lauantai 27. helmikuuta 2021

LukuPalat: Taru Viinikainen, Neppari ja Neiti Lutunen ja Roope Lipasti, Aavepartio Yksin Kotona

Aavepartio


Uusimmat LukuPalat: pupuenergiaa ja kummitusjuttuja


Kuvittele tähän alkuun valokuva paljon käytetystä pienten tyttöjen pupunkorvapannasta. Yritin etsiä pienen lukuhiiren pupupantaa lelukaapin syövereistä. Panta on edelleen tuntemattomassa paikassa, mutta paljon muuta kadonnutta löytyi, kuten kauan kadoksissa ollut muovailuvaha. Kuivuneena. 


Pieni lukuhiiri on jo kasvanut pupupannasta ohitse, mutta pupuenergiaa täynnä olevan kirja maistui edelleen 9 pisteen edestä.


Neppari ja Neiti Lutunen kertoo Nella Pauliinan eli Nepparin ja pienen söpön pupun Neiti Lutusen (alias Roosa Ruusunnuppu alias Ai-Lav-Juu) kohtaamisesta. Neppari rakastaa pupuja, mutta isän allergian vuoksi ei voi omaa pupua saada. Paras päivä ikinä koittaa, kun pihaan eksyy karannut pupu. Neppari yrittää piilotella pupua vaatehuoneessa, mutta isä saa tietää asiasta ja pupun tie käy löytöeläinhoitolaan. 


Onneksi pupun oikea omistaja löytyy melkein naapurista ja Neppari pääsee yhdessä pupun oikean omistajan kanssa hoitamaan Neiti Lutusta ja tämän siskoa Lilli Lollipoppia. 


Ja tähän paljon vaaleanpunaisia sydämiä...


Neppari ja Neiti Lutunen



Neiti Lutunen on ajassa kiinni oleva söpöstelykirja. Neppari osaa pitää puolensa luokkakaverinsa Mökä Mönkkösen kanssa eikä ydinperhe ole ainoa näkyvä perhemalli. Neiti Lutusen oikea omistaja on Mökä Mönkkösen äidin uuden miesystävän tytär Jenni eli Jeppis, joka isäviikonloppunaan pupun alunperin kadotti. Opettajakin on hauska miesope, joka tuurailee vapaa-aikanaan eläinhoitolassa.


Lukupalojen kaikki kirjat on tarkoitettu juuri lukemaan oppineille ja ovat suuressa suosiossa. Lähikirjastossamme Lukupaloille on jopa oma kärrynsä aivan tiskin vieressä. Ja kirjoista parhaimpia, kuten kahta LukuPaloissa ilmestynyttä Paula Norosen Yökoulu-kirjaa jonotetaan.  Tekstiä on kirjoissa vähän, rivivälit ovat isoja ja kuvia paljon. 


Aavepartio on aivan toisenlainen kirja. Alpi 9v ja Aava 7v muuttavat uuteen isoon taloon. Iso kartano on saatu ostettua, kun se on halvalla saatu. Ja halvalla ei saa hyvää. Tai tässä tapauksessa saa, jos sattuu pitämään kummitusseikkailusta. Seikkailukavereina on Alpin paras kaveri Joona 9v sekä Amos-villakoira. 


Vanhemmat jättävät lapset keskenään ja Amos menee avaamaan kielletyn ullakon oven, josta ihmissusi, aaveet, muumio ja Drakula pääsevät valloilleen. Lasten on ratkaistava kummajaisten karkottaminen keskenään, koska kartanon ympärille sataa jäätävä kerros lunta ja aikuiset loistavat siksi poissaolollaan. Aaveet imaistaan imuriin, muumio hukkuu vessanpönttöön, ihmissusi vangitaan kaappiin ja drakula syö liikaa verilettuja. Homma hoidettu. 


Aavepartio

Roope Lipasti



Aavepartio sai pieneltä lukuhiireltä 10 pistettä. Isoa lukuhiirtä nyppii tekstissä se, että selvää tyttösankaria ei ole. Pikkusisko Aava kelpaa lähinnä houkutuslinnuksi ja lasten äiti pyörtyy kun saa tietää kummajaisista. Tarvitaanko lastenkirjoihin vielä pyörtyileviä rouvashenkilöitä? Todellisuudessa heitä oli viimeksi 1800-luvun porvarispiireissä korseteista johtuen ja korseteista on jo päästy, eikö? 


