”Miten kirjoittaa kirjasta, josta ei pidä?”
Jokaisen kirja-arviota kirjoittavan pähkinä. Ruben ja Rouva Mallamudin tapaus on fiktiota, joka on kirjoitettu oikeastaan melkein aikuisille. Kieli on aikuisten fiktion kieltä samoin piilomerkitykset. Moni aikuinen pitää romaaneista, josta löytyy tasoja, joissa käsitellään suuria tunteita ja kuolemaa. Mutta pitävätkö lapset näistä kirjoista? En tiedä. Itse en lapsena pitänyt kirjoista, joissa fiktion keinoin käsiteltiin pahuutta ja kuolemaa. Kirja oli nautinto, enkä halunnut sen kertovat liian monitasoisesti ikävistä asioista.
Kirjahiiri antoi tälle kirjalle 6 pistettä (asteikko 6-10). Kirja ei avautunut hyväksi lukukokemukseksi ollenkaan. Ainakaan tällä lukukerralla. Enkä voi moittia. Itsemurhia tekevät posliininuket eivät innostaisi minuakaan. Symbolit ovat vaikea laji lastenkirjallisuudessa kuten ovat myös aikuistenkirjoissa. Kirja on kirjoitettu hyvin, kieli on rikasta ja sille löytyy varmasti paljon lukijoita ikäryhmässä 9-12 (tai jopa enemmän). Lukijan täytyy olla sellainen, joka haluaa fiktion herättelevän tummia tunteita.
Tämän talouden molemmat juustohiiret lukevat paljon tietokirjoja eikä meillä sivuuteta vaikeita tai ahdistavia asioita. Fiktiolta odotan itse kuitenkin muuta, seikkailua ja suoraviivaisempaa mysteeriä. Toistaiseksi pieni lukuhiiri näyttää suhtautuvat fiktioon samalla asenteella. Tämä kirja ei nyt vain tässä taloudessa tällä hetkellä ja tässä kuunasennossa toiminut.
Maria
Lukupäivä 20.1.2021
Julkaisuvuosi 2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti