Oboin kirja, Veera Salmi

 

Kirjapalkinnon arvoinen

Loistava. Hämmentävä. Sekava. Jännä.

Älykäs. Uuden ajan fantasiakirja. 

Klassikkoainesta.

Puluboyn ja Maurin Vähä-älykännykan jälkeen Veera Salmen uusin fantasiakirja on hämmentävää luettavaa. Oboin kirja on rakennettu niin oudoksi kuin vain voi. Ja jotta lukija ei aivan hukkuisi tapahtumiin, kirja on kirjoitettu suoraan lukijaa puhutellen. Salmi maanittelee uskomaan aina seuraavan kummallisen vaiheen. Ja hyvin maanitteleekin. Kolmisatasivuinen kirja kulkee nopeasti loppuun.

Oboin kirja on ylistyslaulu kirjoille ja lukutaidolle. Minkälainen maailma olisi ilman tarinoita? Ilman lukutaitoa ja ilman satuja? Ahdistava ja tylsä varmasti. Asiaa pitäisi tietysti kysyä niiltä nuorilta, jotka eivät koskaan ole lukeneet mitään vapaaehtoisesti. Mutta hekin yleensä lukevat kännykkäänsä ja vähintään salaliittoteorioita, satuja nekin. 

Ja sitten varoitus juonipaljastuksista. Älä lue enempää, jos olet jo lukemassa kirjaa. Ja jos et ole niin lue ihmeessä ja kerro löysitkö samoja asioita kirjasta kuin minä!

Oboi

Kirjassa kirjoitetaan kirja, jonka päähenkilö, Oboi, on yhtä aikaa ihminen ja kirjoitettavan kirjan päähenkilö. Eli tarina tarinasta, jota kirjoitetaan, mutta joka ei ole tarina vaan totta. Ja jotta kaikki olisi riittävän monimutkaista, kirjan lopussa lisätään vielä yksi todellisuuden taso. 

En löydä sanoja tälle monikerroksiselle konstruktiolle. 

Oboi karkaa kirjan alussa vankilasta, jonne kaikki maailman kirjoitettujen tarinoiden hahmot on teljetty. Pakomatka päätyy kaupunkiin, jossa kukaan ei osaa lukea. Jokaisen asukkaan käteen on kiinnitetty ohjausnäyttö, joka kertoo mitä pitää tehdä ja milloin. Ei ole huolta huomisesta, kun on vain tämä hetki tässä ja nyt.

Oboin tarinan kirjoittaja on onnistunut pimittämään kyniä ja kirjoittaa Oboista tarinan, jossa kaikki kirjojen henkilöt vapautetaan vankilasta ja jota tarinaa Oboi tietämättään toteuttaa. Oboi alkaa elää kirjailijasta riippumatta, muodostaa käsityksen itsestään ja päättää muuttaa oman elämänsä tarinaa päätyen vapauttamaan koko maailman paljon nopeammalla aikataululla kuin Oboin tarinan luoja koskaan suunnitteli.

Kämmeniensä ruutuja tuijottavat ja sokeasti käskyjä noudattavat ihmiset ovat varmasti saaneet innoituksensa niistä nykyhetken ihmisistä, jotka eivät näe mitään ympärillään vaan elävät nettitodellisuudessa huomaamatta haavan lehden havinaa tai tuttavallista pihavarista. 

Täytyy kuitenkin muistaa, että kirjaansa tuijottava ihminen ei hänkään välttämättä kuule laineiden liplatusta tai huomaa perheenjäsenen tuskaa. Pitkien tekstien lukeminen antaa kuitenkin enemmän kuin ottaa varsinkin verrattuna nettikeskustelun tynkiin, jotka yleensä päätyvät kärjistyksiin ja erimielisyyksiin. 

Kirja herättää satujen lisäksi muistijälkiä antiikin filosofeista ja suurista pohdinnoista. Mikä on todellisuus ja voiko se olla monikerroksinen? Koska ymmärrämme olevamme sitä, mitä olemme? Olemmeko todella olemassa vai vain laineita jonkun suuressa suunnitelmassa. Olemmeko olemassa, jos emme tunne mitään emmekä huomaa mitään? 

Korkeamman tason kotipuutarhurit

Veera Salmen utopiassa ilmastonmuutos on ratkaistu. Ihmiset on ohjelmoitu kasvattamaan kasveja ja tuottamaan energiaa mekaanisesti. Onko niin, ettei ilmastonmuutosta voi ratkaista ilman että ihmisiltä otetaan pois mahdollisuus elää halujensa mukaan? Miettimisen arvoinen ajatus.

Kirjan yksi suuri kysymys on, kumpi on tärkeämpi, ihmisen ilmaisunvapaus vai ympäristön tila? Salmi selvästi valitsee ilmaisunvapauden ja inhimillisyyden ristiriitaisuuden, mutta itse en olisi niin varma, että meillä on siihen maapallon kustannuksella oikeus. Onko luovuus ylipäänsä aina oikeutettu rationalismin sijaan? Kirjan mukaan rationalismi muuttuu vankilaksi ilman luovuutta. Miten ihmiskunnan tulisi löytää tasapaino?

Oboin kirja ei ole oikeastaan enää koululaiskirja vaan nuorten fantasiakirja. Mitään estettä ei kuitenkaan ole nuoremmankin ala-astelaisen kirjaa lukea, jos lukutaito ja kärsivällisyys riittävät. Pieni lukuhiiri oli selvästi 8-vuotiaana vielä liian nuori. Kirja kuitenkin otti hänetkin otteeseensa. Juoni oli pienelle lukuhiirelle vielä liian monipolveileva ja kirjan syvemmät aallot jäivät saavuttamatta. Ehkä seuraavalla lukukerralla muutaman vuoden päästä? 

Teksti on jo yhtä pientä kuin aikuisten kirjoissa eikä lauserakenteissa ole enää helpotuksia. Parhaiten kirja sopii noin 11 vuodesta eteenpäin aina myöhäisiin teinivuosiin tai aikuisuuteen saakka. Kirja kuuluu selkeästi vuoden parhaisiin lasten- ja nuortenkirjoihin. Huolimatta siitä, että siinä ikävästi vahvistetaan yhtä koronasalaliittoteoriaa. Tuon pienen juonenpätkän olisi aivan hyvin voinut ihmiskunnan edun vuoksi ratkaista kirjallisesti toisin. 

Teksti on laadukasta proosaa ja luultavasti löytää itsensä vuoden kirjapalkintoehdokkaiden listalle. Se ei sinänsä olisi ihme, onhan Veera Salmi jo aiemmin pokannut kahdeksan kirjapalkintoehdokkuutta ja yhden palkinnon kirjoillaan. Oboin kirjassa on ainesta klassikoksi. 

Maria

Lukupäivä 1.3.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu, parhaat lastenkirjat, parhaat nuortenkirjat

Clue, Hopeakaivoksen arvoitus, Horst

Järki vai tunteet?

Ja nyt ei ole kyse Jane Austenin epookkidraamasta vaan Horstin koululaisille suunnatusta dekkarista. Onko oikein noudattaa aina järkeä vai voiko elämän lävitse kahlata pelkillä tunteilla? Miten löytää tasapaino?

Hopeakaivoksen arvoituksessa Celilia, Leo, Une ja Egon-koira jatkavat vauhdikasta vuottaan Celilian isän omistaman Täyshoitola Helmin ympäristössä. Vanhasta hopeakaivoksesta löytyy uusia jälkiä hämärästä toiminnasta. Lahdella seilaa epäilyttäviä laivoja tekemässä arkeologisia merisukelluksia ja Leo erehtyy ostamaan varastetun puhelimen, joka ei tietysti toimi. Sinne meni säästöt.

