Jari Mäkipää: Etsiväkerho Hurrikaani ja Lehväjärven hirviö

Oppitunti julkisuuden hyötykäytöstä

Miten saada uusi lomakeskus menestymään? Hienot suunnitelmat eivät taida riittää. Tarvitaan julkisuutta. Hyvää tai huonoa.

Jari Mäkipään uusin Etsiväkerho Hurrikaani on oikeastaan oppitunti lapsille julkisuuden hyötykäytöstä. Ja siitä, miten kirjallinen brändi nuorennetaan.

Lehväjärvelle suunnitellaan uutta lomakeskusta, mutta suunnitelmat menevät jäihin, kun lenkkeilijä juoksee kauhuissaan metsästä. Hirviö! Siellä on hirviö! 

Etsiväkerho Hurrikaanin uusi sukupolvi eli kolmasluokkalaiset Avi, Raisa, Viivi ja Julius päättävät ottaa selvää metsän kauhusta. Metsästä kuuluu karmeita ääniä ja näkyy vilahduksista kauhistuttavasta otuksesta. 

Rehtorin koira katoaa. Onko se joutunut hirviön suuhun? Voiko metsään enää mennä? Etsiväkerhon ottamat valokuvat löytyvät lehden sivuilta ja julkisuus pakottaa lomakeskuksen perustajan Vilperi Kiilun ahtaalle.

Lapset paljastavat Lara Palmun hiriviöasun takaa. Suurin syyllinen on kuitenkin Laran palkannut Hertta Kiilu, lomakeskuksen perustajan sisar. Hertta Kiilun tarkoitus on luoda tapauksella jukisuutta ja tehdä Lehväjärven lomakeskus halutuksi paikaksi jo ennen rakentamista. Hurrikaanin jäsenet ovat olleet vain pelinappuloina tässä julkisuuspelissä. 

Mitä sitten tapahtuukaan? Olen lukenut viimeisen kappaleen nyt jo kolmasti ja olen edelleen yhtä ihmeissäni. Pienen lukuhiiren mukaan ”lomakeskus kai rakennetaan”. Viimeisessä kappaleessa ei mainita lomakeskusta ollenkaan, vaan hirviö näyttelee kaupungin keskellä ihmisten ja turistien iloksi ja lapset saavat jäätelöt. 

Joten siis ilmeisesti kirjailija on tarkoittanut, että lomakeskus rakennetaan ja metsä saa väistyä edistyksen tieltä. Hertta Kiilun mainostaktiikka on varmasti lisännyt keskuksen näkyvyyttä. 

Pieni lukuhiiri antoi tälle uusimmalle Etsiväkerho Hurrikaani-kirjalle 9 pistettä. Miinusta tuli jännittävyyden puutteesta. 

Aikuiselle lukijalle kirja näyttäytyy oppituntina siitä, miten julkisuutta käsitellään. Ja siitä miten kyseenalaisilla julkisuus-keinoilla pääsee kuin koira veräjästä. Lapsille tuntuu riittävän maininta lehdessä ja jäätelöt. 

Toinen oppitunti tulee kirjallisen brändin nuorentamisesta. Mäkipää ei selvästi ole halunnut Blytonin tapaan kirjoittaa ikuisesti nuorista kerholaisista, jotka elävät jännittäviä  9-11 vuotiaiden kesiä aina uudelleen ja uudelleen. 

Sen sijaan kerholaisia on nuorennettu uudella sukupolvella. Vanhempi etsiväsukupolvi eli kuudesluokkalaiset Jenni, Jessi, Karoliina ja Matias passitetaan kadotukseen leirille, jotta valta voi vaihtua. 

Toinen vaihtoehto olisi antaa kirjan tarinoiden kasvaa sankareiden mukana Harry Potterin tapaan. Toimiiko ratkaisu vai ei? Pieni lukuhiiri arvioi aiempia Hurrikaani-kirjoja paremmiksi, mutta tämäkin sai 9 pistettä. 

Omaan silmään etsiväkerhon nuorentaminen haisee kaupalliselta teolta ja ehkä kirjasta puuttuu tietty kirjallinen uuden luomisen kunnianhimo. Toisaalta lapset näitä lukevat ja niin kauan kun lukijoita riittää, tavoite on täytetty. 

Teksti on selkeää, fontti isohkoa, rivivälit reiluja ja rivinleveys pieni. Sivuja on 139 ja lauserakenteet yksinkertaisia. Kirja sopii erityisesti kolmasluokkalaisille, jotka jo osaavat lukea, mutta jotka vielä tarvitsevat pieniä lukemista helpottavia apuja. Toki nuorempikin tämän voi lukea. Kirja ei ole pelottava tai liian jännittävä.

Maria

P.S. Kirjoitan tätä tekstiä kesken korona-ajan. Huvittuneena huomaan kuinka korona lonkeroituu kaikkeen. Hurrikaanin yksi jäsenistä on nimetty Avi:ksi enkä saa mitenkään päähäni sitä, että kyse on pojasta eikä Aluehallintovirastosta eli Avi:sta, joka parasta aikaa vääntää hallituksen kanssa korona-rajoitusten tulkinnasta.

Lukupäivä 5.2.2021

Julkaisuvuosi 2020

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogit, kirjablogi, kirja-arvio, kirja-arvostelu