Operaatio Sirkus, Etsiväkaksikko, Horst

Älkäätten himoitko lähimmäistenne omaa

Oletko koskaan ihmetellyt keräilijöiden intohimoa vanhoihin leluihin? 

Minä olen, monta kertaa. Onko sillä nyt niin suurta merkitystä, onko LPS-hahmo harvinainen mäyräkoira vai söpö lintu? Muovin paloja yhtä kaikki. Onneksi pienen lukuhiiren kaverit eivät luultavasti lue tätä blogia…

Taidan olla tunteettomuudessani vähemmistössä sillä vanhat lelut ovat oikeasti arvokkaita. Löytyy paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan järjettömiä summia, jotta vihdoin aikuisena saisivat kaappiinsa sen kaikkein hienoimman nuken tai lego-lentokoneen. Mitä minä tiedän? En mitään.

Operaatio sirkuksessa varastetaan arvokkaita ja ainutlaatuisia nukkeja. Tarkemmin sanoen Kultakutri ja kolme karhua-sadun mesikämmeniä. Kultakutri-nukkeja tehtiin aikoinaan iso kasa, mutta karhuja vain ainokaiset. Ja koska keräilybisneksessä harvinaisuuksien arvo kasvaa, on kontioiden hinta kivunnut korvaamattomaksi. 

Varas omistaa yhden Kultakutrin ja yrittää kepulikonstein tuoda Kultakutrilleen kolme karhua seuraksi, jotta saman sadun hahmot saisivat jakaa viereiset paikat keräilykaapissa. Keräilyhimo voi olla suorastaan sairaus!

Sirkustirehtöörinä leipänsä ansitseva varas saa lopussa tavallaan haluamansa, mutta hahmojen yhteinen keräilykaappi sijaitsee museossa eikä sirkusvankkureissa. Karhujen omistajat tajuavat, että kaikkien kolmen karjun paikka on yhdessä, Kultakutrin vieressä.

Horstin etsiväkaksikko-kirjat ovat oivia ensimmäisiä kokonaisia lukukirjoja Lukupalojen jälkeen. Teksti on isoa, rivivälit isoja ja vauhdikkaita värikuvia on jokaisella sivulla. Lukijakunta on laaja ja kirjat sopivat yhtä lailla tytöille kuin pojille. Kirja tuntuu arvokkaalta kädessä ja sopii hyvin lahjakirjaksi.

Etsiväkaksikko-sarjassa ei ole ollut lainkaan huteja ja tämäkin kirja on pienen lukuhiiren mielestä täyden kympin kirja. Mysteeri on, mistä Horst keksii näitä toinen toistaan hauskempia juonia. Sarjan kirjoista oma suosikkini on edelleen Manneken Pis-patsaan varkaus kirjassa Operaatio pronssipatsas Kun Manneken Pis housut sai.

Jos kaipaa lisää jännitystä Etsiväkaksikkojen jälkeen voi uppoutua Baggen Apassit-sarjaan.

Kun lukutaito on kehittynyt sujuvammaksi, suosittelen Juha-Pekka Koskisen kummituksia vilisevää Mysteerijengiä. Dekkari-fanien kannattaa lukea Horstin Clue-sarja. Ja lopuksi jos uskaltaa, voi avata jonkun Juha-Pekka Koskisen muusta tuotannosta, josta suosittelen erityisesti Kirottua kartanoa.

Maria

Lukupäivä 6.3.2022

Julkaisuvuoksi suomeksi 2022, norjaksi 2016

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

Kirja-arvio, kirja-arvostelu, parhaat lastenkirjat

Ella ja kaverit kansankynttilöinä, Timo Parvela

 

Kännykät kanaviillokkiin ja miten selvitä pelon kanssa

Kaukana on kansankynttilöiden kukoistuskausi ja vanhat kansakoulun päivät. Silloin oli luokassa 50 oppilasta ja väärästä vastauksesta tuli karttakepin pamaus jo valmiiksi aroille sormille. 