Kuten arvata saattaa, varastettuja puhelimia säilytetään vanhassa kaivoksessa, mutta meriarkeologeissa ei ole mitään hämärää. Puhelinvarkaat jäävät kiinni kiitos lasten aktiivisen toiminnan, mutta huonosti meinaa käydä siinä vaiheessa, kun rikolliset räjäyttävät hopeakaivoksen käytävän kiinni ja lapset jäävät maan alle. 

Onneksi ilmanvaihdon vuoksi vanhoissa kaivoksissa on useampia aukkoja maan pinnalle eivätkä seikkailijat joudu tekemään seuraa kaivokseen nälkään ja janoon aikoinaan kuolleille kaivosmiehille. Ahtaan paikan kammosta kärsivälle hiostavaa luettavaa.

Horstin dekkareiden yksi parhaista puolista on se, että ne herättelevät nuorta lukijaa pohtimaan maailmaa. Pitääkö aina ajatella järjellä? Pitääkö kaikkia sääntöjä totella? Platonin mukaan järki ja logiikka antavat aina saman vastauksen, kun taas tunteet, näkemykset ja mielipiteet vaihtelevat.

Toisaalta, jos jotain on elämä minulle opettanut on se, että järkeä ja logiikkaa voi käyttää eri tavalla ja näin lopputuloskin on erilainen. Onko Platon siis väärässä?

Kirjassa käytetään esimerkkinä sitä, pitääkö valita ns. järkevä ja työllistävä ammatti vai pitäisikö vain seurata omaa sisäistä ääntään riippumatta valintojen järkevyydestä. Mutta mikä nyt on järkevä ammatti kullekin?

Jollekin on hyvin järkevää valita huonosti työllistävä taiteilijan ammatti, koska yksinkertaisesti on niin lahjakas, ettei tarvitse miettiä työllistymistä. Toiselle taas taidemaalarin ammatti johtaa suureen kärsimykseen, kun lahjoja ja taitoa ei ole riittävästi. Missä raja kulkee? Se, mikä on loogista, on niin erilaista kullekin. Ja lopputuloksen tietää vasta vuosien päästä. 

Entä mitä tapahtuu, jos ostaa halvalla varastetun tavaran? Horstin mukaan sillä lisää rikoksen uhrin kärsimystä ja harvoin edes saa sitä, mitä on ostanut. 

Meiltä varastettiin kerran tuore soutuvene. Ostaja oli laittanut ostoilmoituksen ja varkaat tekivät työtä käskettyä. Vene ehti olla venerannassa massiivisin lukoin vain parisen viikkoa. Ilmaisia lounaita ei juuri ole ja ostaja tajusi kaupat tehtyään, että varastettuhan se vene oli ja otti poliisiin yhteyttä. 

Täytyy nostaa hattua tällaiselle rehellisyydelle. Me ehdimme saada vakuutuksesta rahat, mutta ostaja menetti sekä veneen että rahansa. Mutta voiko nukkua yönsä hyvin tietäen, että on ostanut varastetun tavaran? En minä ainakaan.

Tästä kaikki opimme, että ostoilmoituksia ei kannata arvotavarasta laittaa ja uutta venettä ei meille enää tuohon rantaan tule. Hienoja pyöriäkään ei enää kannata hankkia, kun ne joka tapauksessa täällä päin varastetaan. Tylsää. 

Horstin clue-dekkarit sopivat hyvin kouluopetukseen, koska ne tarjoilevat filosofisia päänavauksia hauskassa ja jännässä muodossa. Teksti on normaalikokoista, mutta lauserakenteet selkeitä ja helppolukuisia. Hopeakaivoksen arvoituksen loppupuoli oli jännä ja mukaansatempaava. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle täydet 10 hiiripistettä. Teksti edellyttää jo sujuvaa lukutaitoa, mutta clue-kirjat ovat lyhyehköjä, vain noin 120 sivuisia. Yhteislukuun nämä sopisivat hyvin ala-asteen ylimmille luokille ja yläasteen alkuun. 

Tämän kirjan lopussa pohjustetaan jo sarjan seuraavaa osaa, Metsään kätketty arvoitus, jota jäämme innolla odottamaan.

