajalle. Nämä aiemmat on kuvittanut Pauliina Mäkelä ja kuvitus on jo vähän aikaansa nähnyt. Teksti sen sijaan on kuin painotuoretta.
Paula Noronen on kirjoittanut paljon muutakin. Juuri lukemaan oppineille sopii Yökoulu-sarja.
Sen jälkeen kannattaa avata Tagli ja Telle kirjat
Maria
Lukupäivät 23.3. 24.3. Ja 24.3.2021
Julkaisuvuodet 2008, 2011 ja 2013
Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com
Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit
Kirja-arvio, kirja-arvostelu