Entäpä lasten isän piirroshahmo? Tarvitseeko pienille pojille työntää lisää miesmallia, joka on korostetun leveäharteinen ja kapeavyötäröinen. Ehkä kuvittaja Mari Luoma on kuvitellut lasten isän paidan alle sen korsetin ja kirjassa on mennyt sekaisin se, kuka oikeasti pyörtyy? 


Roope Lipasti

Lisää lukupaloja löytyy täältä:


Vessajuttuja lonkerot jumissa



Maria


Lukupäivä 27.2.2021

Julkaisuvuosi 2021, 2021


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Horst, Operaatio Pronssipatsas Etsiväkaksikko-sarja

Operaatio Pronssipatsas


Kun Manneken Pis housut sai


Horstin Etsiväkaksikko-sarjan uusimmassa suomennoksessa on vallan mainio juoni. Hugo Rodinia esittävä pronssipatsas varastetaan puistosta. Tilda ja Oliver eli Etsiväkaksikko yhdessä Otto-koiran selvittävät varkauden ja patsas saadaan takaisin.


Tai se, miksi se on muuttunut. 


Hugo Rodin on nimittäin vangittu veistokseksi kyseenalaisella hetkellä eli pissaamassa. Varkaaksi paljastuu mutkien kautta Hugo Rodinin lapsenlapsenlapsenlapsenlapsi Charles, joka on kyllästynyt katsomaan kaukaista sukulaistaan puistossa pissaamassa. Ei ihme. 


Parhaaksi onneksi pronssiveistoksen luoja on tehnyt toisen kutakuinkin samanlaisen pronssipatsaan, jolla on housut jalassa. Ja Charles on tämän patsaan perinyt. Neuvokas Charles halkoo kummankin veistoksen ja yhdistää palaset uudelleen Hugo Rodiniksi, jolla on housut jalassa. Patsas palautuu paikalleen ja Tilda ja Oliver lupaavat jakaa salaisuuden.


Etsiväkaksikko

Ei ole kovin vaikea keksiä, mistä kirjoittaja ja kuvittaja ovat innoituksensa saaneet. Brysselin Manneken Pis on yksi Euroopan kuuluisimmista veistoksista. Ja yhtä lailla Manneken Pis on joutunut varkauksien kohteeksi. Se on kerran hajotettukin osiin, mutta valettu uudelleen yhteen. Joskin edelleen ilman housuja.


Horstin Etsiväkaksikko-kirjat ovat loistavia aloittelevien lukijoiden ensimmäisiä oikeita kirjoja. Teksti on selkeää, rivivälit isoja ja rivin leveys maltillinen. Kuvia on paljon ja Sandnesin kuvat ovat vauhdikkaita ja moderneja. Tämä viimeisin osa on julkaistu norjaksi 2015, mutta suomennos saatiin vasta tänä vuonna 2021. Kirja tuntuu kuin se olisi vastikään kirjoitettu. Mutta miksi kirjat on suomennettu vasta nyt? 


Etsiväkaksikko on Pienen lukuhiiren lempisarja. Tekstissä on vauhtia ja juonet ovat hauskoja. Horst on toiselta ammatiltaan poliisi ja kirjoittaa Norjassa kirjapalkintoja kahmien useaa eri ikäryhmille sopivaa etsiväsarjaa. Ei ihme, että etsivän työ on näissä kirjoissa todenmakuista. 


Horst

Horst



Kaikki Etsiväkaksikko-kirjat sopivat laajalle lukijakunnalle 7-10 vuotiaita. Pieni lukuhiiri kysyi, voisiko arviointiasteikkoa muuttaa ja antaa näille 300 pistettä? Tyydymme kuitenkin maksimaaliseen viralliseen arvioon 10+ ja jäämme odottamaan seuraavien osien suomennosta.


”Ansaitsisimme mitalin” sanoo Tilda lopussa. Mitalin ansaitsee kuitenkin Horst ja Sandnes ihan itse hienojen lastenkirjojen kirjoittamisesta.


Lisää saman sarjan arviointia löytyy täältä.


Maria


Lukupäivä 22.2.2021

Julkaisuvuosi 2021 (alkuperäiskielellä 2015)


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Anna Jansson, Emil Wern tutkii, Kielletyt Roskat

 

Anna Jansson


Roskarikos ja kuinka se ratkaistaan



Emil Wern on jälleen rikoksen jäljillä. Roska-auto veloittaa lajittelemattomista roskista painon mukaan ja asukkaiden roska-astiat täyttyvät mysteerisesti tuntemattomilla roskilla. Kuka on syyllinen? 