Emme jää kaipaamaan.

Kun Ella kavereineen vaihtaa osia hassun opettajansa kanssa, voi arvata, että opetus on kaikin puolin kannustavaa. Tosin en tiedä tuleeko opsin suuret suunnitelmat ihan täytettyä. Opetuksen vaativuus on toisella taholla. Vanhemmat pitää saada irti kännyköistään mikä toki onnistuu varsin tehokkaasti kun kännykät varastetaan. Pahus! 

Kuinka kukaan tänä päivänä selviäisi hetkeäkään ilman kännykkäänsä? Käsi ylös, jos olet yrittänyt irrottaa pientä koululaista saati teiniä kännykästään edes hetkeksi. Mutta kas kummaa, opetus alkaa sujua paremmin, kun luokallinen aikuisia ei plärää jatkuvasti puhelimiaan.

Kännykät löytyvät kanaviillokista. Mitenköhän kännyköiden käy? Kosteudenkestävyys ei taida olla monenkaan kapulan parhaimpia ominaisuuksia. Epäilen vahvasti, että moni vaihtaa ainakin kuorensa, ellei halua muistella kanaviillokin tuoksua päiväkausia…

Parvelan teksti on hauskaa ja naurattaa sekä lasta että aikuista. Osuvien nykyhetken vertausten määrä kirjassa on kutakuinkin loputon. Itse pidin eniten pätkästä, jossa lapset määritellään kuin koulun biologian kirjan suomalaiset eläimet.

”Myöhemmin lapsi oppii, että terveellinen ruokavalio on tärkeä. Ruoasta pitää saada kuituja, paljon vihreää ja rautaa. Tällöin lapsi oppii, ettei koirankakkaa kannata syödä.”

Kertoisiko joku tämän myös koirillemme?

Kun pelottaa

Kirjan lopussa on suurempaa pohdintaa pelon tunteen kestämisestä. Kaikki pelkäävät joskus jotain. Hyvin osuva kirjauutuus juuri nyt, kun Euroopassa on taas syttynyt sota eikä kukaan näe tulevaisuuteen.

Tärkein kirjan opetus on se, että kun pelottaa, siitä kannattaa puhua aikuisen kanssa. Halauksella pelko tulee helpommaksi sietää. 

Ella-kirjat on suunnattu 7-10-vuotiaille. Teksti on normaalikokoista samoin rivinvälit ja -leveys.  Aivan juuri lukemaan oppineelle kirja on liian vaikea. Anni Nykäsen hauskoja kuvia on mukana mukavasti. Teksti on vahvasti huumorilla höystetty ja nostaa hymyn huulille. 

Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 8 pistettä. Hyvä kirja, mutta pieni lukuhiiri on tällä hetkellä enemmän viehtynyt salapoliisi- ja seikkailukirjoihin. Huumorin ystävälle (ja ehkä jotain pelkäävälle) kirja on oiva lahjakirja. Eli ihan vaikka jokaiselle lapselle, jota pelottaa katastrofin uhka. Kirjan loppu voi toimia kätevästi aasinsiltana syvempään keskusteluun aikuisen kanssa. 

Maria

Lukupäivä 26.2.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

Mysteerijengi, Kirjaston kiusanhenki, Juha-Pekka Koskinen

Kuka pelkää kummituksia?

Korruptoitunut kirjastonhoitaja Mölläri kutsuu tietämättään aaveet kiusaamaan Helsingin Richardinkadun kirjaston yörauhaa. Poltergeist paiskoo kirjoja lattialle vaaralliseen tahtiin. 

Ennen kuin kirjat vallan hajoavat räyhähengen käsittelyssä Mölläri palkkaa suklaapalkalla Mysteerijengin eli Nicon, Mimosan ja Iivon selvittämään sotkun. Mysteerijengi laittaa aaveet aisoihin ja paljastaa Möllärin kirjavarkaaksi ja valekirjastonhoitajaksi. Aijai. Työpaikka on menetetty, mutta minulla on tunne, että Mölläristä ei ole viimeistä sanaa vielä kuultu.

Opimme myös, että Kansalliskirjaston johtaja Ekholm on varsinainen velho ja asettanut kummituksilta voimat vievän loitsun estämään kirjahaamujen kirjastokäynnit. Opimme myös, että muistinmenetyssuihkeita todella on olemassa ja ihan tavallisissa suihkepulloissa. Mistä lie Mölläri sellaisen hankkinut? 

Taitaa olla kokonainen aaveiden ja kirjastonhoitajiien verkosto sinänsä varsin viattomien vanhojen kirjastojen taustavoimissa? Huh huh.

Mysteerijengi sanailee keskenään Juha-Pekka Koskisen jouhevaan tyyliin. Älykkäänä apuvoimana toimii isotäti Elina, jonka kotoa löytyy varsin kattava kokoelma vanhoja nahkakantisia arvoteoksia. 

Nico rakastaa suklaata, mutta onneksi kirjassa muistetaan korostaa xylitol-purkan ja laadukkaan hampaidenharjauksen merkitystä. Nicolla ei ole vielä yhtään reikää. Juuri yhden hampaani menettäneenä tunnen katumusta. Miksi, oi miksi, en harjannut hampaita paljon paremmin nuoruudessani? 

Kirjasta kirjaan

Kirjaston kiusanhenki on kirja kirjoista, kirjastosta, kirjastonhoitajista ja haudan taakse jatkuvasta tiedonjanosta. Jokainen kirjafani nauttii kuvitellessaan vanhan nahkakantisen ja koukerokirjaimisen opuksen avautuvan eteensä. 

Kirjastonhoitajien kannattaisi lukea kirja varsinaisen kohderyhmän lisäksi. Ehkä omassa kirjastossa voi vielä vierailla etsimässä oikeita opuksia tuonpuoleisesta? Entä onko jossain salaisessa paikassa tulevien kirjastonhoitajien Tylypahka, jossa opetetaan aaveiden karkotusloitsuja?  

Richardinkadun kirjasto on oikeasti ihana. Ainakin oli noin 25 vuotta sitten, kun siellä viimeksi kävin. Vanha kirjoista elävä ja niitä hengittävä rakennus, joka tuntuu sisältävän jotain syvempää ymmärrystä maailmasta. Onneksi se on vielä kirjastokäytössä eikä myyty ja muutettu asunnoiksi tai investointipankin etäkonttoriksi.

Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 9 hiiripistettä. Yhden pisteen miinus tuli siitä, että kirja oli liian lyhyt. LOL. Sanoisin, että ei kovin suuri miinus kirjalle. Mutta tosissaan, kun mietin, niin kirjan jännittävin osuus olisi saanut olla pidempi. Alussa jännitykseen päästiin vähän hitaasti käsiksi ja sitten kun herkkukohdat tulivat, ne valuivat silmien ohitse liian nopeasti. 

Kirjan ulkoasu on onnistunut. Saana Nyqvistin kansi ja siellä täällä olevat värikuvat sopivat erinomaisesti tyyliin. Kirjan koko kädessä pidettäväksi on myös sopiva. Paperi on paksua ja rivinleveys on mukavan kokoinen ja reunojen reilut sisennykset luovat arvokkaan tunnelman. 

Uusia opittavia sanoja tulee lapselle sopivaan tahtiin ja ne muistetaan selittää selkästi. Kuten bibliofiili ja esoteerinen. Teksti on normaalikokoista, mutta rivivälit reilut. Kirja sopii parhaiten jo sujuvasti lukeville ala-asteikäisille ja pitkiä kirjoja karttaville hieman vanhemmille nuorille.

Toivottavasti kirja löytää tiensä kirjastojen lukudiplomilistoihin! Tämä on myös erinomainen lahjakirja. Kirjassa on laadun tuntua ja juoni on sopivan jännittävä ja hauska.

Kirja on painettu Suomessa. Kirjapainotyöläisten jälkeläisenä suomalainen painotyö lämmittää aina sielua. Se tuo myös työtä painokoneiden keskelle. 

Juha-Pekka Koskinen on matemaatikon koulutuksen omaava tuottelias kirjailija, joka on kirjoittanut paljon lasten- ja nuortenkirjoja muun tuotannon ohessa. Hieman Mysteerijengin kohderyhmää vanhemmille lapsille on suunnattu Samin, Liisan ja Jonin seikkailukirjat, joiden arviot löytyvät täältä:

”Niin kuin ihmislapset asuttawat maanpäällistä kuorta, asuttawat menninkäiset sen alaista puolta.”

”Kun ihminen haaveilee liikaa, hänestä tulee haave. Ja kun aikaa kuluu, hänestä jää jäljelle - aave.”

Hönttejä ja kultamaatuskoja.

Ja jos Mysteerijengi miellyttää, kannattaa ehdottomasti tutustua Horstin Clue-dekkareihin.

Ihan oikea dekkari ja ihan oikea murha.

Hummerivarkaus, lavastettu sieppaus ja John Stuart Mill

Rikollisen tie kehdosta hautaan

Maria 

Lukupäivä 13.2.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvostelu, kirja-arvio, parhaat lastenkirjat

LukuPalat: Neppari ja pupukahvila, Taru Viinikainen ja Netta Lehtola

Yrittäjyyden ensiaskelia pupunkorvissa

Mietitäänpä hetki. Mistä eka- ja tokaluokkalaiset tytöt haaveilevat? Yritystoiminnasta? 

Ei kai sentään? 

Itse asiassa aivan juuri siitä. Pieni lukuhiiri kavereineen suunnittelee eläintenhoitolaa varsin asiantuntevasti. Jotkut ikäryhmän tytöistä aivan varmasti suunnittelevat kahvilatoimintaa, kuten Nella Pauliina eli Neppari kaverinsa Jeppiksen kanssa. 

Entäpä yllätyksistä? 

No aivan varmasti. Lukuisat ovat ne kerrat, kun olen kuullut pienen lukuhiiren suunnittelevan yllätyksiä ja lahjoja kavereilleen. Uuden Nepparikirjan toinen kantava juoni on yllätyssynttäreiden järjestäminen Nepparille.

Uusin Neppari-kirja koostuu pupuista (tietysti!), leipomisesta, pupukahvilasta, liiketoiminnan ongelmista, yllätyssynttäreistä ja uskosta ystävyyteen. Kirjan pitäisi siis osua varsin hyvin eka- ja tokaluokkalaisten tyttöjen elämään. Toisin sanoen kohtuullisen varma lahjakirja.

Teksti on Lukupalojen tapaan selkeää ja helppolukuista. Kirjan tarkoitus on selvästi opettaa lukemista hauskalla tavalla. Vaikka tekstiä on vähän, kieli on rikasta. Esimerkkinä vaikkapa ilmaisut: ”kailottaa” ”käkätimme” ”naatteja” ”nauroi katketakseen”.

Netta Lehtolalla on oma kuvitustyyli, josta joko pitää tai ei. Kiitokset siitä, että päähenkilöiden nenät ovat erilaisia eikä siloteltuja. Ja siitä, että hahmot ovat normaalipainoisia. Hyviä samaistumiskohteita siis. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle kymmenen hiiripistetä. Ei ihme.

Ainoa ongelma on se vanha tuttu eli tytöt ovat kirjoissa hameissa ja pojat housuissa, kun todellisessa elämässä tytöt käyttävät nykyään suurimmaksi osaksi housuja ja shortseja. Erot tämänikäisten tyttöjen ja poikien pukeutumisten välillä ovat lähinnä värillisiä. 

Poislukien ne harvat tytöt, jotka äiti on selvästi pyntännyt yhtä suureksi prinsessakopioksi kuin äiti itse on Kardashian-kopio. Mutta se onkin siten jo toinen tarina kaukana, kaukana Neppari-kirjan lämpimästä tunnelmasta.

Maria

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

LukuPalat: Aavepartio ja viemärin hirviö, Roope Lipasti ja Mari Luoma

 

Vessajuttuja lonkerot jumissa

Mitä tapahtuu, jos jätevettä ei puhdista? Vesistö rehevöityy? Mikromuovi kulkeutuu kalojen kautta ihmisiin? 

Ei, vaan lemuhirviö ilmestyy paikalle.

Ihan totta. Paha haju houkuttaa Ragnarök-hirviön saastuneelle rannalle ja hirviön lonkerot vievät jäätelötuutin kädestäsi. Katastrofi!

Mutta ei hätää, Aavepartio eli Alpi, Joona ja Aava hoitaa tilanteen. Harmillisesti lemuhirviö ehtii hävitä ennen kuin Aavepartio on saanut organisoiduksi sukellusveneen tutkimaan meren pohjaa. Mutta ei kauas. 

Kaupungin vessanpöntöt tukkiutuvat. Seuraa suuri pissahätätilanne, kun kukaan ei uskalla enää istahtaa pöntölle vapautumaan oman kehon jätteidenkäsittelyn lopputuotoksista.

Aavepartio tekee retken viemäriputkistoihin ja vapauttaa sinne jumiin jääneen lemuhirviön ja pormestari lupaa, ettei viemärivettä enää päästetä puhdistamatta mereen. 

Ranta pelastettu. Kaikki hyvin.

Aavepario ja viemärin hirviö- kirjan juoni on mitä mainioin. Juuri sopivassa määrin (eli paljon) vessajuttuja lisäämään eka- ja tokaluokkalaisten lukuintoa. Entä mikä olisi kamalampaa kuin mennä yöllä vessaan pohtien tuleeko pöntöstä käärme tai hirviön lonkero? 

Kirja kuvituksineen on suunnattu pojille, mutta juoneen on piilotettu rohkea ja älykäs pikkusisko Aava, johon tyttölukijat voivat helposti samaistua. Itse asiassa Aava on porukan rohkein ja järkevin. 

Lukupalojen tuttuun tyyliin teksti on selkeää ja helppolukuista. Pieni lukuhiiri piti kirjasta täyden kymmenen hiiripisteen verran.

Esimerkin voima

Mari Luoman kuvat ovat vauhdikkaita ja niissä on monia hyviä oivalluksia. Kuvitus on minulle osittain ongelmallinen. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan lapsille pitäisi tarjota kansainvälisen netti-tv-pelimaailman vastapainoksi normaalipainoisia ja terverakenteisia ihmishahmoja. 

Pin up- tyyppisiä hoikkauumaisia naishahmoja ja steroideja syöneitä lihaskimpaleita ei lastenkirjojen kuvitukseen kerta kaikkiaan enää tarvita. 

Tutkimusnäyttöä nähdyn kuvamateriaalin valitettavasta yhteydestä anoreksiaan ja ruumiinkuvanhäiriöön on paljon. Esimerkiksi 2015 Miika Mattolan lukiolaisiin keskittyvästä opinnäytetyöstä löytyy kattavat viitteet tutkimusnäyttöön.  https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/103231/Mattola_Miika.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Anoreksia on valunut perfektionististen tyttöjen sairaudesta koko ikäluokan ongelmaksi. Ruumiinkuvan häiriöt ja kauneuskirurgian kasvu ovat suuria ongelmia. Ongelmia, joita vastaan pitäisi taistella eikä sulkea silmiä ja mennä virran mukana.

Maria

Lukupäivä 14.2.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

Lasse-Maijan Etsivätoimisto, Koulun arvoitus, Martin Widmark

 

Lastenkirjakustantajan vastuu ja piilotetut asenteet

Älkää ymmärtäkö väärin. Lasse-Maijan etsivätoimisto on mitä mainioin sarja ja yksi pienen lukuhiiren lemppareista. Kirjastoissa kirjat kuluvat puhki ja yhä uusi sukupolvi eka- ja tokaluokkalaisia haaveilee oman etsivätoimiston perustamisesta.

Koulun arvoitus alkaa lupaavasti. Vallilan kaupungista löytyy kasapäin väärennettyjä seteleitä. Sekä yrittäjät että pappi repivät hiuksiaan. Lassen ja Maijan on aika selvittää syyllinen. 

Rikos paikantuu koululle. Epäiltyinä ovat viisi koulun työntekijää. Miten rehtorilla on rahaa punaiseen urheiluautoon? Aivan oikein, rehtori on syyllinen. Pelkkä palkka ei riitä oletettavasti viidenkympin kriisissä hamuttuun makeampaan elämään.

Mikä kirjassa on siis vialla? Elämäänsä tyytymätön rehtori määrää kouluun tupakointikiellon ja samalla mm. purukumikiellon, lippiskiellon ja lemmikkieläinkiellon. Lasten rakastama opettaja Kaisa tuumaa, että ennen oli paremmin. 

Oikeastiko? Voiko henkilökunnan tupakointikieltoa todella verrata purukumin kieltämiseen? Tai vesipyssyjen? Talonmies Repe jää kiinni nuuskamällin tunkemisesta arvatenkin aika huonokuntoiseen huuleensa, mutta eihän Repeä toki siitä moitita vaan ymmärtäen hymähdetään. 

Kirja on alunperin julkaistu Ruotsissa 2006 ja paljon on vettä virrannut sen jälkeen ennen kuin värikuvitettu uusintalaitos on 2022 meillä julkaistu. Tänä aikana on myös päädytty jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen siitä, että tupakointi ei ole jokaisen oma pikkuasia. Eikä nuuskahuuliakaan tarvita enää yhtään enempää.

Kirjoilla noin yleisesti on täydellinen ilmaisunvapaus. Jos haluaa haaveilla ajasta, jolloin toimiston ilma oli sakeana tupakansavusta ja ravintolaillan jälkeen vaatekerta haisi kuin vanha eltaantunut juusto, siihen on täysi oikeus. Lastenkirjakustantajalla pitäisi olla kuitenkin vastuu pienten lasten kirjojen ollessa kysessä. Ihan kaikkea aiemmin kirjoitettua ei kannata uudelleenjulkaista.

Nyt kun olen lytännyt arvioimani kirjan, on paikallaan muistaa, että Martin Widmarkin kirjat noin yleensä ovat edelleen ajankohtaisia ja loistavia lastenkirjoja. Esimerkiksi viime syksynä julkaistu Muodin arvoitus on erinomainen. Samoin Widmarkin jo pölyttyneet Nelli Rapp-kirjat väärin kootusta hirviöstä ja kasvismakkaran voimasta ovat edelleen ajankohtaisia.

Maria

Lukupäivä 15.2.2022

Julkaisuvuosi 2006 (ruotsiksi), 2010 (mustavalkoinen suomennos)

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

Tietopalat, Mikä on robotti? Laura Ertimo ja Aapo Ravantti

Mistä tietää tulleensa vanhaksi? 

No tietysti siitä, kun pienten koululaisten tietokirjassa on itselle uusia asioita.

Onneksi ei sentään kovin montaa. Onhan noista nykyteknologian ihmeistä tullut uutisjuttuja luettua. Mutta silti, tekniikka on mennyt eteenpäin niin paljon, että huimaa. 

Silloin kun minä synnyin olivat puhelimet  kierrettävällä numerovalinnalla ja yhden kaverin kotona oli vielä sitäkin vanhempi puhelinkaunotar. Monessa toimistossa oli vielä käytössä reikäkorttikone ja laajamittainen siirtyminen tietokoneisiin oli vasta käynnissä. 

Ja nyt tietokoneista on siirrytty robotiikan kokonaisvaltaiseen hyväksikäyttöön. Oulun yliopistossa tutkitaan Guoying Zhaon johdolla miten tekoäly pystyy tunnistamaan ihmisten tunteita ja miten tunteet saadaan mukaan tekoälyn ja ihmisten väliseen kommunikaatioon. 

Ei tässä hirveän kaukana enää olla tunteita simuloivasta ja itsenäisestä robotista. Puhdasta scifiä. Pelottavaa.

”Mikä on robotti?” on suomalaisin voimin tehty helppolukuinen tietokirja kaikesta siitä, mitä robotiikka tällä hetkellä on. Ja aivan loistava kirja onkin. Teksti on selkeää, kappaleet lyhyitä ja kuvia on paljon. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 9 hiiripistettä. 

Ro (androidirobotti) ja Botti (tietokoneohjelma) esittelevät robotiikan virstanpylväät selkeästi, helppolukuisesti ja kiehtovasti. Jokaisella aukeamalla kerrotaan uudesta robottityypistä. Tarina lähtee vuonna 1954 kehitetystä Unimatesta, joka oli yksinkertainen teollisuuden kokoamislinjalla käytetty robottikäsi ja ja päättyy humanoidiin taiteilijarobotti Ai-Daan. Mukana ovat niin hoivarobotti Paro kuin robottikoira Aibo.

Mitä tunteita Paron ja Aibon videot sinussa lukijani herättävät? Itse tulen jotenkin surulliseksi siitä, kun ihminen kiintyy ohjelmoituun olioon, mutta jos Paro luo rauhaa ja hyvää ympärilleen, niin mikä minä olen moittimaan?

Asia on painavaa, joten kirja sopisi hyvin opetuskäyttöön ala-asteen ylemmille luokille, vaikka Tietopalat onkin ensisijaisesti suunnattu vähän nuoremmille lapsille. Tunnin voisi rakentaa erilaisten youtube-videoiden varaan ja laittaa lapset näyttelemään eri robotteja. Kotiläksyksi sopisi pieni pohdinta robotiikan eettisistä ongelmista tai robotiikan tulevaisuuden ennustaminen. Mitä vielä on keksimättä? 

Kirjan suurin anti on kapean ja vahvan tekoälyn käsittely, missä tuodaan esille tekoälyn kehittämisen eettinen ongelma. Tätä voisi jäädä pohtimaan vaikka kuinka kauaksi aikaa, mutta oikeasti asia on päivänpolttava. Luommeko monsteria, joka syö meidät? Miten paljon tekniikan kehitys vaikuttaa ihmisyyteen? 

Facebook ja muut pikaviestintäkanavat ovat jo muuttaneet ajatteluamme ja kommunikaatiotamme lyhytjänteisemmäksi ja terävämmäksi. Olemme osin unohtaneet toisten huomioimisen. Mitä tapahtuu, kun robotteihin yhdistetään inhimillinen vahva tekoäly? Ja jos sen avainkoodi annetaan jollekin rahasta mielipiteitä muokkaavalle yritykselle? Esimerkkinä tällaisesta yrityksestä on kohujen myötä konkurssiin ajautunut Cambridge Analytica tai Koch Industriesin i360, sekin syvällä poliittisessa vaikuttamisessa. Kuinka paljon ajattelustamme on sen jälkeen enää omaamme?

Lopuksi meitä lukuhiiriä viihdyttänyt video Yhdsvalloissa kehitetyistä roboteista, joiden tulevaisuuden versiot voivat muuttaa sodankäynnin muistuttamaan Star Wars-elokuvia. Spot-robotin on kehittänyt Yhdysvaltalainen Boston Electronics, mutta ilmeisesti Spotin tulevaisuuteen sodankäynnin mullistajana ei Yhdysvallan armeijassa enää uskota, koska yrityksen on ostanut japanilais-korealainen suuryritys Softbank, omanlainen monsteri sekin.

Maria

Lukupäivä 7.2.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu, parhaat lastenkirjat