Rikollisen tie kehdosta hautaan

Hummerivarkaat, lavastettu sieppaus ja John Stuart Mill

Ihan oikea dekkari ja ihan oikea murha

Maria 

Lukupäivä 15.3.2022

Julkaisuvuosi 2022 suomeksi (norjaksi 2014j

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvostelu, kirja-arvio

Operaatio Sirkus, Etsiväkaksikko, Horst

Älkäätten himoitko lähimmäistenne omaa

Oletko koskaan ihmetellyt keräilijöiden intohimoa vanhoihin leluihin? 

Minä olen, monta kertaa. Onko sillä nyt niin suurta merkitystä, onko LPS-hahmo harvinainen mäyräkoira vai söpö lintu? Muovin paloja yhtä kaikki. Onneksi pienen lukuhiiren kaverit eivät luultavasti lue tätä blogia…

Taidan olla tunteettomuudessani vähemmistössä sillä vanhat lelut ovat oikeasti arvokkaita. Löytyy paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan järjettömiä summia, jotta vihdoin aikuisena saisivat kaappiinsa sen kaikkein hienoimman nuken tai lego-lentokoneen. Mitä minä tiedän? En mitään.

Operaatio sirkuksessa varastetaan arvokkaita ja ainutlaatuisia nukkeja. Tarkemmin sanoen Kultakutri ja kolme karhua-sadun mesikämmeniä. Kultakutri-nukkeja tehtiin aikoinaan iso kasa, mutta karhuja vain ainokaiset. Ja koska keräilybisneksessä harvinaisuuksien arvo kasvaa, on kontioiden hinta kivunnut korvaamattomaksi. 

Varas omistaa yhden Kultakutrin ja yrittää kepulikonstein tuoda Kultakutrilleen kolme karhua seuraksi, jotta saman sadun hahmot saisivat jakaa viereiset paikat keräilykaapissa. Keräilyhimo voi olla suorastaan sairaus!

Sirkustirehtöörinä leipänsä ansitseva varas saa lopussa tavallaan haluamansa, mutta hahmojen yhteinen keräilykaappi sijaitsee museossa eikä sirkusvankkureissa. Karhujen omistajat tajuavat, että kaikkien kolmen karjun paikka on yhdessä, Kultakutrin vieressä.

Horstin etsiväkaksikko-kirjat ovat oivia ensimmäisiä kokonaisia lukukirjoja Lukupalojen jälkeen. Teksti on isoa, rivivälit isoja ja vauhdikkaita värikuvia on jokaisella sivulla. Lukijakunta on laaja ja kirjat sopivat yhtä lailla tytöille kuin pojille. Kirja tuntuu arvokkaalta kädessä ja sopii hyvin lahjakirjaksi.

Etsiväkaksikko-sarjassa ei ole ollut lainkaan huteja ja tämäkin kirja on pienen lukuhiiren mielestä täyden kympin kirja. Mysteeri on, mistä Horst keksii näitä toinen toistaan hauskempia juonia. Sarjan kirjoista oma suosikkini on edelleen Manneken Pis-patsaan varkaus kirjassa Operaatio pronssipatsas Kun Manneken Pis housut sai.

Jos kaipaa lisää jännitystä Etsiväkaksikkojen jälkeen voi uppoutua Baggen Apassit-sarjaan.

Kun lukutaito on kehittynyt sujuvammaksi, suosittelen Juha-Pekka Koskisen kummituksia vilisevää Mysteerijengiä. Dekkari-fanien kannattaa lukea Horstin Clue-sarja. Ja lopuksi jos uskaltaa, voi avata jonkun Juha-Pekka Koskisen muusta tuotannosta, josta suosittelen erityisesti Kirottua kartanoa.

Maria

Lukupäivä 6.3.2022

Julkaisuvuoksi suomeksi 2022, norjaksi 2016

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/

Kirja-arvio, kirja-arvostelu, parhaat lastenkirjat

Ella ja kaverit kansankynttilöinä, Timo Parvela

 

Kännykät kanaviillokkiin ja miten selvitä pelon kanssa

Kaukana on kansankynttilöiden kukoistuskausi ja vanhat kansakoulun päivät. Silloin oli luokassa 50 oppilasta ja väärästä vastauksesta tuli karttakepin pamaus jo valmiiksi aroille sormille. 

Emme jää kaipaamaan.

Kun Ella kavereineen vaihtaa osia hassun opettajansa kanssa, voi arvata, että opetus on kaikin puolin kannustavaa. Tosin en tiedä tuleeko opsin suuret suunnitelmat ihan täytettyä. Opetuksen vaativuus on toisella taholla. Vanhemmat pitää saada irti kännyköistään mikä toki onnistuu varsin tehokkaasti kun kännykät varastetaan. Pahus! 

Kuinka kukaan tänä päivänä selviäisi hetkeäkään ilman kännykkäänsä? Käsi ylös, jos olet yrittänyt irrottaa pientä koululaista saati teiniä kännykästään edes hetkeksi. Mutta kas kummaa, opetus alkaa sujua paremmin, kun luokallinen aikuisia ei plärää jatkuvasti puhelimiaan.

Kännykät löytyvät kanaviillokista. Mitenköhän kännyköiden käy? Kosteudenkestävyys ei taida olla monenkaan kapulan parhaimpia ominaisuuksia. Epäilen vahvasti, että moni vaihtaa ainakin kuorensa, ellei halua muistella kanaviillokin tuoksua päiväkausia…

Parvelan teksti on hauskaa ja naurattaa sekä lasta että aikuista. Osuvien nykyhetken vertausten määrä kirjassa on kutakuinkin loputon. Itse pidin eniten pätkästä, jossa lapset määritellään kuin koulun biologian kirjan suomalaiset eläimet.

”Myöhemmin lapsi oppii, että terveellinen ruokavalio on tärkeä. Ruoasta pitää saada kuituja, paljon vihreää ja rautaa. Tällöin lapsi oppii, ettei koirankakkaa kannata syödä.”

Kertoisiko joku tämän myös koirillemme?

Kun pelottaa

Kirjan lopussa on suurempaa pohdintaa pelon tunteen kestämisestä. Kaikki pelkäävät joskus jotain. Hyvin osuva kirjauutuus juuri nyt, kun Euroopassa on taas syttynyt sota eikä kukaan näe tulevaisuuteen.

Tärkein kirjan opetus on se, että kun pelottaa, siitä kannattaa puhua aikuisen kanssa. Halauksella pelko tulee helpommaksi sietää. 

Ella-kirjat on suunnattu 7-10-vuotiaille. Teksti on normaalikokoista samoin rivinvälit ja -leveys.  Aivan juuri lukemaan oppineelle kirja on liian vaikea. Anni Nykäsen hauskoja kuvia on mukana mukavasti. Teksti on vahvasti huumorilla höystetty ja nostaa hymyn huulille. 

Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 8 pistettä. Hyvä kirja, mutta pieni lukuhiiri on tällä hetkellä enemmän viehtynyt salapoliisi- ja seikkailukirjoihin. Huumorin ystävälle (ja ehkä jotain pelkäävälle) kirja on oiva lahjakirja. Eli ihan vaikka jokaiselle lapselle, jota pelottaa katastrofin uhka. Kirjan loppu voi toimia kätevästi aasinsiltana syvempään keskusteluun aikuisen kanssa. 

Maria

Lukupäivä 26.2.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

Mysteerijengi, Kirjaston kiusanhenki, Juha-Pekka Koskinen

Kuka pelkää kummituksia?

Korruptoitunut kirjastonhoitaja Mölläri kutsuu tietämättään aaveet kiusaamaan Helsingin Richardinkadun kirjaston yörauhaa. Poltergeist paiskoo kirjoja lattialle vaaralliseen tahtiin. 

Ennen kuin kirjat vallan hajoavat räyhähengen käsittelyssä Mölläri palkkaa suklaapalkalla Mysteerijengin eli Nicon, Mimosan ja Iivon selvittämään sotkun. Mysteerijengi laittaa aaveet aisoihin ja paljastaa Möllärin kirjavarkaaksi ja valekirjastonhoitajaksi. Aijai. Työpaikka on menetetty, mutta minulla on tunne, että Mölläristä ei ole viimeistä sanaa vielä kuultu.

Opimme myös, että Kansalliskirjaston johtaja Ekholm on varsinainen velho ja asettanut kummituksilta voimat vievän loitsun estämään kirjahaamujen kirjastokäynnit. Opimme myös, että muistinmenetyssuihkeita todella on olemassa ja ihan tavallisissa suihkepulloissa. Mistä lie Mölläri sellaisen hankkinut? 

Taitaa olla kokonainen aaveiden ja kirjastonhoitajiien verkosto sinänsä varsin viattomien vanhojen kirjastojen taustavoimissa? Huh huh.

Mysteerijengi sanailee keskenään Juha-Pekka Koskisen jouhevaan tyyliin. Älykkäänä apuvoimana toimii isotäti Elina, jonka kotoa löytyy varsin kattava kokoelma vanhoja nahkakantisia arvoteoksia. 

Nico rakastaa suklaata, mutta onneksi kirjassa muistetaan korostaa xylitol-purkan ja laadukkaan hampaidenharjauksen merkitystä. Nicolla ei ole vielä yhtään reikää. Juuri yhden hampaani menettäneenä tunnen katumusta. Miksi, oi miksi, en harjannut hampaita paljon paremmin nuoruudessani? 

Kirjasta kirjaan

Kirjaston kiusanhenki on kirja kirjoista, kirjastosta, kirjastonhoitajista ja haudan taakse jatkuvasta tiedonjanosta. Jokainen kirjafani nauttii kuvitellessaan vanhan nahkakantisen ja koukerokirjaimisen opuksen avautuvan eteensä. 

Kirjastonhoitajien kannattaisi lukea kirja varsinaisen kohderyhmän lisäksi. Ehkä omassa kirjastossa voi vielä vierailla etsimässä oikeita opuksia tuonpuoleisesta? Entä onko jossain salaisessa paikassa tulevien kirjastonhoitajien Tylypahka, jossa opetetaan aaveiden karkotusloitsuja?  

Richardinkadun kirjasto on oikeasti ihana. Ainakin oli noin 25 vuotta sitten, kun siellä viimeksi kävin. Vanha kirjoista elävä ja niitä hengittävä rakennus, joka tuntuu sisältävän jotain syvempää ymmärrystä maailmasta. Onneksi se on vielä kirjastokäytössä eikä myyty ja muutettu asunnoiksi tai investointipankin etäkonttoriksi.

Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 9 hiiripistettä. Yhden pisteen miinus tuli siitä, että kirja oli liian lyhyt. LOL. Sanoisin, että ei kovin suuri miinus kirjalle. Mutta tosissaan, kun mietin, niin kirjan jännittävin osuus olisi saanut olla pidempi. Alussa jännitykseen päästiin vähän hitaasti käsiksi ja sitten kun herkkukohdat tulivat, ne valuivat silmien ohitse liian nopeasti. 

Kirjan ulkoasu on onnistunut. Saana Nyqvistin kansi ja siellä täällä olevat värikuvat sopivat erinomaisesti tyyliin. Kirjan koko kädessä pidettäväksi on myös sopiva. Paperi on paksua ja rivinleveys on mukavan kokoinen ja reunojen reilut sisennykset luovat arvokkaan tunnelman. 

Uusia opittavia sanoja tulee lapselle sopivaan tahtiin ja ne muistetaan selittää selkästi. Kuten bibliofiili ja esoteerinen. Teksti on normaalikokoista, mutta rivivälit reilut. Kirja sopii parhaiten jo sujuvasti lukeville ala-asteikäisille ja pitkiä kirjoja karttaville hieman vanhemmille nuorille.

Toivottavasti kirja löytää tiensä kirjastojen lukudiplomilistoihin! Tämä on myös erinomainen lahjakirja. Kirjassa on laadun tuntua ja juoni on sopivan jännittävä ja hauska.

Kirja on painettu Suomessa. Kirjapainotyöläisten jälkeläisenä suomalainen painotyö lämmittää aina sielua. Se tuo myös työtä painokoneiden keskelle. 

Juha-Pekka Koskinen on matemaatikon koulutuksen omaava tuottelias kirjailija, joka on kirjoittanut paljon lasten- ja nuortenkirjoja muun tuotannon ohessa. Hieman Mysteerijengin kohderyhmää vanhemmille lapsille on suunnattu Samin, Liisan ja Jonin seikkailukirjat, joiden arviot löytyvät täältä:

”Niin kuin ihmislapset asuttawat maanpäällistä kuorta, asuttawat menninkäiset sen alaista puolta.”

”Kun ihminen haaveilee liikaa, hänestä tulee haave. Ja kun aikaa kuluu, hänestä jää jäljelle - aave.”

Hönttejä ja kultamaatuskoja.

Ja jos Mysteerijengi miellyttää, kannattaa ehdottomasti tutustua Horstin Clue-dekkareihin.

Ihan oikea dekkari ja ihan oikea murha.

Hummerivarkaus, lavastettu sieppaus ja John Stuart Mill

Rikollisen tie kehdosta hautaan

Maria 

Lukupäivä 13.2.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvostelu, kirja-arvio, parhaat lastenkirjat

LukuPalat: Neppari ja pupukahvila, Taru Viinikainen ja Netta Lehtola

Yrittäjyyden ensiaskelia pupunkorvissa

Mietitäänpä hetki. Mistä eka- ja tokaluokkalaiset tytöt haaveilevat? Yritystoiminnasta? 

Ei kai sentään? 

Itse asiassa aivan juuri siitä. Pieni lukuhiiri kavereineen suunnittelee eläintenhoitolaa varsin asiantuntevasti. Jotkut ikäryhmän tytöistä aivan varmasti suunnittelevat kahvilatoimintaa, kuten Nella Pauliina eli Neppari kaverinsa Jeppiksen kanssa. 

Entäpä yllätyksistä? 

No aivan varmasti. Lukuisat ovat ne kerrat, kun olen kuullut pienen lukuhiiren suunnittelevan yllätyksiä ja lahjoja kavereilleen. Uuden Nepparikirjan toinen kantava juoni on yllätyssynttäreiden järjestäminen Nepparille.

Uusin Neppari-kirja koostuu pupuista (tietysti!), leipomisesta, pupukahvilasta, liiketoiminnan ongelmista, yllätyssynttäreistä ja uskosta ystävyyteen. Kirjan pitäisi siis osua varsin hyvin eka- ja tokaluokkalaisten tyttöjen elämään. Toisin sanoen kohtuullisen varma lahjakirja.

Teksti on Lukupalojen tapaan selkeää ja helppolukuista. Kirjan tarkoitus on selvästi opettaa lukemista hauskalla tavalla. Vaikka tekstiä on vähän, kieli on rikasta. Esimerkkinä vaikkapa ilmaisut: ”kailottaa” ”käkätimme” ”naatteja” ”nauroi katketakseen”.

Netta Lehtolalla on oma kuvitustyyli, josta joko pitää tai ei. Kiitokset siitä, että päähenkilöiden nenät ovat erilaisia eikä siloteltuja. Ja siitä, että hahmot ovat normaalipainoisia. Hyviä samaistumiskohteita siis. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle kymmenen hiiripistetä. Ei ihme.

Ainoa ongelma on se vanha tuttu eli tytöt ovat kirjoissa hameissa ja pojat housuissa, kun todellisessa elämässä tytöt käyttävät nykyään suurimmaksi osaksi housuja ja shortseja. Erot tämänikäisten tyttöjen ja poikien pukeutumisten välillä ovat lähinnä värillisiä. 

