Poirot ja elävä lakana
Joanna Heinosen Herkko-kirjat pieni lukuhiiri luki kuukausi sitten, mutta ne ovat pyörineet sivupöydällä odottaen sitä hetkeä, että osaisin niistä jotain järkevää kirjoittaa. Ja sitä hetkeä ne ovatkin sitten saaneet odottaa.
Syy on se, että tarinoita on hyvin vaikea kuvata. Ne ovat niin monitahoisia. Sen lisäksi, että kirjat ovat hauskoja koululaiskirjoja, niissä kirjoitetaan niin isoista asioista, että omat kirjalliset kyvyt uhkaavat kuihtua jo kirjoittamista ajatellessa.
Kukoistavien kukkien kysymys on näistä kirjoista onnistuneempi, joten aloitetaan siitä. Tässä kirjassa on hyvin toimiva juoni. Herkko Möttönen alias Agatha Christien Poirot ja Martta alias Miss Marple selvittävät kuka kastelee öisin salaa kasveja, vaikka kuumuusaallon vuoksi veden ylimääräistä kulutusta on käsketty välttää. Epäiltyjä on useita ja syyllisiksi paljastuvat lopulta 3 vanhaa naista (Löfgrenin tantat), joille ulkoiset seikat ovat jääneet liian tärkeiksi oikeasti tärkeiden kysymysten sijaan.
Herkko ja Martta herättelevät tantat huomaamaan ilmastonmuutoksen ja loppuviimein juuri tantat ovat toimeenpanevana voimana kaupunginosan ilmastonmuutoksen vastaisessa mielenosoituksessa. Mummot laittavat ärsyttävälle ja vähättelevälle herra Nivukselle luun kurkkuun ja yhteistuumin koko asuinalue tarttuu luonnonsuojelun aatteeseen.
Kukoistavien kukkien kysymys on siis hyväntuulen kirja ilmastonmuutoksesta ja siitä, että jokainen voi tehdä aina jotain ja ajatella vaikeita asioita uudelleen. Aihe on ajan hermolla olematta liian osoittava.
Teksti on sujuvaa ja lapselle sopivaa. Hauskoja kuvia on siellä täällä. Tekstikoko, rivinleveys ja rivivälit ovat jo normaaleja, joten nämä eivät ole aloittelevalle lukijalle sopivia kirjoja. Filosofiaa kirjassa on ja pohdintoja elämästä yleensä, mutta sitä on sopiva määrä ja kirjan voi lukea myös aivan tavallisena hauskana koululaiskirjana. Sen takaa Herkon lakana-kaveri Hastings ja Martin tyynyliinakaveri. Eläviä liinavaatteita siis.
Tai sitten sen voi lukea kirjana, jossa avataan lapsen käsitettäväksi isoja kysymyksiä. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle täydet 10 pistettä, joten tätä tohdin suositella laajalle joukolle. Lukuhiiren mukaan kirja oli hauska, viihdyttävä ja vähän hassu.
Jos olisin opettaja, tämä olisi sellainen kirja, jota luetuttaisin ehkä ala-asteen neljännellä tai viidennellä luokalla. On paljon kirjoja, joiden ainoa tarkoitus on opettaa parempaa lukutaitoa. Sitten on kirjoja, joiden tarkoitus on saada lapsi pohtimaan ja joista voi keskustella pidempään lukemisen jälkeen. Tämä on sellainen kirja.
Voiko lastenkirjan kirjoittaa liian vaikeaksi?
Tätä kysymystä pyörittelin Joanna Heinosen ensimmäistä Herkko-kirjaa lukiessa. Herkon eli Poirotin ensimmäinen keissi on kadonnen ajan arvoitus. Aika tuntuu katoavan Herkon äidiltä ja oikeastaan kaikilta muiltakin aikuisilta. Herkko, Martta ja elävä lakana etsivät kadonnutta aikaa kaikilta lähistön aikuisilta ja paljastavat aikavarkaiksi Löfgrenin tantat. He ovat järjestämässä myyjäisiä, joihin kuluu kaikkien muiden aika. Lopussa Herkon äiti saa oivalluksen. Pitää osata sanoa ”ei” ja käyttää aikansa sellaiseen, jonka itse näkee parhaaksi.
Kirja on niin filosofinen keitos, että puuro saattaa olla jo liian sakeaa. Siinä käsitellään jaksaminen ja ihmisten yhdessä toimimisen teemoja. Lisäksi pohditaan, onko työttömällä aikaa ja mitä tapahtuu ajalle, kun toinen vanhemmista on reissutyössä. Muita teemoja ovat erillisyyden tunne ja erilaisuuden hyväksyminen sekä ystävän löytäminen ja rakkaus. Samalla opetellaan vaikeita sanoja kuten metafora ja oodi.
Vaikka kaikki osaset ovat hyviä, niitä on tässä kirjassa yksinkertaisesti liikaa. Säästän teidät pitkälliseltä pohdinnaltani, mitä elävä lakana kirjassa metaforoi. Kuten myös naisena ja miehenä ja äitinä ja isänä olemisen esseiltä.
Herkko on kirjoitettu tässä kirjassa 9-vuotiaaksi. Katsovatko 9-vuotiaat televisiosta Christien murhamysteerejä? Keskimääräiselle 9-vuotiaalle tämän kirjan teemat taitavat mennä ohitse ja lujaa enkä oikein osaa kuvitella tätä luokassa luettavaksi. Millainen ala-asteen luokka pystyisi keskustelemaan kirjan teemoista? Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 9 pistettä, joten kyllä se luettava kirja on. Arvelen kuitenkin, että pieni lukuhiiri ei ymmärtänyt kirjasta kuin osan.
Voisiko olla niin, että kirjailija on ensimmäiseen kirjaansa ympännyt kaiken mahdollisen ja vielä vähän lisää. Kenties kaiken sen, mitä on halunnut aina kirjoittaa? Toinen kirja on minusta paljon selkeämpi kirjallisesti ja paremmin kohderyhmälleen sopiva, vaikka sekin käsittelee suuria asioita.
Kukoistavien kukkien kirjassa filosofi toteaa ”kaikki mitä voidaan ajatella, voidaan ajatella selkeästi. Ja kaikki mitä voidaan sanoa, voidaan sanoa selkeästi”. Mutta sama toimii myös kirjoittamisessa.
Maria
Lukupäivät 6.1.2021 ja 17.1.2021
Julkaisuvuodet 2019 ja 2020
Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti