Kissat tykkää tähtitieteestä Howell ja Rockett

Pää räjähtää

Englannissa on jo kauan julkaistu pienillekin alakoululaisille tähdättyjä tietokirjoja ja Kissat tykkää tähtitieteestä (Cats react to Outer Space) jatkaa tätä Suomeenkin vihdoin rantautunutta perinnettä. Tiedonhippusia ja paljon kuvia on sinänsä toimiva konsepti, mutta tähän kirjaan on lisätty lisäksi kissoja. 

Ja paljon kissoja.

Kommentoivia kissoja, hämmästyneitä kissoja, maskillinen kissa ja ennen kaikkea kissakommenttimittari, jonka viisari vaihtuu asteikolla: Vau! Eikä! OMG! Yäk! Pää räjähtää! LOL

Kissoista voi olla monta mieltä, mutta konsepti on hauska. Pieni lukuhiiri luki tätä kirjaa ääneen vapaavalintaisena koulun lukuläksynä ja ”pää räjähtää” oli kieltämättä isomman lukuhiiren reaktio suureen osaan tekstejä. Avaruus on niin järjettömän iso, että ei sitä hiiren mieli voi ymmärtää. Ja kun vielä miettii, että kaikki tämä tieto on jonkun joskus täytynyt löytää niin aplodit tähtitieteilijöille lienee paikallaan!

Kirjan ongelma on toisaalta sama kuin sen ansio eli juuri ne kissat. Omaan silmään niitä on liikaa ja ne vievät huomiota itse asialta. Too much of a good thing jne…. Kissojen kuvien määrä on niin suuri, että ne nousevat kirjan pääteemaksi. Onko se sitten huono asia riippuu varmaan lukijasta. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 9 hiiripistettä. 

Toinen ongelma liittyy itse aiheeseen. Tähtitieteen ongelma on se, että moni asia on tiivistettynä vain jokin lukumäärä ja jos lukumäärät eivät jää helposti päähän, voi olla että kovin paljon itse asiasta ei jää mieleen. Pitäisi olla se aikuinen, joka taustoittaa, mutta harvapa meistä aikuisista ymmärtää tähtitieteestä paljoakaan.

Usborne beginners  kirjat ovat mielestäni onnistuneempia, mutta toisaalta niissä ei ole samaa vauhtia kuin tässä. Kissojen takia tähän tarttuu sellainenkin lapsi, joka ei ehkä tietokirjoista niin muuten välitä. Ääneenlukuharjoituksena kirja on oikein toimiva; fonttikoko vaihtelee ja lauseet ovat lyhyitä. Plussia siis paljon enemmän kuin miinuksia, mutta ei täydellinen kuitenkaan. Kuten ei mikään muukaan tässä maailmassa saati avaruudessa.

Maria 

Lukupäivä 18.11.2021

Julkaisuvuosi 2020, suomennos 2021 

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Paula Noronen Supermarsu ja Lööppilehmän tapaus, Outo toveri ja Kutistuva koulu

Supermarsu ja elämän suuret viisaudet

Paula Noronen on suomalaisen lastenkirjallisuuden kuningatar. Ei siitä pääse mihinkään. Ei ole meillä toista lastenkirjailijaa, joka osaisi kirjoittaa yhtä hauskasti ja vetävästi myös oikeasti vaikeista asioista ja ohjata lasta pohtimaan elämän suuria kysymyksiä ikään kuin vahingossa. 

Kolmen sortin marsuja

Jättiläismarsu on jättimäinen marsu, joka asuu Lahden mäkihyppytornin laella ja sieltä käsin auttaa 11-vuotiasta Emiliaa pelastamaan maailmaa. Jättiläismarsun luokse Emilia pääsee juomalla oman lemmikkimarsunsa Marsu-Halosen juomavettä, joka muuttaa Emilian supervoimia omaavaksi Supermarsuksi. 

Lööppilehmän tapaus

Jokaisen kirjan tarinat käsittelevät erilaisia hullutuksia. Lööppilehmässä Emilian koululuokka saa eläimiä hoidettavaksi ja Emilia pelastaa lehmän teuraaksi joutumiselta Big Brother-taloon, joka täytyy ääriään myöten lehmänlannasta. Opimme sen, että stressaantuneena lehmä todellakin kakkaa. Ja kakkaa. Loppuviimein Hilda-lehmä talutetaan Viikkiin lepolomalle ja kaikki on hyvin. 

Miten osuva piikki Noroselta. Big Brother-talo on kuvainnollisesti täynnä lehmänlantaa ilman lehmääkin. 

Oikeasti Lööppilehmässä käsitellään vanhemman työttömyyttä ja sen aiheuttamia tunteita. Emilian isä on kirjan lopussa tarinan sankari, joka pelastaa lehmän ja Emilia tajuaa, että työttömyys ei muuta ihmistä ja kuinka kiva isä oikeasti onkaan.

” , eihän isä voinut sitä voinut tietää, että minä olin hävennyt häntä ja työttömyyttä. Jäin isän syliin istumaan. Joskus 11-vuotias saa olla sylissä, vaikka onkin niin sanotusti liian vanha sellaiseen.”

Kasa muitakin viisauksia löytyy. 

”Se, mille ei mitään voi, pitää hyväksyä. Se, mille jotain voi, sen puolesta voi taistella.”

Tähän tosin lisäisin sen, että suurin vaikeus elämässä on erottaa, mitkä asiat kuuluvat ensimmäisiin ja mitkä ovat jälkimmäisiä.

Tai minun lempparini lol

”Äiti on niin viisas”

Viisaudesta ja empatiasta

Joskus netissä törmää keskusteluihin, joissa kysytään neuvoja kirjoihin, joista lapsi oppisi empaattisuutta ja jotka käsittelisivät vaikeita elämäntilanteita. Koskaan en ole nähnyt Supermarsuja näissä listoissa ja on vain pakko ihmetellä, että miksi ei? 

Supermarsut ovat täynnä filosofisia pohdintoja ja hyviä elämänohjeita ja niissä käsitellään empaattisesti vaikka mitä. Mutta ne ovat hauskoja ja eivät osoittele tai ole tahallaan ns. vaikeita. Ja juuri siksi ne ovatkin loistavia oikean ja väärän opettamiseeen. 

Kutistuvassa koulussa käsitellään mm. rahan merkitystä (”uskokaa itteenne, älkää rahaan”) ja Oudossa toverissa erilaisuutta ja ennakkoluuloja. Kaikki kuitenkin hauskasti ja vetävästi. 

Kaikki kirjat sopisivat oikeastaan pakollisiksi koulukirjoiksi. Moni vanhempi saattaisi nostaa kulmakarvoja, jos supermarsuilu olisi kouluaine, mutta hyöty lapsilukijalle olisi uskoakseni kiistaton.

Supermarsut sopivat erinomaisesti ala-asteikäisille heti, kun tekstin vaan pystyy lukemaan. Teksti on selkeää, mutta ei liian yksinkertaista. Rivivälit ovat normaalia suurempia ja rivinleveys normaali. Värikuvia on siellä täällä. Ala-asteen viimeisillä luokilla kirjat toki avautuvat paremmin kuin ala-asteen ensimmäisillä luokilla, koska kirjoissa on monta tasoa. 

Supermarsut ovat jakaantuneet kahdelle kustantamolle ja kuvittajalle. Nämä aiemmat on kuvittanut Pauliina Mäkelä ja kuvitus on jo vähän aikaansa nähnyt. Teksti sen sijaan on kuin painotuoretta. 

Paula Noronen on kirjoittanut paljon muutakin. Juuri lukemaan oppineille sopii Yökoulu-sarja.

Sen jälkeen kannattaa avata Tagli ja Telle kirjat

Maria

Lukupäivät 23.3. 24.3. Ja 24.3.2021

Julkaisuvuodet 2008, 2011 ja 2013

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

Widmark LasseMaijan Etsivätoimisto Kullan arvoitus ja Elokuvan arvoitus

Widmark rules

Widmarkin kirjat ovat niin hauskoja, että ne tulee itsekin luettua. Tänään kaivauduin Kullan arvoitukseen ja luin modernista näyttelijätyön treenauksesta Elokuvan arvoituksessa. 

Kullan arvoitus

Miten tehdä onnistunut kultaryöstö? Vallilan kaupunkiin on tullut 250 kiloa kultaa ja se kärrätään pankkiholviin. Kulta katoaa yön aikana ja Lasse-Maijan etsivätoimistolla on kädet täynnä työtä poliisimestarin apuna. 

Valvontakamera näyttää pankkiholvia sisältä päin ja syyllisiä ei näy. Silti kulta on hävinnyt. Nerokkaat varkaat ovat varastaneet kullan käyttäen kulkemiseen sitä pientä kaistaletta huoneesta, joka ei valvontakamerassa näy. Koko ajan avonaisen holvin oven päälle on viritetty harmaa lakanakopio. Rakeisessa valvontakameranauhassa ei lakanaa erota oikeasta ovesta. 

Syyllisiä on tällä kertaa peräti kolme. Yksi heistä peräti itse pankinjohtaja. Pahaksi (tai hyväksi) onneksi varkaiden pakomatka keskeytyy rengasrikkoon ja ohi ajava poliisipartio korjaa varkaat talteen. Vararengas kun on jäänyt kultaharkkojen alle ja ketä tahansa poliisia epäilyttäisi kultaharkkoja pientareelle latova kolmikko.

Elokuvan arvoitus

Vallilaan tulee kuuluisa elokuvaryhmä kuvaamaan siirappista filmiä. Yhtä aikaa optikkoliike herättää kummallista mielenkiintoa. Salaperäinen parrakas mies haluaa käydä kaikki silmälasit lävitse. Myös ne jotka ovat varastohuoneessa. 

Elokuvan kuvauksissa narrataan poliisimestari uudenlaiseen tunnenäyttelykokeeseen eli lukittuun häkkiin yön ajaksi. Ja sinä yönä optikkoliikkeessä käy varkaita. Silmälaseja ei kuitenkaan viedä. Mutta mistä onkaan kyse? 

Juoneen liittyy Amerikasta aikoinaan Vallilaan muuttanut timantteja kyseenalaisin keinoin hankkinut mies, joka on piilottanut aarteensa uuden talonsa kellariin. Ja tuo kellari on juuri nykyisen optikkoliikkeen alapuolella. Ennen kuolemaansa hän on jättänyt nuorelle sukulaiselleen viestin, jossa kertoo, missä aarre on ja nyt tuo nuori sukulainen on elokuvatähti, näyttelijätär. 

Lasse ja Maija huijaavat syyllisen esille. Pohdittavaksi jää, miksi kuuluisa elokuvanäyttelijätär tarvitsee enempää rahaa. Ja mitä luonnenäyttelyn saralla olisi poliisimestarilla vielä ollutkaan opittavaa vietettyään yön häkkilintuna.

Widmark on vasta lukemaan oppineiden kirjallisuuden yksi peruspilari. Teksti on isoa, rivivälit isoja ja rivillä ei ole montaa sanaa. Kuvia on paljon, lähes joka sivulla ja uudemmissa painoksisssa kuvat ovat värikuvia. 

Helena Willisin kuvat eivät ole minun makuuni, mutta eihän näitä vanhempia varten tehdäkään. Pieni lukuhiiri antoi kirjoille kympit. Lisää Widmarkkeja löytyy täältä.

Lasse-Maijan etsivätoimiston lisäksi kannattaa muistaa lainata myös Nelli Rapp -kirjoja   Lisää Lasse-Maijan etsivätoimistoa löydät täältä.

Kaikkien lasten iloksi Widmarkeja on paljon, joten ihan heti ne eivät lopu. Toisaalta nämä ovat niin hyviä, että ne silti loppuvat. Ainakin pikku lukuhiiri on kahlannut kaikki lävitse. Onneksi näitä voi lukea aina uudelleen. 

Maria

Lukupäivät 14.10.2020 ja 31.10.2020

Julkaisuvuodet 2006 ja 2020 (ruotsiksi 2019)

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/?m=1

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Kirja-arvostelu, kirja-arvio

Helena Waris Olafin Pentupäiväkirjat

Persikoita ja ruutuhyppelyä - söpö ja hauska Avainlippu-kirja

Olaf on puolivuotias pentukoira, joka saa elää elämäänsä ihanalla maatilalla. Kavereina on muita koiria, maatilan eläimiä ja kissa, joka osaa käyttää googlea. Mitäpä muuta voisi elämältä toivoa?

Riikinkukon ruutuhyppelyssä maatilalle muuttaa kaksi riikinkukkoa, herra ja rouva. Riikinkukot osoittautuvat vaativiksi eläimiksi ja riikinkukkorouva on pahalla päällä. Lintuaitauksen pohja on nurmea ja sinne on vaikea kuopsuttaa ruutuhyppelyrataa. Persikatkin puuttuvat.

Onneksi Olaf kavereineen ratkaisee ongelmat tonkimalla ruokakaapista purkillisen persikoita ja kasan keppejä. Kepeistä rakennetaan yhteistuumin lintuhäkkiin ruutuhyppelyrata de luxe ja rouva riikinkukko kutsutaan paikalle. Sokeriliemi lievittää muuton tuskaa ja persikat katoavat Rikiina-rouvan suihin ja ruutuhyppelyratakin on valmis. Uusi koti tuntuu jo paljon paremmalta. Ruokakomero tosin jää hieman sekaiseen kuntoon...

Olafin pentupäiväkirjojen kaikki osat sopivat eläimistä pitäville lapsille. Mustavalkoiset Miljami Mannisen kuvat ovat suloisia ja teksti helppolukuista. Rivillä on vain muutama sana, riviväli on reilu ja teksti hieman normaalia isompaa. Kirjat soveltuvat hyvin 7-9 vuotiaille eläinrakkaille lapsille, jotka ovat valmiita siirtymään LukuPalojen tasoisista kirjoista seuraavalle lukuhaastetasolle. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle täyden kympin. 

Mielenkiintoista on se, että kirja on Ympäristömerkin omaava Avainlippu-tuote. Painopaikka on Keuruu. Kirja on sidottu kestävän oloisesti ja mustavalkoiset kuvat ovat varmaan myös ympäristöystävällisempiä kuin monivärikuvat.

Tämän kirjan jälkeen suosittelisin luettavaksi PetAgents-kirjoja

Maria

Lukupäivä 19.3.2021

Julkaisuvuosi 2021

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Kirja-arvio, kirja-arvostelu

Tapani Bagge Katoava Muumio, Apassit 3

Kannibalismia ja Runeberg Junior palkinto

Apassit-sarjan kolmannessa kirjassa ollaa palattu Hämeenlinnasta takaisin 1910-luvun Helsinkiin. 1910-luvulla ei enää uskota ruumiiden syömisen parantavaan voimaan, mutta historiaa kerrotaan kyllä aimo annos. 

Tiesitkö sinä, että 1700-luvulla tuhottiin kasapäin Egyptiläisiä muumioita jauhamalla ne lääkepulveriksi?

En minä ainakaan. Luulin, että kannibalismi rajoittui lähinnä Amerikan mantereiden intiaanien perinnetapoihin ja ehkä joihinkin vielä tuntemattomiin sademetsien alkuperäiskansoihin. Mutta että Euroopassa ja vielä 1700-luvulla, tuolla valistuksen vuosisadalla!

Helsinkiin tulee näytteille ihka oikea muumio, joka varastetaan kutsuvieraiden nenän edestä. Varkaat suihkuttavat ilmaan myrkkykaasua ja väki hallusinoi ja pyörtyy. Kissamuumiotkin katoavat antiikkiliikkeestä. 

Syyllisiksi paljastuvat maailmanvalloitukseen uskova hihhulipariskunta, joka taitaa itse olla sekaisin kuin käkikello ties mistä aineista.

Apassit eli Heikki, Otto, Erik ja Samuli terästettynä rohkeilla ja sanavalmiilla Heikin kaksoissiskoilla Ellillä ja Nellillä onnistuvat monien vaiheiden jälkeen jäljittämään varkaat. Melkein meinaa käydä todella huonosti, mutta poliisi saapuu viime hetkellä paikalle. 

Katoava muumio on loistava lastenkirja ja pokannut Runeberg palkinnon, eikä syyttä. Jälleen kerran Carlos de Cruzin loistava kuvitus ja laadukas ja moderni taitto nostavat tämän tarinan ihan omaan uloittuvuuteensa. 

Kahden edellisen apassin jälkeen on mukava, kun syyllinen ei olekaan steampunk-henkinen höyrykone vaan tavallinen ihminen. Tai no, ei tavallinen, vaan peräti tavaton. Sen verran harvoin lukee egyptologiaan näin käytännön tasolla hurahtaneista rikollisista.

Kirja sopii loistavasti lahjakirjaksi ja sellaisenkin käsiin, joka viihtyy enemmän sarjakuvien maailmassa. Teksti on normaalikokoista, mutta rivivälit ovat isoja, rivinleveys maltillinen ja puhetekstiä on paljon. Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 10 pistettä. Ei kun lukemaan!

Apassi-sarjan muut kirja-arviot löytyvät täältä:

Aavehevosen arvoitus

Vanajaveden hirviö

Maria

Lukupäivä 12.1.2021

Julkaisuvuosi 2019

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirablogit

Kirja-arvostelu, kirja-arvio, parhaat lastenkirjat

Kultaisen kellon arvoitus, Clue-sarja, Horst

Rikollisen tie kehdosta hautaan

Onko olemassa rikollisen tyyppielämää? 

Sellaista keskimääräistä elämänpolkua vankiloiden pysyvämpien vieraiden keskuudessa.

Ehkä. Luultavasti on. Ainakin yhden sellaisen Horst kertoo Clue-sarjan toisessa lastendekkarissa. 

Levi Hildosen isä oli vankilassa ja äiti teiniäiti, joka ei pärjännyt. Yksin lukkojen taakse suljettuna taaperona vailla riittävää hoivaa. 6-vuotiaana sijoitus uuteen perheeseen. Liian myöhään. Riidanhalua, väkivaltaa ja varastelua. 

Lopulta osallistuminen suureen kultavarkauteen ja vankilan seinät. Vuoden päästä karkaaminen vankilasta ja tapaturmainen kuolema ryöstösaalista etsiessä. 

Kulunutta aikaa, hukattua aikaa. Hukattu elämä, joka päättyy ennenaikaisesti. 

Levi Hildosen elämäntarina kietoutuu yhteen Clue-sarjan sankareiden Cecilian, Leon ja Unan kanssa Cecilian isän omistamassa merenranta-täyshoitolassa, jonne Levi on kätkenyt ryöstösaaliin salapaikan avaimen. 

Ryöstösaaliin arvo on jättimäinen. Paljon kultaa ja lisäksi kallisarvoinen 3 miljoonan euron arvoinen Maltan kello.

Cecilia kuulee yössä askelia ja joku yrittää murtautua sisään, mutta onneksi terassin oven lukko pitää. 

Leo löytää mystisen avaimen juuri samasta huoneesta, missä Cecilia on pelännyt tunkeilijaa. 

Epäiltyjä on useampia: aurinkolasimies, rasvaletti ja epäilyttävä harteikas tummahiuksinen mies. Sekä vankilasta karannut Levi Hildonen.

Nuoret löytävät ryöstösaaliin kätköpaikan vanhoista natsien rakentamista bunkkereista, mutta heille uhkaa käydä kalpaten, kun ensin aurinkolasimies löytää heidät. Ja kun hänesti selvitään, on vastassa rasvaletti. Molemmat ovat Levi Hildosen rikoskumppaneita, jotka haluavat löytää Hildosen piilottaman ryöstösaaliin. 

Onneksi kolmas epäilyttävä tyyppi paljastuu etsiväpoliisiksi ja pelastaa heidät. Tosin sitä ennen Una koira Egon on jo melkein tyrmännyt yhden rikollisista ja Cecilia on pääsemässä pakoon. 

Suuren kultaryöstön juonen lisäksi kirjassa jatketaan edellisessä kirjassa aloitettua mysteeriä. Cecilian äiti on kuollut hukkumalla, mutta Ceciliasta tuntuu, että hukkumiseen liittyy jotain hyvin epäilyttävää.

Pala palalta tarinaa kuljetetaan eteenpäin eikä se, tietenkään, tässäkään kirjassa vielä selviä. On siis luettava vielä seuraava Clue. Ja sitä seuraava. Ja oletettavasti vielä useampi lisää...

Horst on erinomainen rikoskirjailija ja selvästikin osaa kirjoittaa eri ikäryhmille. Horstin Etsiväkaksikko-kirjat ovat pienen lukuhiiren suuria suosikkeja. Ensimmäinen Clue kirja Salamanterin arvoitus sai erinomaisen arvion pieneltä lukuhiireltä ja Kultaisen kellon arvoitus on kuulemma vielä parempi. Meiltä loppuu arviointisteikko, kun jo Etsiväkaksikot saivat kympit!

Teksti on normaalin kokoista, rivinväli normaali ja rivinleveys normaali. Lukemisen apuja ei tässä kirjassa enää ole ja varmasti ihan tarkoituksella, onhan juonessa jo kuoleman kuvausta ja oikeita vaarallisia rikollisia. Kirja sopii jännittävistä kirjoista ja mysteereistä pitäville keskimäärin yli 9-vuotiaille. Jos Viisikot ovat suuria suosikkeja, niin tässä on seuraava askel kohti Agatha Christietä

Maria

Lukupäivä 20.3.2021

Julkaisuvuosi 2019 (norjaksi 2012)

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com/?m=1

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Kirja-arvostelu, kirja-arvio

Juha-Pekka Koskinen Kirottu kartano

”Niin kuin ihmislapset asuttawat maan päällistä kuorta, asuttawat männinkäiset sen alaista puolta.”

”Veli hyvä, milloin on jotakin mennyt pieleen?...”

”Aina, joka ikinen kerta!”

Juha-Pekka Koskinen jatkaa loistavaa tarinaansa Samin, Liisa ja Jonin seikkailuista tarinalla vanhasta kartanosta. 

Samin ja Liisan vanhemmat lähtevät kiertueelle ja lapset menevät Jonin luokse. Jonin isä häviää hänkin menoilleen ja kolmikko päätyy Jonin isoisän Albertin siskon Marian jättimäiseen vanhaan kartanoon. 

Kaikki olisi muuten hyvin, mutta Maria on kovin lyhyt ja outo ja lapset lukitaan yöksi huoneisiinsa. Kun Liisa katoaa ja käytävästä kuuluu satoja pienten jalkojen askelia, ollaan selvästi pulassa. Ja pahassa pulassa. 

Kartanon alla on männinkäisten kultakaivos. Luit ihan oikein, kultakaivos. Miten muuten vanhaa kartanoa olisi varaa ylläpitää ja korjata? Liisa on joutunut hovimestarin vangiksi ja oikea Maria on hypnotisoituna kultakaivoksen työnjohtajana. Vale-Maria on männinkäisten johtajatar.

Tähän saakka kaikki on suhteellisen suoraviivaisen mutkikasta ja jännää. Jopa Harry Potterin kirjat pyrkivät mieleen. Mutta sitten alkaa ”varsinainen sekasotku” kuten pieni lukuhiiri loppua kuvasi. Maria ei olekaan hypnotisoituna vaan ihan omasta tahdostaan jäänyt insinöörin hommiin. Liisa täytyy kuitenkin pelastaa ja männinkäisille sattuu pikku moka ja koko kartano uhkaa valua kaivoskuiluun. 

Korvike-Maria eli männinkäisten kuningatar vapauttaa Liisan kaulapannasta ja kaikki juoksevat pakoon. Kartano romahtaa......mutta ei romahdakaan sillä tukipilari on saatu ajoissa pystyyn. Ja näin on lopussa kaikki hyvin. Ainoa ongelmien aiheuttaja eli hovimestari ottaa hatkat ja hyvä niin.

Pieni lukuhiiri antoi kirjalle 10 pistettä. Minusta tarina kantoi erittäin hyvin melkein loppuun saakka. Jännitys kuitenkin purettiin ehkä vähän liian helposti. Kartanon romahtamisen peruuttaminen vei terää jännitykseltä. 

Teksti on normaalin kokoista ja rivivälit ovat normaaleita. Rivinleveys on normaalia kapeampi, mikä helpottaa lukemista. Vaikka kirjassa luodaan hyvin jännityksen ilmapiiri ja vaarantunne, se puretaan kuitenkin hyvissä ajoin ennen loppua, joten kirja ei ole liian jännittävä pienellekään lukijalle. Parhaiten tämä sopii 9+ ikäryhmään jo ihan tekstin pienuudenkin vuoksi.

Kuvia ei ole muuta kuin sisäkansissa (kuvitus Miranda Koskinen) ja niiden tyyli jatkaa aiempien osien kuvia. Kirjat voi lukea myös eri järjestyksessä, mutta suosittelisin näille silti järjestyksessä lukemista.

Maria

Lukupäivä 10.3.2021

Jukaisuvuosi 2015

Sarjan muiden osien arviot löytyvät täältä:

Haavekauppias

Lumottu lelutehdas

Lastenkirjablogi https://hiirikirjahyllyssa.blogspot.com

Lastenkirjablogit, kirjablogi, kirjablogit

Kirja-arvostelu, kirja-arvio