Poislukien ne harvat tytöt, jotka äiti on selvästi pyntännyt yhtä suureksi prinsessakopioksi kuin äiti itse on Kardashian-kopio. Mutta se onkin siten jo toinen tarina kaukana, kaukana Neppari-kirjan lämpimästä tunnelmasta.

Maria

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

LukuPalat: Aavepartio ja viemärin hirviö, Roope Lipasti ja Mari Luoma

 

Vessajuttuja lonkerot jumissa

Mitä tapahtuu, jos jätevettä ei puhdista? Vesistö rehevöityy? Mikromuovi kulkeutuu kalojen kautta ihmisiin? 

Ei, vaan lemuhirviö ilmestyy paikalle.

Ihan totta. Paha haju houkuttaa Ragnarök-hirviön saastuneelle rannalle ja hirviön lonkerot vievät jäätelötuutin kädestäsi. Katastrofi!

Mutta ei hätää, Aavepartio eli Alpi, Joona ja Aava hoitaa tilanteen. Harmillisesti lemuhirviö ehtii hävitä ennen kuin Aavepartio on saanut organisoiduksi sukellusveneen tutkimaan meren pohjaa. Mutta ei kauas. 

Kaupungin vessanpöntöt tukkiutuvat. Seuraa suuri pissahätätilanne, kun kukaan ei uskalla enää istahtaa pöntölle vapautumaan oman kehon jätteidenkäsittelyn lopputuotoksista.

Aavepartio tekee retken viemäriputkistoihin ja vapauttaa sinne jumiin jääneen lemuhirviön ja pormestari lupaa, ettei viemärivettä enää päästetä puhdistamatta mereen. 

Ranta pelastettu. Kaikki hyvin.

Aavepario ja viemärin hirviö- kirjan juoni on mitä mainioin. Juuri sopivassa määrin (eli paljon) vessajuttuja lisäämään eka- ja tokaluokkalaisten lukuintoa. Entä mikä olisi kamalampaa kuin mennä yöllä vessaan pohtien tuleeko pöntöstä käärme tai hirviön lonkero? 

Kirja kuvituksineen on suunnattu pojille, mutta juoneen on piilotettu rohkea ja älykäs pikkusisko Aava, johon tyttölukijat voivat helposti samaistua. Itse asiassa Aava on porukan rohkein ja järkevin. 

Lukupalojen tuttuun tyyliin teksti on selkeää ja helppolukuista. Pieni lukuhiiri piti kirjasta täyden kymmenen hiiripisteen verran.

Esimerkin voima

Mari Luoman kuvat ovat vauhdikkaita ja niissä on monia hyviä oivalluksia. Kuvitus on minulle osittain ongelmallinen. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan lapsille pitäisi tarjota kansainvälisen netti-tv-pelimaailman vastapainoksi normaalipainoisia ja terverakenteisia ihmishahmoja. 

Pin up- tyyppisiä hoikkauumaisia naishahmoja ja steroideja syöneitä lihaskimpaleita ei lastenkirjojen kuvitukseen kerta kaikkiaan enää tarvita. 

Tutkimusnäyttöä nähdyn kuvamateriaalin valitettavasta yhteydestä anoreksiaan ja ruumiinkuvanhäiriöön on paljon. Esimerkiksi 2015 Miika Mattolan lukiolaisiin keskittyvästä opinnäytetyöstä löytyy kattavat viitteet tutkimusnäyttöön.  https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/103231/Mattola_Miika.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Anoreksia on valunut perfektionististen tyttöjen sairaudesta koko ikäluokan ongelmaksi. Ruumiinkuvan häiriöt ja kauneuskirurgian kasvu ovat suuria ongelmia. Ongelmia, joita vastaan pitäisi taistella eikä sulkea silmiä ja mennä virran mukana.

Maria

Lukupäivä 14.2.2022

Julkaisuvuosi 2022

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Kirja-arvio, kirja-arvostelu