Emil kavereineen tutkii mysteeriset jätteet ja löytää hyviä johtolankoja, jotka ennen pitkään johtavat heidät rikollisen jäljille. Syyllinen ei ole Emilin opettaja eikä turhaa nenäleikkausta varten säästävä sijaisopettaja, vaan Sofia Kompostinen, paikallisen koirakoulun pitäjä. Sofia on tyly nainen, joka tienaa omalla likaisella roskabisneksellään. Kompostinen on kerännyt rahaa lupaamalla hävittää muiden roskia, joita on sitten kylvänyt tuntemattomien roskalaatikoihin sekä omalle huvilalleen valtavaan sirkustelttaan. Rikostoverina Sofialla on vankilasta lomalla oleva Evert. 


Pieni lukuhiiri pitää Emil Wernin seikkailuista. Tämäkin sai 10 pistettä. Eikä se ole ihme. Tässä kirjassa ratkaistaan ihan oikea rikos ja etsitään ihan oikeita johtolankoja. Teksti on isohkoa, samoin rivivälit eikä rivillä ole kovin montaa sanaa. Kirjassa on erilaisia hauskoja oivalluksia ja syylliset eivät pääse pakoon.


Tämä on kolmas Emil Wernin seikkailu, josta kirjoitan. Ensimmäinen (arvio löytyy täältä) seikkailu tuntui hauskalta, mutta jo toisessa alkoi tätä isoa lukuhiirtä häiritä kirjailijan pisteliäisyys. Juuri ne samaiset nokkelat karikatyyrit, mitkä kirjassa toisaalta ovat hauskoja. 


Tämän kolmannen avasin jo etukäteisasenteella. Ketäköhän kirjailija tällä kertaa haukkuu? Ja pikkupiikkejä löytyy tästä kirjasta yhtä lailla. Juutuin erityisesti kahteen kohtaan. Toinen on Emilin ”sunnuntaipilaajaksi” kuvaama vanhainkodissa asuva mummo, joka vanhasta tottumuksesta käy Emil Wernin äidin luona kerran viikossa. Emilin äiti tarjoaa säälistä iltapäiväkahvit mummolle. Jotenkin minusta tuntuu pahalta, kun kirjailija selvästi nauraa vanhan naisen yksinäisyydelle. 


Anna Jansson



Toinen mikä pistää silmään on kirjailijan kirjoittama hahmo Sokrates, suurinpiirtein Emilin ikäinen poika, jolla on tukikaulus. Sokrates kuvataan liian puheliaaksi pojaksi, jolla on hölmöjä ajatuksia. Emilillä ei oikeastaan ole aikaa Sokratekselle, mutta Sokrateksen tarjoama mehu kyllä kelpaa. Samalla Emil miettii, onko Sokrateksen kaula niin likainen, että tukikaulus on liimaantunut siihen kiinni. Kirjan lopussa Emil antaa Sokratekselle säälilahjan aivan kuten Emilin äiti kahvit vanhainkodin mummolle. 


Kuten edellisessä lukemassamme Janssonin kirjassa, tässäkin kirjassa kumpikin näistä hieman yksinkertaisista hahmoista on kuvattu lihaviksi. Onko kyse kuvittajan Mimmi Tollerup omista ajatuksista? En usko. Tarvitsemmeko vielä kirjoja, joissa lihavat ovat hieman tyhmiä ja säälittäviä? 


Jansson on suosittu ruotsalainen koululaiskirjailija, samaan tapaan kuin Widmark. Tai Paula Noronen. Kaikki kolme vitsailevat ja ovat piikikkäitä. Jansson on näistä kirjailijoista kuitenkin ainoa, jonka vitsien ja piikkien perustalla ei ole positiivista pohjavirettä. Janssonin piikit ovat teräviä, hahmot osittain ilkeitä karikatyyrejä.  Minun selkäkarvani nousevat pystyyn. Janssonin näkemys empatiaan on minulle täysin vieras. On hyvin vaikea lukea tekstiä, jossa ensin suhtaudutaan alentuvati isoon määrään ihmisten ominaisuuksia ja sitten ”korjataan” asia säälillä ja hyvittelyllä. Ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä.



Maria



Lukupäivä 15.2.2021

Julkaisuvuosi 2013 (alkuperäisteos ruotsiksi 2011)


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

Lasse-Maijan etsivätoimisto, sarjakuvamysteerit, Martin Widmark ja Helena Willis

Varastaisitko puuntaimia? Meille tuli koiranpentu kaksi viikkoa sitten ja kuten arvata saattaa kotona on kaaos ja pentu temppuilee naukkaile...