maanantai 15. maaliskuuta 2021

Tapani Bagge Carlos de Cruz Aavehevosen arvoitus, Apassit-sarja 1

Tapani Bagge


Steampunkin henkeä 1910-luvun Helsingissä


Tunnustan. Rakastan vanhoja karttoja ja jos olisin rikas vuoraisin niillä asunnon seinät. Siksi jumiuduin Aavehevosen arvoituksessa sisäkansiin, joissa on vuoden 1910 Helsinki. 


Apassit


Kuinka pieni se onkaan. Mutta toisaalta minun isovanhemmista kolme neljästä syntyi syvällä maaseudulla köyhiin ja ahtaisiin yhden tuvan asuntoihin. Siihen verrattuna 1910 Helsinki oli metropoli.
 

Lisää vanhoja Helsingin karttoja kuvien kera löytyy Helsinkiennen.fi sivustolta. Kaikilta osin kirjan sisäkansien kartta ei näytä samalta kuin näillä sivuilla oleva kartta, mutta kuvittajille suotaneen taiteellisia vapauksia.


Bagge on sijoittanut Apassit kirjasarjan ensimmäisen kirjan tapahtumat tarkkaan kartalle. Kirjan ajankuva on ihan oikeasti pyritty tekemään todentuntuiseksi. Esimerkiksi jalkapalloa ei ole vaan palloa pelataan omatekoisella rasupallolla ja pyykit kuivuvat naruilla naisväen peseminä. 


Eri yhteiskuntaluokat näkyvät selvästi. Tarinan päähenkilöt eli katupoika Samuli, koulutetun ylemmän luokan Erik ja yhteiskunnalliselta asemaltaan siitä välistä olevat Otto ja Heikki perustavat Apassit-salaseuran. Aivan todellinen ajankuva ei ole, koska on vaikea kuvitella näin erilaisista lähtökohdista olevia poikia leikkimään yhdessä 1900-luvun alussa. Mutta se on pientä. 


Aavehevosen arvoitus


Ikävä juttu on se, että salaseuran uskollisuusvala tehdään verivalalla ja pahoin pelkään, että vanha idea leviää kirjan myötä uudelle kierrokselle. Pienelle lukuhiirelle päätin painottaa erikseen, että ei pidä tehdä haavoja itselleen saati omaa haavaansa toisen haavan yhdistää, jos haluaa pysyttäytyä omissa pöpöissään. Eli ei hyvä.


Jotta kirja innostaisi myös tyttö-lukijoita, on Bagge lisännyt henkilöhahmoihin ElliNellin tai NelliEllin, terävät ja aikaansaavat kaksostytöt, joilla on riittävän ellei jopa huomattavan aktiivinen osa tarinassa. Erikin äiti on kirjoitettu tutkimaan tähtiä, joten Baggen kirja ei ole tyttöjen kuriinpalauttamista kivikaudelle naisen aseman suhteen. Pisteet tästä.


Carlos de Cruz



Itse tarina sekoittaa kummituksia, etsiväntyötä ja steampunk-henkeä. Helsinkiä kiusaa öinen aavehevonen. Onko kyse aaveesta vai jostain muusta? Apassit ja ElliNelli eivät pelkää (tai no ehkä ihan vähän) vaan selvittävät mysteerin. Syylliset ovat peräti kaksi mekaanista hevosta, joista toinen on höyrykoneen voimin toimiva alunperin teatteriin tehty ilmestys.
 


Aavehevosen arvoitus


Aavehevosen arvoitus on hieno tarina, mutta Carlos da Cruzin monivärikuvitus ja moderni taitto vasta saavat tarinan elämään ja hengittämään. Tätä modernimpaa seikkailutarinaa ei kovin helposti löyda. 


Aavehevosen arvoitus


Kirja soveltuu ikäryhmään 7-12, mutta se saattaa olla osalle ekaluokkalaisista liian jännittävä. Aavetarinat ja massiiiven loppuräjähdys saattavat olla pienimmille liikaa. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 10 pistettä ja luki kirjan muutamaan kertaan.  Tämä on kirja, johon lapsi kuin lapsi jäänee kiinni. 


Teksti on normaalikokoista, rivivälit isohkoja ja rivileveys maltillinen. Kuvia on paljon. Niitä on jokaisella aukeamalla ja ne ovat mukaansatempaavia. Tekstiä on aukeamalla keskimäärin yhden sivun verran.


Kirjailija on pokannut Runeberg Juniorin kunniakirjan kirjalla. Ei ihme. 



Maria



Lukupäivä 14.12.2020

Julkaisuvuosi 2018


Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogit, kirjablogi

Kirja-arvostelu, kirja-arvio

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Paula Noronen Supermarsu ja Lööppilehmän tapaus, Outo toveri ja Kutistuva koulu

Supermarsu ja elämän suuret viisaudet Paula Noronen on suomalaisen lastenkirjallisuuden kuningatar. Ei siitä pääse mihinkään. Ei ole meillä ...